BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 22. joulukuuta 2011

Joulun kätketyt tarinat...

Kaikkea mielessä tulee mietittyäkin, varsinkin nyt, kun joulu on ovella muutaman yön kuluttua ja kaikki siihen kohdistuneet odotukset saavuttavat grande finalensa, niin hyvässä kuin pahassa.  

Joulu on todella herkkää aikaa, ja sen läheisyys herättää monet muistot elämään, kuin ne olisivat tapahtuneet vasta eilispäivänä.


Miten niin yksinkertainen ja kaunis hetki on muuttunut näytön paikaksi, painajaiseksi monessa perheessä, yksinäisyydeksi hyytävimmillään...?

Miten ristiriitaisia ajatuksia joulu ja sen odotus herättääkään, paljon toiveita, joista osa toteutuu, osa toteutumatta jää.


Joulun kätketyt kasvot, tarinat, joilla ei ole kertojaa. Ilo ja suru kutovat verkkojaan, hämmennyksen ja pelon piilotellessa taustalla. 

Antamisen ja ottamisen markkinapaikka, jossa rakkaudella ei aina ole sijaa majatalossa, jossa näkyvä on tärkeämpää kuin se, mitä joulu kantaa sisällään.



Aikamme joulu on hyvin perhekeskeinen ja yksityinen juhla ja ne, jotka ovat pudonneet tämän yksityisyyden ulkopuolelle, varjojen maailmaan, tarvitsevat yhtä lailla, jopa muita enemmän lämpöä, turvallisuutta ja rauhaa.

Olen viettänyt hyvin monenlaisia jouluja, joista toiset upeita ja kauniita, toiset taas erittäin pahoja ja rumia, enkä varmastikaan ole ainoa, jolla on muistoja hyvinkin erilaisista jouluista.



Erään joulun aattona riensin ystäväni kera paikalliseen kapakkaan, kohtaamaan monia yksinäisiä hahmoja. Toiset istuskelivat paikallaan, täyttämässä tyhjää tilaa, toiset keikkuivat ihmisten lähelle, onnea ja iloa teeskennellen.

Yhden joulun saldoksi jäi juopuneen äidin ja turhautuneen tyttären epätoivoisen taistelun seuraaminen, loukkaavien sanojen kuunteleminen. Lievästi alkoholisoitunut äiti oli pyynnöistä huolimatta tuonut mukanaan kirkkaan pullon, omana joululahjanaan, itselleen...


Eräänä toisena jouluna taas aattoiltainen koputus oveen päästi sisälle pahoinpidellyn naisen lapsineen. Onnellinen joulun odotus oli päättynyt julmaan käteen.

Toisen joulun aattoyönä taas nuori poika pakeni perhettään, jouluvihaa levittänyttä isäänsä.


Erään joulun odottamaton vieras taas etsi äitiään, turhaan kapakoista ja väsyksissään päätyi lähimpään lämpimään. Äitinsä oli seuranhaun epätoivossaan unohtanut lapsensa kokonaan.

Mitä enemmän joulua yrittää hampaat irvessä valmistaa, sitä kauemmaksi unelma joulusta karkaa.


Onneksi maailmassa on myös paljon aitoa joulun tunnelmaa, lasten riemua ja onnellista joulun odotusta, todellista läheisyyttä, yksin tai yhdessä, lämmintä yhdessä oloa eikä mihinkään kiirettä...

Parhaat joulut olen viettänyt joko yksin tai kaksin, kynttilöiden pehmeässä valossa ja lämmössä, musiikin soljuessa rauhallisena taustalla. Maailma ulkopuolella on hiljaa, kätkien alleen julmia salaisuuksia.


Tämä joulu tulee olemaan taas erilainen, läheisten ystävien seurassa vietetty, mukana yksi koiraspuolinen murkkuikäinen.

Aatto alkaa tallivierailulla, jossa käydään tervehtimässä mukavanluonteista ratsua kavereineen. Kuivien leipien kyytipojiksi kaivetaan omenat ja porkkanat laukusta ja jaetaan herkut hörisevien turpien kesken, kristillistä tasajakoa noudattaen.



Tallilta matka jatkuu hautausmaalle, hämärässä loistavan valomeren keskelle, jossa joulun ajatuksiin liittyvät menneet sukupolvet kokemuksineen, jaettuine muistoineen.

Matkalla napataan mukaan kaksi jouluvierasta ja jatketaan tämän joulun juhlapaikalle, taas eläinlauman keskelle.


Vieraat kulttuurit, erilaiset tavat joulun viettoon tai viettämättömyyteen kohtaavat, tärkeimpänä kaikesta, yhteinen välittäminen toisista.

Jokainen valmistaa oman osuutensa tarjoiluista, erilainen joulupöytä notkuen herkkuista. Ja jossain vaiheessa jouluyönä, kävely kaupungin hiljaisilla kaduilla, nauttien rauhasta ja yhdessä olosta.

Ja kuten elämässä niin usein, tämäkin yhteiseksi suunniteltu joulunvietto voi muuttua aivan toiseksi...


Kun koputus kuuluu ovella, ovi kannattaa aina avata, antaa joulun astua sisään, omalla tavallaan, outoja lahjoja mukanaan...




RAUHALLISTA JOULUA
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne

15 kommenttia:

Aili-mummo kirjoitti...

