BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 9. helmikuuta 2012

Paratiisin kääntöpuolelta...

He tulevat Paratiisin kääntöpuolelta, nuo Helvettiin pudonneet onnettomat, joiden olemassaolosta emme halua kuullakaan.

Emme kutsu heitä kulkureittiemme varrelle, kolisuttelemaan mukejaan ja rasioitaan, polvistumaan kylmälle sementille, kädet yhteen painettuina, äänettömään pyyntöön asetettuina.


He ovat miehiä ja naisia, lapsia mukanaan ja he kaikki näyttävät ulkomaalaisilta, eivät kenenkään ystäviltä tai sukulaisilta...

Kaupunkien kaduilla, turuilla ja toreilla, auringon paisteessa ja pakkasen purressa, tuulessa ja sateessa, me kohtaamme heidät, vaikka silmämme väistävät, välttävät katsomasta kerjäläistä.


Kuljemme heidän ohitseen, näkemättä ja kuulematta, välttäen suoraa kohtaamista, kosketuksesta puhumattakaan.

Eivät he kuulu meidän maailmaamme, tuttuun ja turvalliseen, emmekä me halua heidän maailmaansa, kaikkeen likaiseen, epäonnistuneeseen.


Köyhistäkin köyhin, suomalainen selviytyjä, ei taipumaan saa jäseniään, suostu tai pysty kerjäämään, tai siis näinhän me luulemme ja haluamme sen olevan...

On aika kertoa tarina, joka ehkä osaltaan, joko vaikeuttaa tai helpottaa suhtautumista asiaan, sillä huomenna, jokaisena päivänä me kohtaamme heidät uudestaan...


Kävelin seuralaiseni kanssa armaan pääkaupunkimme keskustan katuja, törmätessämme yhä tutummaksi käyneeseen näkyyn, ihmiseen, meidän eteemme polvistuneeseen. 

Olimme ohittaneet polvistujan, kun seuralaiseni nykäisi minua, kehottaen kääntymään ja palaamaan jo kävelemäämme matkaa takaisin. Pysähdyimme polvistuneen miehen eteen...


"Hei", seuralaiseni tervehti miestä. Polvistuja nosti katseensa, vastaten tervehdykseen, täydellisellä suomen kielellä. "Mitä sinä täällä polvistelet?", kyseli seuralaiseni hiljaisella äänellä.

"Nopein tapa tienata päivän tarve", kuului tyhjentävä vastaus. Rasian pohjalla yhden ja kahden euron kolikot seurustelivat sopuisasti keskenään, muutaman setelin pilkistellessä kolikoiden keskellä.

"Tyhjä rasia kestää täyttyä pitempään, syöttikolikot tuovat nopeammin rahaa lisää." Saimme pikaisen oppitunnin kerjäämisestä ja lopuksi syyn siihen, miksi seuralaiseni tuttu oli polvillaan, esittäen ulkomaalaista kerjäläistä.


Hän oli jo pitempään seurannut ulkomaalaisten kerjäystekniikoita, pukeutumista ja käyttäytymistä, jonka jälkeen hän puki ylleen näytelmän puvustukseen kuuluvat asusteet, aloitti näytelmäkappaleen esittämisen. 

Miehen puvustus oli suorastaan täydellinen. Ja kuka meistä pysähtyisi pitemmäksi aikaa tarkastelemaan saumalleen, vaatetusta kerjäläisen...

Harmaaksi virttynyt musta pusakka, hihansuut repsahtaneina, päässään ruskea resoripipo, jonka hiippa lerpatti nuupahtaneena kuin viime vuoden vettyneet tärkit olisivat sitä pahoinpidelleet.


Hän oli polvistuneeseen asentoon liikkumattomaksi patsaaksi asettautuneena,  ryppyisiin toppahousuihin jäätyneet jalat verhottuina.

Jalkojen alla mytty eilisen vaatteita, edessä loistaen kuin pieni kalpea aurinko, Flora-margariinirasia.

