BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 31. lokakuuta 2011

Elämän mustissa aukoissa...

Surujen käsitteleminen palasina vie moninkertaisesti enemmän aikaa, kuin jos ne kykenisi käymään läpi ajallaan, kokonaisina.

Kun välimatka itsestä on liian pitkä, miten on mahdollista käsitellä asioita, jotka ovat liian lähellä?


On hetkiä, jolloin ihminen jää tuntemattomaksi itselleen, ei päästä ketään lähelleen, ei silloinkaan, vaikka itse  sitä haluaisi eniten.

Kun oma maailma on vuorattu mustilla aukoilla, vapaaehtoisilla unohduksilla, ei ole paikkaa eikä ihmistä, jossa ja jonka luona niistä voisi luopua.


Vaikka kuinka istuisi aloilleen, kävisi tapahtumat läpi aukko aukolta, aina jää joku kauempana piileskelevä pimeä kohta huomaamatta.


Ja kuten elämässä yleensä, kaikki tapahtumat ovat linkittyneinä toisiinsa. Kun parantaa itsensä yhdestä kohdasta, ei siitä pääse irti, ennen kuin on löytänyt siihen liittyvän sauman toiseen tapahtumaan.

Tapahtumasilmukka silmukalta niistä jokainen liittyy toisiinsa, toistensa kautta, eivätkä ne irrallisina johda mihinkään.


Lapsesta asti olen harhaillut menetysten kerrostaloissa, eksynyt tyhjissä huoneissa. Olen kuunnellut hiljaa katoavia ääniä ja tuntenut menneiden tuoksuja, katsellut kasvoja, joihin muistot ja oma ikävä ovat piirtäneet arpensa.

Kun lapsena oppii surujen käsittelymallin, siihen kasvaa kiinni, eikä se päästä irti. Kun ei enää kestä, on palattava alkuun, avattava salaiset arkut, itkettävä itkemättömät kyyneleet ja vihdoin, annettava itselle mahdollisuus olla vapaa...


Olen tuntenut itseni Kuoleman pikku-apulaiseksi, joka on aina paikalla, kun joku alkaa matkansa tuntemattomaan.

Tämän vuoden aikana olen joutunut kohtaamaan pahimmat painajaiseni ja todellisuuteni, uusintoina. On tullut aika kerrankin keskittyä tapahtuneisiin, ei vain nopeasti ohittaa ne ja paeta maailmalle, unohdukseen.



Nyt olen pysähtynyt paikalleni, katsoen painajaisteni ytimeen, enkä päästä irti, ennen kuin tunnen ne. Takana on jo lukemattomia levottomia öitä, tiedossa useita tutkimusmatkoja menneisyyteen.

On aika päästää irti ja hyväksyä se, etten ole syyllinen. Niin herkullista kuin onkin syyttää itseään jokaisesta menetyksestä, se ei ole totta, vain oman sisäänrakennetun syyllisyydentunteen ja tietämättömyyden aiheuttamaa unohdusta.


Olen liian kauan antanut surun tehdä majaa sisälleni, muuttua osaksi itseäni, mutta enää en suostu Kuoleman pikku-apulaiseksi, en.

Tämä kaikki on tapahtunut minussa, vuosien kuluessa. Olen antanut sille luvan tajuamatta, että se takertuu minuun, kulkee samaa matkaa ja vain minulla yksin on mahdollisuus katkaista sen luvattomat siteet...


Haluan Elämän antavan minulle uuden mahdollisuuden, tarttua tilaisuuteen, ilman syyllisyyttä, jonka olen itse vapaaehtoisesti sitonut itseeni kiinni.

Haluan keveän kauniit siivet, joilla lentää, humaltua tuulesta, todellisesta vapaudesta, kasvaa siksi ihmiseksi, joka minusta on tarkoitus tulla.


Kun on tottunut pakenemaan elämänsä, on vaikeaa pysähtyä paikalleen, olla rehellinen itselleen. On aika täyttää mustat aukot, valaista pimeät nurkat ja tehdä niistä yhtenäinen ketju, jonka voin antaa vajota menneisyyden mereen.


Joskus voi kestää käsittämättömän kauan kasvaa ehjäksi aikuiseksi, luopua syyllisyydestä ja harhaluuloista...



On aika päästää todellinen rauha ja ilo sydämeen, nousta siivilleen...

perjantai 21. lokakuuta 2011

Sanat eivät löydä minua, enkä minä löydä sanoja...



