BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Karkauspäivänä kangaskaupasta toiseen...

Tänään koiraspuolisilla kanssaihmisillä on riittänyt vientiä. Moni on etsinyt ja ehkä löytänytkin jonkinlaisen turvapoteron ja rauhan sataman välttyäkseen pikkuhiljaa keväästä hullaantuvien, suorastaan levottomien naaraiden kiinni tarrautumiselta.

Ne onnettomat, jotka eivät ole ajoissa löytäneet piilopaikkaa, ovat vapaata riistaa, jotka lompakko levällään joutuvat juoksentelemaan kangaskauppojen välillä.


Jotkut tosin saattavat löytää itsensä sen vihonviimeisen paikan ovea availemassa, paholaisen luolan, kaikkien poikamiesten ja vapaana itseään pitävien koiraiden pahin painajainen toteutuneena.

Ne, jotka eivät ehdi alta pois ja vahingossa vastaavat kyllä, etukäteen mietityn ein sijasta, löytävät itsensä suorastaan kaistapäisestä tilanteesta. Timangeja, kultaa ja kaikkea, naaraan mielestä, mukavaa bling blingiä. Setelit lentävät, luottokortti parkuu vinkuessaan ja mikään ei riitä. Vai riittääkö...?


Koiras voi huokaista helpotuksesta, mikäli selviää vain kangaspalan ostamisella. Tosin, kangaspalalla ja kangaspalalla voi olla melkoisesti hintaeroa ja nykynaaraat ovat hyvin tietoisia tästä seikasta.

Voi käydä niinkin tukalasti, että koiras iloitsee ennenaikaisesti siitä, että naaras haluaa vain pikkuriikkisen kankaanpalan kosintansa tyrmäämisen lieventämiseksi.

Vaan kassalla karmaiseva totuus paljastuu, pienen kangaspalan hinnalla lähtisi kaupasta useampi pakka edullisempaa kangasta. Naaraan älykkyyttä ei kannata koskaan aliarvioida, varsinkaan silloin, kun operoidaan hänelle tutulla maaperällä.


Tämän pohdinnan oletus on siinä, että koiraat automaattisesti juoksevat karkuun kaikkia pesänrakentamisesta kiinnostuneita naaraita. Nykyisin tosin, näitä sitoutumiskammoisia naaraita taitaa olla yhtä paljon kuin koiraita, ellei enemmänkin...


Ja taas, näen silmissäni mielenkiintoisen kuvaelman siitä, mitä tapahtuu, kun naaras raahaa vähemmän innokasta kosinnan torjuajaa kangaskaupan ovesta sisälle. Ja tietysti naaras, älykäs kun on, on jo hyvissä ajoin tiennyt koiraan kosinnasta kieltäytymisen.

Niinpä ahne ja älykäs naaraamme on etukäteen tilannut kangaskauppaan aidoilla helmillä koristellun pätkän kangasta, pahimmassa tapauksessa aidoilla timangeilla kirjotun rätinretaleen, jota nyt sitten vastentahtoinen koiras riepotellaan kädestä rumasti raahaten maksamaan.


Olisi mukava tietää, onko tämä vanha tapa vielä nykyaikana voimissaan. Raahaavatko naaraat tosiaan tosissaan koiraita kangaskauppaan ja onko koirailla kenties salaisissa varastoissaan valmiina halpahallien tarjouslaatikoista löytyneitä kangaspaloja?


Karkausvuosi on kerran neljässä vuodessa, mutta kysymys kuuluukin, että onko se liian harvoin vai sopivasti...? Kerran neljässä vuodessa vai neljä kertaa vuodessa, siinäpä vasta miettimismyssyn paikka...

2 kommenttia:

goatman kirjoitti...

Very nice. I was taken by your graphic images. I translated your words to read understandable.

Very nice blog here you have. Thanks for letting me see.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Goatman!
Thank You for visiting my blog. I know it is not so easy to read or understand Google-translations, sometimes it gives so unbelievable translations I don't know weather to cry or laugh. Take care...:)