Mitä kireämpi pakkanen, sitä nopeammin Flora-rasia täyttyi . Parin tunnin sinnikkäällä polviasennolla, välillä lämpimikseen hyppien, hän sai  sen päivän rahantarpeen täyteen.


Seuralaiseni kertoi myöhemmin, että kohtaamamme suomalainen kerjäläinen kuului siihen yhteiskunnan ulkopuolella elävään ihmisryhmään, joka elää päivästä päivään päänsä pillereihin tukahduttaen, yli jäävät roposet kaltaistensa parissa pelaten.

Tarina lyhyesti kirjoitettuna on tässä, enemmänkin tuli ilmi, mutta se ei ole oleellista, vain se, että ulkomaalaisena kerjäläisenä pitämämme, voi ollakin jotain aivan muuta...


Ja mikä on tämän tarina sanoma, jos sanomaa olikaan?  Ehkä se, että he vaikuttavat ulkomaalaisilta, mutta he saattavat olla meidän, kenen tahansa lapsia, ystäviä, sukulaisia tai tuttavia.

Ja jokaisena päivänä kerrallaan, joudun aina uudestaan pohtimaan, katsonko suoraan, vai annanko katseen vaipua suojaan...

Ja pahempaakin paremmin tähän lopuksi sopii alla oleva kappale, jossa löytyy syy moneen kurjuuteen ja joka on monelle totta tänäkin päivänä...

Selvisi myös tärkein syy ulkomaalaisena esiintymiseen, vartijat eivät keskity heidän pois hätyyttelemiseen, kaiken energian voi keskittää näyttelemiseen.

Ja kyllä, mekin pudotimme kolikkomme ja saimme silmäniskun kyytipoikana kansainvälisen toivotuksen, "God bless You", vahvasti murtaen...

23 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Tälläkertaa surullisia elämän kolhimia kuvia.
On kyllä totta, en itse ainakaan useinkaan ole tullut ajatelleeksi, että hehän voisivat olla myös Suomalaisia.
Sait minut ajattelemaan asiaa.
Mutta en katso poispäin ohikulkien, hyvin surullisiksi he tekevät sen hetken, ja joskus laitan euron tai pari.
Meillä täällä Heinolassa ei kovin ole kyllä näkynyt, mutta muualla liikkuessa.
Jumala suojelkoon myös heitä!

xristos bellos kirjoitti...

Συγκλονιστική η ανάρτηση σου. Τις ίδιες εικόνες βλέπουμε και στην Ελλάδα. Το ΔΝΤ και η Ε.Ε. εξαθλίωσαν την Ελλάδα του Σωκράτη του Περικλή του Αριστοτέλη..........

Aikatherine kirjoitti...

edellinen kommaaja;Sinun viesti on hämmästyttävä.Samat kuvat näemme Kreikassa.IMF ja EU kurjuus Kreikka Perikles Sokrates Aristoteleen
-----------------------------
Tämä kerjäläis asia on pohdituttanut mieltäni moneen kertaan. Kuten tiedät moni sanoo , - älä anna mitään ja perusteluja riittää kuinka rahat menevät mafialle tai muuhun. Mutta todellisuus voi olla myös Suomessa aivan pian totta, vasta eilen räjähti vaalien jälkeinen ensipommi, tuhansia ihmisiä jää työttömäksi. Ok sanot ehkä, on sosiaalinen korvaus, työttömyys ja niin edelleen. Kyllä on Suomalaisella, mutta ei ulkomaalaisella. Asia on todella vaikea , sillä joukossa on ihan aidosti todella köyhiä ja nälkäisiä. Suomalaisethan yrittää pummia, erilaisilla jutuilla, eilen viimeksi hieman humalainen pyysi Bussirahaa: - olin julma, käskin kävellä kotiin ja jättää viina ostamatta. Mietin vielä sitä, olisinko itse valmis polvistumaan kadulle pakkasella, en varmasti. Jos ei olisi ruokaa eikä rahaa menisin vaikka seurakunnan ruoka-avusta pyytämään mieluimmin. En edes pystyisi olemaan polvillani, nivelrikon ja reuman vuoksi. Jokainen voisi miettiä ihan ensin, miltä tuntuisi ajatus kerjätä kadulla nälkäisenä. Helsingissä on Hurstin ruokajonossa satoja ihmisiä, ei kukaan tarkista ovatko he todella varattomia. Kysymys on asenteen muuttamisesta , en usko että se on kuitenkaan kovin helppoa. Lopulta onko sillä väliä minkä mmaan kansalainen on polvillaan??? Ratkaisevaa on miten haluamme auttaa. Pidän taskussa valmiina kolikoita heitä varten, asun Helsingissä ja heitä on aina matkani varrella. Ehkä ajattelen tulevaisuutta, entä jos kuitenkin, olen joskus itse heidän tilanteessaan, mitä tahansa voi tapahtua, ihmisen on hyvä muistaa sekin. Rikaskin voi olla huomenna rutiköyhä. Konkursseja tehdään kokoajan, ja hyvin monet salaavat niukkuutensa , häveten sitä, että ovat sairaita, työttömiä, riippuvaisia lääkkeistä.. enpä usko että joukosta löytyy kovin montaa NÄYTTELIJÄÄ. Jokaisella on hätä. Me vain emme halua nähdä sitä.