Kirjoitustauko / Break in blogging

Elämässä tulee hetkiä, jolloin eteenpäin menemisen halusta huolimatta on pysähdyttävä, mietittävä sitä, mitä on tähän mennessä tapahtunut sekä sitä, mihin suuntaan jatkaa matkaa.


Ne ovat hetkiä, jolloin itse kunkin on käsiteltävä itsessään ne asiat, jotka ovat jääneet käsittelemättä ja ne, jotka odottavat käsittelemistään, jotta tyhjyys sisällä ei syvenisi entisestään.

Sekaisin olevalle Pitsille tämä hetki lysähti niskaan nyt, enkä ilman irtiottoa kaikesta kykene valitsemaan uutta suuntaa, jonne kääntyä enkä polkua, jolle astua.


Juuri nyt olen sisältä niin jäässä, että tarvitsen aikaa löytääkseni oman nuotiopaikkani, kerätäkseni puut ja hankkiakseni tulentekovälineet, joilla saan aikaan tarpeeksi suuren roihun sulaakseni, tajutakseni ja oppiakseni.

Tarvitsen syvää tulta ja hehkuvaa lämpöä löytääkseni itsestäni sen viisauden, jolla nousta ja kulkea eteenpäin. Ja sekä tulen että lämmön on löydyttävä minusta itsestäni.


Ilman iloa ei ole surua eikä surua ilman iloa, tai sitten on vain surua...


En juuri nyt löydä sanoja eivätkä sanat löydä minua ja niin kauan kuin olen eksyksissä, en voi kirjoittaa...


Metsän keskellä kärsivällinen miettimiskivi odottaa  istujaa...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Jäämeren rannoilla, tunturien sylissä ...

Jäämeren rannoilla tuuli humisee korvissani, tuntureiden laet piirtyvät silmieni verkkokalvoille ja  maailma vailla ihmisen ääntä jää asumaan mieleni levottomiin huoneisiin.

Ajatukseni vaipuvat hetkeksi uneen maaruskan kupeeseen, lasken lentävien lehtien määrää, en sitä mikä jäljelle jää, vain sen mikä ohitseni lentää...
Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sky Wallpaper

Lyngenin alpit siintävät kaukaisuudessa, välillä pilvien peitossa, sateen alla, harmaaseen taipuneena. Välillä pilvien välistä kurkisteleva aurinko luo satumaisia maisemia, toisia maailmoja, joihin upota ja kadota...

Tunturien jatkuva virta silmieni edessä, lumisokerilla kuorutetut huiput, lumiraja ja kaikki siitä kaukaisuuteen, lumen shaaleja kovilla olkapäillään.


Säät vaihtuvat nopeammin kuin mieli ehtii ymmärtää, tuuli laulaa kaikkialla ja sinikellot sinnittelevät siankärsämöt seuranaan tien reunalla.

Rannalla kivien erilaisuus ja monimuotoisuus saa mielikuvituksen lentämään. Kivihaitarit palkeidensa välissä sinnittelevine pikkukivineen herättävät nousevaa ihmetystä, rakkolevärivistöt hohtavat kosteina ja mieli tekisi astua niiden päälle, paukautella rakkoja rikki, vain kuullakseni siitä syntyvän äänen. 

Ja niinpä minä astuin rakkolevän päälle, iloisesti jalallani paukautellen niitä kiviä vasten, naurun hersyessä itse tuottamassani äänimaailmassa.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Oceans Wallpaper

Levien nauhat raidoittavat rannan kivet ja yhteen sitoutuneista levistä tunnistan ainoastaan rakkolevän, en tumman ruskeana kiiltävää leveämpää nauhaa, saati karkeilta hiuksilta näyttäviä punaruskeita kimppuja.

Levien joukossa lepää, kummajaisena kaikesta, pitkävartinen ja isolehtinen vettyneen niljakas meren puutarhan lajike, joka on tiivistä kuin kalan nahka, ja savustetun lohen värisenä se levittäytyy kuin tuulen riepomat rievut pitkin rantaa.

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Photography Wallpaper

Simpukoiden avattuja kuoria levällään, lokkien nokassaan kuljettamina ne leviävät kaikkialle, ja niitä löytyy yllättävistä paikoista, pitkältä.

Merisiilien piikikkäät, tyhjät kuoret nurinpäin rannan ruohossa, kuin meren elävien rannoille pikaisesti paiskimia talvimyssyjä. Vuoroveden mukanaan tuomaa romua ja puuta, ihmisen jäljet läheltä ja kaukaa.



Äänimaailma soi korvissani, erilaisia katkelmia, jotka jossain vaiheessa yhdistyvät meren kosteaksi sinfoniaksi.