Asiaa puhuit, Pitsit. Monelle yksinäiselle ja läheisensä menettäneelle joulu on vaikea kestää.:/

Toivotan sinulle, Pitsit, ja läheisillesi oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua.<3
Kun kuuntelee tarkkaan, taivas alkaa soida.;)

Eko kirjoitti...

Kiitos vierailuista blogissani...

Kaunista Blogiasi ihaillen lueskellen ja katsellen ....
Hyvää Joulua ja Parhainta Uutta-Vuotta 2012...

Ari kirjoitti...

Oikein mukavaa ja rauhallista Joulua !

a-kh kirjoitti...

Joulu on jo ovela.

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Al ver tus bonitas postales,mi mente retrocedió a mi infancia y mis pensamientos volaron hacia ese pais de las maravillas.
Grcias por el buén concepto que tienes de mis fantasias.
Juan

Pia kirjoitti...

Tunnelmallista joulua!

Penelope´s kirjoitti...

Kelasin samaan tapaan,sinun edellisen postauksesi ansiosta , aikaisempia joulujani.On ollut monenmoista..Fanny ja Alexander filmin puitteet oli yhteen aikaan..ulkoisesti huikean kaunista,mutta...Tunturijoulu yksinkertaisuudessaan parhaasta päästä.Meilläkin on tänä vuonna nyyttis joulu. Kiva tehdä yhdessä pöydän herkkuja.
Pikkulasten vipellystä .
Elämä rokkaa , muttei enää liikaa draamaa.
Kuvien valintasi on aina tehty taitavalla kädellä .Joulurauhaa ja iloa sinne missä olet!!

Valokin värsyjä kirjoitti...

Tunnelmallista, mukavaa Joulua sinulle ja ystävillesi!

Iines kirjoitti...

Tunnelmallista Joulua, Pitsit sekaisin!

Jaana kirjoitti...

Ihanaa Joulun aikaa sinulle!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Kiitos lämpimistä sanoistasi ja totta kirjoitat, kun kuuntelee tarkkaan, taivas alkaa soida...:)

Hei Eko!
Kiitos itsellesi ja samoin upeaa ja kuvauksellista vuotta 2012...:)

Hei Ari!
Kiitos ja upeaa sekä kuvauksellista uutta vuotta 2012 myös sinulle...:)

Hei a-kh!
Jep, Joulu on todella ovela, vaan mitäpä tuumaat Uudesta Vuodesta, olisiko peräti viekas...:)

Hola Juan!
Cuánta razón tienes. Esas postales me recuerdan a la infancia que debería haber sido, pero nunca lo fue. Y de nuevo, me gusta de tus fotos, o yo no los llamaría una obra de arte. Tenga cuidado y abrazos ...:)

Hei Pia!
Kuin myös sinulle...:)

Hei Penelope's!
Hmm, tottapa kirjailit, kaikenlaisia kulisseja on tullut koettua ja niinhän se on, että yksinkertainen on kauneinta, ilman kulisseja, näytelmien vuorosanoja.

Kyllä se elämä rokkaakin ja sille ei nyt kerta kaikkiaan mahda mitään, että draamaa pukkaa vähän joka nurkasta. Siksi olenkin onnellinen rauhallisesta olemisesta ja laiskuudesta, aina kun siihen on mahdollisuus. Joulurauhaa myös sinulle ja läheisillesi...:)

Hei Valokin värsyjä!
Kiitos ja rauhallisia sekä lämminhenkisiä joulun päätöspäiviä sinulle...:)

Hei Iines!
Voi kiitos, tunnelmallista on ollut, siis muun muassa sitä...:)

Hei Jaana!
Kiitos ja samalla toivotan sinulle ihania loppuvuoden päiviä ja eikun täysillä vuoteen 2012...:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Querida amiga.Tus comemntários a mi foto paracen salidos de la mente de un poeta,te agradezco el buén concepto que tienes de mis fotografias,tengo bastante edad pero mi mente vuela igual a mis elucubraciones y me hacen la vida más placentera.
Un fuerte abrazo
Juan

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hola Juan!
Años no cuentan nada cuando estamos hablando de las mentes y los corazones vigorosos. Es creativo en tu alma y corazón y eso es todo lo que hay en la vida que quiere decir algo. Tenga cuidado y abrazos ...:)

Mustaleski kirjoitti...

Olen yrittänyt huolehtia lähimmistä ja aina muutamasta kaukaisemmastakin toiveesi mukaan, mutta mikään ei tälle maailmalle riitä? Seimenlapsi jäi kiireessä sydämestä, mutta onneksi piru iski ainakin kivusta päätellen mahaani, niin kippee olin. Umppari on leikattu joten joku muu sitä nyt riivaa, joulustressi? MUTTA Onnellista uutta vuotta Sinulle Pitsit, toivottavasti joulusi oli lämmin ja hyvä, pukki ainakin oli kivannäkönen:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Totta, mikään ei maailmalle ja ihmisille riitä, mutta parempi huolehtia edes jostakin/joistakin kuin ei kenestäkään.

Pahus, juuri kun pitäisi rauhoittua, niin johan se pirulainen sairauden muodossa odottelee nurkan takana. Toivottavasti olet jo toipunut ja et joutunut sairastelemaan koko joulunaikaa, se olisi ollut jo viheliäistä puuhaa. Joulustressi kaataa kyllä sitkeimmänkin sissin. Kiitos toivotteluista, joulu meni mukavasti ja on onneksi vasta vuoden kuluttua uudestaan...:)