Aikatherine kirjoitti...

anteeksi kommini oli hyvin npitkä, aihe vakava.. tiedotuksena sinullekkin, että viime marraskuussa hakkeri kaappasi sähköpostiosoitteeni ja joillakin on ajatellaan aikatherine, väärä linkki, tekstiotsikolla Rode Island...Se on sen hakkerin osoite, sivu ei tietenkään aukea. Olen poistanut senaikaisen sähköpostiosoitteen.

Toimiva linkki sivulleni on esim: Pieniä sanoja http://aikatherine.blogspot.com
Ajatellaan Aikatherine
http://aikatherineblogi.blogspot.com

muitakin sivujeni linkkejä on näillä sivuilla.

arleena kirjoitti...

Vaikuttavia kuvia.
Kerjäläisasia on kaksitahoinen, on niitä jotka kerjäävät ruokaan ja niitä jotka haluavat rahaa aivan muuhun.
Siinä onkin miettimistä miten auttaa oikeaa kohdetta.

Avalons Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

We do not want to look at Them, or acknowledge Them, because these days! it does not take much to become Them! ....... :( One bad decision, one misfortune and down the Rabbit Hole we may go ......
♥Hugs & Kisses♥
Angel ~

ps.... you certainly are having the Winter from hell this year! Yikes!!! Freezing ::BRRRRRRRR:: I can't complain,,, but no Winter fantasy pictures This year :|

Mustis kirjoitti...

Ovelleni tulleille taulujen ja rihkaman myyjälle olen tarjonnut joskus leipää kuten myös tummapintaisille kaupustelijoille, ei se kyllä aina kelpaa.
Olen sanonut myös, etten halua tai tarvitse tavaroitaan, mutta annan pari euroa kun kuulin viimeksi että anna viisi?? No annoin kuitenkin kaksi, leivän tarvetta tai ruuan tarvetta en tullut kysyneeksi, sillä ilmeisesti olen idiootti koska pidän köyhänä vain nälkäistä?
Tämä oli hyvä aihe pitsit, kiitoksia tästä.

JUAN FUENTES kirjoitti...

Tus fotografias de los mendigos son muy frecuentes en éstas sociedades.
Los animales apartan de sus rebaños
a los más débiles,los llamandos humanos actuamos exactamente igual.

Tus comenmtários a mi fotografia salen siempre positivos.
Un fuerte abrazo

Ari kirjoitti...

Ostin kerran tälläiselle kerjäläiselle kassillisen ruokaa, kerjäläinen suuttui silmittömästi ja potkaisi kassin ruokineen kadulle, sanoen tai huutaen että hän haluaa rahaa..

hei, pitänyt kysyä, onko nämä kaikki kuvat sinun ottamiasi?

a-kh kirjoitti...