Ensilumi satoi ja puuteroi tuntureiden huiput, jäi yöksi lepäämään varvuille ja talojen terasseille, kunnes aurinko sulatti talven ensimmäisen valloitusretken.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Mountains Wallpaper

Näennäisen pelkistety maisema muuttaa muotoaan, valon mukaan, ollen välillä dramaattisen uhkaava ja taas toisena hetkenä henkeäsalpaava ja satumainen, kuin luminen Jäämeren Narnia.

Silmien edessä valon pilarit taivaalla, selän takana synkkien pilvien tummat jonot tuntureilla. Vastakohtaisuuksien taivas, huimaavan levoton meri, mitään enempää ei voisi haluta...


Kaikkea on reissulla tullut nähtyä ja opittua, käsin käärityistä sätkistäkin selviän jo voittajana...

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kaukaisella rannalla...

Miten kaunis on hiljaisuus, tyhjyys tyhjyydessä, silmänkantamattomiin merta ja taivasta, lumisten tuntureiden lakia ja rinteitä,  lähellä ja kaukana horisontissa...

Merikotkan rauhallinen liito ilmavirtojen meressä, aaltojen loiske jalkojeni juuressa. Kaikki on erilaista, hiljaisuus, tyhjyys, tuoksut ja äänet, jopa tuulen kosketus iholla.
Desktop Nexus: Wallpapers > Animal Wallpapers > Birds Wallpaper

Hetket karkaavat käsistä, silmät haparoivat kaikessa uudessa, pyrkien tallentamaan hetki hetkeltä mielen videokuvaa. 

Rauha ja äänettömyys rakentavat tasapainolle uutta perustaa ja läheisyys heijastaa ympäristön huimaavaa kauneutta, mikään ei ole liikaa eikä mitään ole liian vähän.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Oceans Wallpaper

Tässä, näiden ainutlaatuisten hetkien ajan, minähän en ole, minussa ollaan, hiljaa ja vaikenematta...

Täällä hiljaisuus, kauneus ja läheisyys määritellään uudelleen, täällä luonto tulee iholle, lävistää sen...


Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Fields Wallpaper

Vähä vähältä luonto luovuttaa värinsä tuulelle, vastasataneen lumen pälvet ympäröivät pakkasen puremia punaisia varpuja, hehkuvia marjoja ja paistinpannun kokoisia sieniä, joiden lakeilla lumi tekee outoja kuvioitaan. Ja kaiken keskellä kultaiset heinät huojuvat kuin kaislat aamusta hiljaisella joella.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Mountains Wallpaper

Tämä on kiven valtakuntaa, rosoisten kallioiden nousujen ja laskujen juoksutamaa helminauhaa meren syvässä sylissä.

Tunturikoivut ovat vääntyneet ihmiskättä taitavampien voimien luomiksi hopeisiksi taiteteoksiksi, joiden rungoilla aurinko luo läikehtiviä, nopeita kuvaelmia silmin havaittaviksi, hetkessä poistuviksi elämyksiksi...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sky Wallpaper 

Tämän kauneuden edessä sanat loppuvat, aistit nousevat pintaan ja tunteet etsivät uomaansa. Missään ei ole niin hyvä olla...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Maailma kutsuu kulkijaa...

Viimeinen vilkaisu ennen oven sulkemista, jalat eivät malta enää odottaa, ajatukset ovat jo kaukana, poissa. Kissapojat ovat hoidossa, valot ovat sammuneet, roskat on viety ja jääkaappi tyhjennetty. Koti jää tyhjilleen siihen hetkeen, kunnes palaan uudelleen...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Mountains Wallpaper

Mielessä tuntemattoman kutina, jännitys tuntuu jokaisen hiuksen päässä, olemus on levoton ja vapaa. Edessä seikkailu, eteenpäin menemisen pakko, kaiken kokemisen tarve, paikat ja ihmiset, mitä on edessä, mitä jälkeen jää...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Rinkka selkään, matka kohti lentokenttää, kauas pois, kohti tuntematonta seikkailua, jonka ehdottomasti haluan kokea...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sky Wallpaper

Sekainen Pitsi vaikenee joksikin aikaa, mutta onhan tietysti mahdollista sekin, että tunnen pakottavaa tarvetta kirjoittaa. Kaikki on avoinna, kaikki on mahdollista, jopa sekin että kirjoitan tai jätän kirjoittamatta, mutta se jää nähtäväksi...

Desktop Nexus

Nyt lähden suuren meren äärelle, tähtikirkkaan taivaan alle, menen tuntemaan hiljaisuuden ympärilläni, etsimään ihmistä sisälläni...

Ovi sulkeutuu takanani, olen jo matkalla...

lauantai 1. lokakuuta 2011

Hevoskuuri vailla vertaa...

Kausiflunssaksi se on ristitty, mutta sanoisin kyllä, että se on ennemminkin Manalan tuottama rangaistus maan matosille ja kuolevaisille. 

Tai sitten se on kotoisin jostain toisesta, todella pahasta paikasta, sillä rangaistukselta tämä tuntuu. Rangaistus kaikesta vuoden aikana tehdystä pahasta, tietoisesta tai tiedostamattomasta, mutta ehdottomasti pahasta...

Desktop Nexus: Wallpapers > Animal Wallpapers > Birds Wallpaper

Sitä on kuulemma liikkeellä ja se tarttuu pisaratartuntana, näin sanotaan, mutta onko se tottakaan. Heti kun on selviytynyt joko valtavasta henkisestä tai fyysisestä kuormituksesta, niin eikö tuo Ilmestyskirjan peto lennä niskaan kuin koston enkeli, rangaisten jaksamisesta.

Joka kerta sama juttu ja nyt vain ei ole aikaa sairastella. Vaan mitä teki tämä kulkutautien kuningas, otti ja iski, nappasi kiinni ja selätti, niin vain niiskuttelemaan ja aivastelemaan sängyn pohjalle. Paiskasi vielä kuumeen niskaan, peitti vilunväristyksillä ja kylmällä hiellä, siunasi lopuksi kylmillä jaloilla ja käsillä.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Lakes Wallpaper

Miten toimii ihminen, jolla vain ei juuri nyt ole aikaa sairastella ja nuha on jo ehtinyt puhjeta? Painuuko hän ponihäntä tanassa lähimpään apteekkiin ja ostaa hyllyt tyhjäksi nuha- ja yskänlääkkeistä, vai turvautuuko hän vanhan kansan konsteihin valkosipuleineen, tervoineen ja viinaksineen? Hmm, niihinpä juuri, siis vanhoihin konsteihin, ja ehdottomasti kaikkiin ja yhtä aikaa...

Kun päässä humisee kuin  painekattilassa, silmät vuotavat vettä ja olo on hoipertelevaa kuin kestotuiterissa konsanaan, niiskutuksista ja aivasteluista puhumattakaan, niin kaikki keinot ovat todella sallittuja. Uskallanko ja kehtaanko edes mainita, mitä kaikkea tuli nautittua tämän taistelun aikana?

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

No, antaa palaa, jospa joku kykenee hyödyntämään tätä hevoskuuria joiltakin osin nuhan nopeana selättäjänä. Hevoskuuri ei ole hyvänmakuinen, miellyttävä, no jaa ehkä joiltakin osin, eikä se ole hyvän hajuinen, se karkottaa läheltä jokaisen, mutta se tehoaa ja nopeasti.

Varoituksen sana lienee paikallaan, sillä tämä kuuri ei todellakaan sovellu jokaiselle ja jokaisen vatsalle. Itselläni ei ollut muuta vaihtoehtoa ja olen aikaisemminkin turvautunut tähän tehoparantamiseen, joten tiesin varsin hyvin, mihin kyytiin olin lähtemässä, valitessani tämän keinon kaikkien joukosta. 

Tämä on saunattoman ihmisen parannusmenetelmä, saunalliset pääsevät vähemmällä...

Desktop Nexus: Wallpapers > People Wallpapers > Models Female Wallpaper

Valkosipulimaitoa isoissa kupeissa monta kertaa päivässä ja kun sanon valkosipulimaitoa, tarkoitan sitä, että valkosipuleita on kupissa enemmän kuin maitoa. Inkivääri-hunajateetä, myös isoissa teekupeissa useita kertoja päivässä, tuoretta inkivääriä kupissa enemmän kuin vettä. 

Valkosipulinyytit sängyntolppiin, valkosipulipussukat jalkoihin ja villasukat päälle, koko yöksi. Villainen kaulaliina kaulaan ja villalapaset käsiin sekä kääriytyminen  paksun peiton alle, raaka valkosipuli poskessa ja korvissa. Ja tämä siis ensimmäisen nuhapäivän aikana.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sky Wallpaper

Toisen päivän aamuna valkosipulilta tuoksahtelevat jalat kuumaan valkosipulijalkakylpyyn, lisää valkosipulimaitoa, samoin inkivääri-hunajateetä, yliannostus D-vitamiinia, Acerola-C-vitamiinipureskelutabletteja kourallinen pureskeltavaksi suuhun, Carmolistippoja suositeltu määrä ja lopuksi Vogelin Echinaforce-tippoja suositeltu enimmäismäärä.