Olen kyllä antanut joskus alan miehelle sopparahaa, mutta elämäntapakerjäläisyyttä vierastan, vaikka muuan romani sanoi brittien tekemässä ohjelmassa, että olemme kerjänneet 500 vuotta, se kuuluu kulttuuriimme. Ehkä toivoisin tuotavan toisenlaista kulttuuria.

Aikatherine kirjoitti...

Mielenkiintoiset aiheet ja suorasukainen asioiden kirjoittaminen on nyt pienen kiitoksen paikka. Sivullani Ajatellaan Aikatherine on pieni kapula jos tahdot sen ja antaa eteen päin. On niin montatapaa kuin ihmistä täyttää tämä toive. Toivotan hyvää Ystävienpäivää. Ystävyydellä aikatherine

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Cuándo contempla una de mis fotografias,tu mente vuela y vuela hacia el olimpo, tus sueños hacen que mi mente te acompañe,tus comentários son fuertes y fragiles igual a nuestros pensamientos.
Un fuerte abrazo

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga Pitsit..Llevas razón en tu comentário a mis elucubraciones,en cada fotografia intento dar un poco de mi personalidad,pocas veces lo consigo,pero lo cierto és que tu sabes interpretar mis ideas.
La humanidad siempre a creido en divinidades,pero hace tiempo que no creo en ellas,todos los inventores
de la divinidades lo hacen en su propio provecho.
Un fuerte abrazo

alp kirjoitti...

Muy buenas fotos.geniales. un abarzo desde Murcia.

Ari kirjoitti...

Ilman pimeyttä ei ole valoa, ilman totuuta valhetta.........

Liplatus kirjoitti...

Ristiriitaisia häkellyttäviä tunteita herättää kerjääminen. Missä menee raja, mikä todellista nälkään kerjäämistä, mikä muihin tarpeisiin.
Täällä on hanurinsoittajia, ynnä muita musisoijia joilla kerjuu astia edessään.

Beatris kirjoitti...

Sono rimasta colpita, impressionata dalle tue foto. Veramente colpiscono dentro, e danno un significato alla nostra vita. I miei complimenti per il tuo blog, lo seguirò sicuramente. Un abbraccio da Beatris

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Tu cultura y facilidad de palabras son iguales a un volcan en erucción,la agilidad de tu mente és tan prodigiosa que mi capacidad no parace acta para seguir tus pensamientos.

Eres capaz de hacer un editorial de
uno solo de tus pensamientos.
A veces tus comentários a una fotografia son tan profundos que
mi vista se ebruma con ellos.
Un fuerte abrazo

Simpukka kirjoitti...

Hyvin kirjoitit ristiriitaisesta aiheesta. Vaikea tietää mikä on todellista hätää, mikä näyteltyä.
Muuten minulla olisi blogissani sinulle tunnustus ja haaste, jos ehdit käydä vilkaisemassa.

Herne kirjoitti...

Se paratiisin kääntöpuoli,
joka näkyy katukuvassa,
hämmästyttää ja häkellyttää.
Tieto, siitäkin puolesta
mikä ei näy.

Täällä pantiin laistossysteemit
uuteen malliin muutama vuosi
sitten, ja se oli sitä,
että isot mielisairaalat
ja vammaislaitokset
lopetettiin.

Niitten vakioasukkaat
sijoiteltiin armollisesti
yhteiskunnan keskuuteen,
tavallisiin kerrostaloihin.

Laitostuneille ihmisille
se oli kuin elävältä
hautaaminen. Moni kuoli,
oikeasti. Osa ajaantui
eri porukoihin, että
olisi edes olemassa.

Maailmassa on se
paratiisin kääntöpuoli,
jossa on paiseita, jotka
haisevat vaikka eivät näykään.

Raha ei ole vastaus, mutta
sen todellisen avun puuttuessa
rahalla saa olla olemassa,
hetken, ja se hetki riittää.
Kun huomista ei ole nyt.

Sara kirjoitti...

Heips!

Yritin jo kerran laittaa viestiä, mutta ilmeisesti en onnistunut...

Pitkän tauon jälkeen olen taas täällä...

Vihdoinkin "kotona", niin kuin tunnen blogissasi olevani, olet ollut minulle hyvänä tukena ja neúvonantajana... Harmittaa, että olen ollut niin kauan poissa...

Sarinna

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei seijastiina!
He herättävät todella monenlaisia, hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Pääkaupunkiseudulla heitä on paljon ja jotkut heistä ovat jopa röyhkeyteen taipuvaisia. Suuri osa seisoo tai istuu paikallaan. Päätöksen tekeminen, antaako rahaa vai ei, se on joka kerta harkittava erikseen...:)

Γεια Χρήστος Μπέλλος! Ναι, οι ίδιες εικόνες, ακόμη και αν η χώρα θα αλλάξει. Η φτώχεια αυξάνεται και οι άνθρωποι κινούνται. Όλαδεν είναι κακό ... :)

Hei Aikatherine!
Totta puhut. Tämän päivän hyvin toimeentuleva voi melko helposti olla huomispäivän kerjäläinen. Nykymaailmassa ei ole mitään takuita tulevaisuudesta. Köyhyys on tullut kotinurkillemme, ennen se peitettiin, nyt sitä ei peitä mikään. Tämä tapaamamme kerjäläinen on ensimmäinen tätä laatua, kotimainen. Tarpeeseensa hänkin kerjäsi, ei ehkä hyväksymäämme tarpeeseen, mutta tarpeeseen kuitenkin. Emme välttämättä halua nähdä köyhyyttä, köyhiä tai kerjäläisiä, sillä köyhyydessä ei ole mitään kaunista tai ylevää...:)

Hei arleena!
Missään kulttuurissa kerjäläisen kohtaaminen ei ole helppoa, varsinkaan suomalaisen hyvinvointivaltion kasvattina se herättää aina hämmennystä. Uslkomailla sitä on näkynyt kauan, mutta en ole siihen tottunut sielläkään. Ihmisten hätä ja kurjuus, näyteltynäkin, saa tunteet nousemaan pintaan. Mitä pitäisi tehdä, miten toimia, että tekisi oikein? En tiedä...:)

Hi Angel!
How right you are, it is not very long way from welfare to poverty. And yes,  lots of snow has fallen down and the weather is cold, but the winter is beautiful, and I'll enjoy it immensely. Take care and lots of hugs...:)

Hei Mustis!
Harvemmin muu kuin raha kelpaa. Ei edes kuuma kahvi saanut kerjäläistä liikkeelle paikalliselle R-kioskille, vaikka olisin tarjonnut. Halusi sen rahana ja pyysi enemmänkin. Idiootti olen minäkin, sillä olen aina luullut kerjäämisen tapahtuvan siksi, että pyytäjä saisi ruokaa itselleen ja perheelleen. Nä'in ei ilmeisesti asia ole, joten idiootti se olen minäkin...:)

Hola Juan!
Usted me hace sonrojar ... Gracias por sus amables palabras. Usted sabe mi amigo, yo escribo exactamente como me siento acerca de sus fotos y su arte. Me hacen sentir, crear visiones y hacer que mi imaginación vuele. Tal vez podamos usar la misma carretera a la imaginación y encontrarnos en algún lugar entre la vía rápida. Siempre me ha impresionado el modo de pintar con la cámara, los resultados son siempre muy fashinating y creativo, algo nuevo. Tenga cuidado y abrazos ... :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Ari!
Jeps, tällaisia tarinoita kuulee ja onhan näissä kommenteissakin niitä tullut ilmi. Surullista ja raadollista, mutta näin se elämä menee. Ja kuvat, eivät ole minun ottamiani. Käytän kuvapalveluita ja siksi mainitsen kuvien alla, mistä kuvat on haettu. Kuvapalvelun nimi on samalla linkki sivuille...:)