Tässä vaiheessa tuoksumaailma ja olotila ovat kaukana tavanomaisesta, mutta ne voittavat mennen tullen niiskutukset ja aivastukset, jotkat ovat tässä vaiheessa jo kauhuissaan kaikkoamassa kehosta.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Lakes Wallpaper

Tätä toistetaan useamman kerran päivän aikana ja kun kunto vähän sallii, lähdetään ulos ovesta ja painutaan valkosipulille haisevana kasana lähimpään Alkon myymälään, josta matkaan lähtee pikkupullo (kyllä, 0,35 l riittää) 40 %:sta rommia.

Ei varmasti tarvitse mainitakaan, että kuumia suihkuja ja höyrytystä pari kertaa päivässä, virkistävät olotilaa ja höyry avaa hengitystiet. Ja kun ei ole parempaakaan tekemistä, voi aikaansa viettää vesileikeissä valkosipulin tuoksahdellessa jokaisesta ihohuokosesta...

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Other Wallpaper

Lääkkeet ovat kovat, mutta kulkutauti on saatava häädettyä nopeasti ja tehokkaasti.  Kova kovaa vastaan, paperinenäliinapakka koko ajan käden ulottuvilla, käydään hiljainen ja raaka taistelu virusten ja ihmisen välillä.

Nyt alkaa hivenen nautinnollisempi puoli sairastelussa, nimittäin rommin kanssa läträäminen. Rommitoteja raa'alla inkiväärillä ja hunajalla terästettynä, tarpeellinen määrä mutta ei liikaa, kukin tarpeensa ja makunsa mukaan.


Valkosipulille haisevassa makuuhuoneessa valkosipulinyytit vaihdetaan uusiin, valkosipulisukat jalkoihin ja hikoilemaan peiton alle.  Lievässä rommin aiheuttamassa suloisessa olotilassa on mukavampi hikoilla kuume pois ja unohtaa valkosipulin käryt kaikkialla kotona.

Niin paljon kuin valkosipulia rakastankin, niin liika on aina liikaa. Vähitellen valkosipulin osuutta voidaan vähentää ja lisätä itse puristetun sirtuunamehun osuutta juomasekotuksissa. 

Desktop Nexus: Wallpapers > Abstract Wallpapers > Photography Wallpaper

Acerolakirsikka-purutablettien rouskutus jatkuu, samoin D-vitamiinin päivittäisen ohjeannostuksen ylittäminen, Carmolis-tipat ja Echinaforce-annokset saavat puistatuksen leviämään kehossa, mutta uskottelen itselleni se olevan vain virusten kuolinkorinaa ja jatkan niiden ottamista.

Neljäntenä päivänä nuhan puhkeamisesta, se on selätetty kokonaan, ainoastaan kurkun päässä tuntuva kipu kertoo sen, että jotain on vielä tehtävä, ennen kuin virukset voidaan todeta hävitetyiksi. Teelusikallinen hunajaa ja sen annetaan pikku hiljaa sulaa suussa, useampaan otteeseen päivän aikana. 


Eikä mikään estä nauttimasta kuumaa rommitotia sen jälkeen. Onko siitä apua, sitä on mahdotonta sanoa, mutta tekeepä se olotilan hivenen miellyttävämmäksi, jos kohta rommikin alkaa maistua suussa valkosipulilta.

Viidentenä päivänä sekä flunssa että kurkkukipu ovat poissa, valkosipulin tuoksu tuntuu vahvana huoneissa ja tyhjä rommipullo odottelee turhaan kaveria jakamaan orpouttaan.

Desktop Nexus: Wallpapers > Entertainment Wallpapers > Fashion Wallpaper

Vielä olisi ollut konsteja käytettävissä, mikäli hevoskuuri ei olisi tehonnut. Seuraavaksi olisin kastellut villasukat Koskenkorvassa ja vetäissyt märät viinasukat yöksi jalkaani,  ja vielä varmuuden vuoksi olisin uittanut lapasetkin viinassa ja paketoinut niillä käteni.

Näin käy, kun ei osaa tehdä mitään kohtuullisesti. Miten kadehdinkaan saunan omistajia, miten paljon vähemmällä olisin selvinnyt ja millä nopeudella, mutta käyhän se näinkin. Minä selvisin tästä kuurista hengissä ja virusten voittajana, miten käy muiden, sitä en uskalla ajatellakaan...