Hei a-kh!
Olet pirskatin oikeassa. Kulttuuriin vetoaminen kerjäämisessä ei oikein mene meikätytöllä läpi. Kerjääminen siksi, että ei ole muuta vaihtoehtoa, se taas menee minulla läpi. Se, että Suomeen tullaan kerjäämään, on taas jo toinen juttu. Itsekin annan usein alan miehille ja naisille muutaman latingin, mutta en heiltäkään tekokultahelyjä kulahtaneista kukista puhumattakaan ostaisi...:)

Hola alp!
Bueno, muchas gracias por sus amables palabras., Las fotos no son mías, yo uso varios servicios de fotografía internacionales. Yo no soy tan bueno de un fotógrafo. Yo siempre mencionar el servicio de fotografía se utiliza con enlace a su sitio debajo de cada foto. Esto demuestra que los créditos pertenecen a los fotógrafos, no yo. ¿Qué blogs sin fotos, mucho más simplier, pero los blogsde todos modos. Tenga cuidado ... :)

Hei Ari!
Onneksi teidät kaksi Aria erottaa sillä, että sinusta on kuva kommentin yhteydessä. Muuten voisi mennä sekaisin. Olet taas inhottavan oikeassa, enempää en sano...:)

Hei Liplatus!
Samoja kysymyksiä olen kuullut muidenkin esittävän ja samat en ajatukset pyörivät minunkin mielessäni. Kuka tietää oikean ja kohtuullisen vastauksen, en tiedä...:)

Hi Beatris!
Sì, sono d'accordo, le foto sono grandi, ma non li ho presi. Io uso servizi fotografici e tutti i crediti belog ai fotografi che le foto sono in uso in questi servizi. Il tema del mio testo blog è l'accattonaggio e mendicanti e trovo molto importante scrivere e parlarne. Sono lieto di vedervi come visitatore nel mio blog comando trovato il tuo blog molto interessante. Fate attenzione ... :)

Hei Simpukka!
Totta kirjoitit, ristiriitainen ja tunteita pintaan nostattava aihe. Olen itse melkoisen hämilläni ja joudun jokaisena kertana punnitsemaan sen hetkisen tilanteen aina uudestaan. Kerjääminen julkisilla paikoilla näin suuressa mittakaavassa on täysin uutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja siihen suhtautumisen oppiminen vie aikaa, minkä puolen sitten valitseekaan...:)

Hei Herne!
Niin, se kuuluisa hyvinvointiyhteiskunta ei olekaan niin hyvin voiva kuin luullaan. Ja avohoitopotilaat, päättäjien laillistamaa nopeaa kuolemaa joko oman käden kautta tai tietämättään lääkkeiden kanssa sekoillessa. Niin, ja rahalla saa, jos sitä oikein käytetään ja kohdennetaan sinne, missä sitä todella tarvitaan. Nyt tämä rahanjakojärjestelmä on jotenkin hukassa, miksi muuten on niin paljon ihmisiä todellisessa pulassa, vaikeuksissa, joista on melkeinpä mahdoton selvitä...:)

Tere Sara!
Taukoillut se olen minäkin, moneen suuntaan. Ihanaa, “kotona”, tuo kuullostaa todella kauniilta. Minun pitäisi saada vedettyä itseäni niskasta kiinni ja syventyä sinun blogiisi. Se ei ole helppoa tekstiä ja päästä lukijaa todellakaan pintaraapaisulla. Ei, siihen on syvennyttävä, luettava kokonaan, usein useampaan kertaan. Iho naarmuilla tulee sen jälkeen kommentoitua. Viime kesän jälkeen on blogielämäni päässyt hunningolle, kun on tämä elämäkin elettävänä ja nyt tuntuu siltä, että asioita vain tapahtuu niin nopealla vauhdilla, että joudun pitämään tukastani kiinni, ettei se putoa vauhdissa. Palailen kyllä blogisi pariin, kunhan selviän yhdestä muutosta ja muutamasta muusta isosta asiasta...:)