BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 12. syyskuuta 2011

Sienillä myrkyttäjätär...

Miten on mahdollista, että niinkin paljon sienistä pitävää turhaketta naiseksi kuin meikätyttö, ei saa päästää yksin sienimetsälle kori ja sienikirja mukanaan?

Yksinkertaisin selitys on se, että en koskaan ollut siinä jonossa, jossa opeteltiin tunnistamaan sieniä, edes kirjan kanssa.


Pääni on kuin tuulten majatalo, kaikki ovet selkosen selällään... Mitään ei sisään jää, varsinkaan sienitietous.

Monimutkainen selitys taas on varmasti se, että päästäni puutuu kokonaan sieniosasto ja väkisinkään tunkemalla eivät sienten tuntomerkit sinne mene.


Sienioppia on yritetty tunkea päähäni monen sieniasiantuntijan voimin, vaan minkä sille mahtaa, että pääni on kuin teesiivilä, josta puuttuvat sekä verkko että rengas. Paljonko niillä eväillä voi meikätytöltä vaatia, ei sitten niin yhtikäs mitään. Sääli...

Ovat sieniammattilaisetkin olleet helisemässä meikätytön kiikuttamien korien kanssa, ne kun ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia myrkkysieniä. Kun kauneus on sienenpoiminnan kriteeri, ei tuloksena voi olla muuta kuin täydellinen katastrofi...


Eihän sille mitään mahda, että seitikit näyttävät silmissäni suppilovahveroilta, samoin koivunkantosienet. Mitäs ovat niin pirskatin saman näköisiä.

Kanttarellillakin on matkijasienensä, korallilta näyttävä vetelähkö kasa, onneksi ei kai myrkyllinen sieni, mutta hyödytön hetale, joka kelpaa tietysti meikäläiselle, tyhmälle.


Kun muut seisoskelivat niissä jonoissa, joissa taottiin sienitietoutta tyhjiin päihin, istuskelin varmasti taas kivelläni mietiskelemässä ja kun lopulta muistin, että johonkin pitäisi mennä jonottamaan, oli vastassa lappu luukulla.


Kun ystävät tulevat luokseni kylään ja tarjolla on mitä tahansa sieniin viittaavaa, kuuluu kysymys, että omin nokkinesiko olet käynyt sienimetsässä vai kaupasta hankkinut. 

Silloinkin epäilevät ilmeet kertovat suuresta epäluottamuksesta, aivan kuin en osaisi ostaa kaupasta syötäviä sieniä. Harvemmin kaupan tiskille eksyy seitikkejä tai kärpässieniä ja jos eksyy, niin silloin en ole ainoa myrkyttäjätär tässä kaupungissa.


Kyllä, minulla jos kenellä, on vallan loistavat mahdollisuudet tulla tunnetuksi Suomen tehokkaimpana sienillä myrkyttäjänä. Paljon kauniita sieniä lautasilla, myrkyllisiä kuin mitkä, mutta silmänruokaa tarjolla upeasti katettuna.

Onneksi tiedän rajoitukseni ja siksi käyn sienimetsässä lähinnä kameran kanssa keräilemässä kuvasatoa. Sienikori saa minun puolestani pysyä tyhjänä, niin on turvallisinta, kaikille...

21 kommenttia:

Aili-mummo kirjoitti...

Aika uskomaton tarina!

Ei niitä kaikki lajeja ole tarpeen tunnistaakaan, mutta tunnistamattomia sieniä ei kannata kerätä.

Mutta ei kameralla "kerääminen" mikään hassumpi juttu ole...
Ja tateissa ei ole yhtään myrkyllistä lajia, on vain sappitatti, joka maistuu pahalle!

Mukavia sieniretkiä sinulle, Pitsit sekaisin<3

Leena Lumi kirjoitti...

Onpas tuo Martinin penkki kaunis.

No, älä välitä. Minäkin ostan suppikseni, sillä väistämättä sekoitan sen seitikkiin. Kantarellin ja orakkaat tunnen, sekä mustatorvisienen. En opi millään herkkutattia tunnistamaan...kannan kotiin hirveitä haisevia läjiä, joissa ei tietoakaan herkusta. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.


Äidilläni on positiivinen ennuste, että kuolen vielä sienihimooni, joten selliasta;-)

Yritteliästä sieniviikkoa sinulle, Pitsit sekaisin!

(Vahvistussana: potalla;-)

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

:D

Mustaleski kirjoitti...

Hellurei Pitsit, sienet ovat vielä muiden koreissa, toivottavasti ei kuitenkaan Sinun (naurua) mutta roiskut jotenkuten tunnen ja ne lakritsatkin olen kerännyt, nehän melkein kuin kangasroiskuja:)ja haperot vähän hatarasti, niin ja ne kauniit kärpässienetkin:) Nyt niitä olisi ollut ja on vieläkin, mutta mikä siinä on etten muka jaksa tai viitsi, ehkä ehtisin kuitenkin...

Manteli kirjoitti...

Kyllä meikäläisenkin sienitietous rajoittuu kanttarelleihin, suppiksiin ja muutamaan tattilajiin, varmuuden vuoksi muut sienet jäävät metsään:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Tu imaginación y tu cultura vuelan muchos más,tu mente és una quimera de colores y fantasias.
Gracias por tu comentário a mi foto
y por tu buena aceptación.

Abrazos desde Andalucia

a-kh kirjoitti...

Kauneus on sienenpoimijan silmässä.

Avalon's Garden and The Garden Cottage Cats kirjoitti...

Ahhhhhh.... Pick your Poison ...lol

Yes, Best to go armed with a Camera :)

You make me laugh with,"My head is like the winds, an inn, all the doors are wide open"...... That's Very Funny ......lol
I love mushrooms,,,, the ones you buy from the stores of-coarse ;)

Have a Wonderful week ~
Hugs ~ Angel

Asta kirjoitti...

Sadetta piisaa, sieniä tulee.
Metsässä on jostain syystä paljon violettia liikkeellä, sinivalmuskojako lienevät. Merkillisiä sieniä! Kanttarelleja on osunut matkan varrelle niin paljon että muu on jäänyt vähemmälle tällä haavaa. Herkkutatti, karvalaukku ja lampaankääpä ovat suosikkejani. Haapatatti on joskus tuottanut hienoisia ongelmia. Se pitää kypsentää todella tarkkaan. Lapsuudesta on peräisin oma sienituntemukseni enkä ole sitä jalostanut juurikaan sittemmin. Kymmenen lajia riittää ihan hyvin minulle. Hyvää ravintoa sienet kyllä ovat, ja satumaisen ilmaista on ihana metsän sato! Luvassa on myrskyä, toivotan sinulle ravistelevaa ja märkää nautintoa tällekin päivälle.

Liplatus kirjoitti...

Mainiota on sienituntemattomuus tekstisi.:) Samoin, pääni on teesiivilä, johon jää vaan isoimmat paakut. Montakaan sientä en rohkene poimia. Mieluummin kaupan hyllyltä myrkytöntä.

Upeita kuvia!

Ari kirjoitti...

Jos kaiki keräsivät sieniä niin kuka niitä silloin ostaisi, on hyvä että asiantuntemusta löytyy muilta;)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia.Tu cconstancia en la entradas a mi blog son de agradecer,
Tu y yo tenemos bastantes fantasias en nuestros trabajos.
Dejemos volar a nuestras mentes,

Un fuerte abrazo

Una kirjoitti...

En miekään tunne kuin tatin ja kantarellin ja muut saavat jäädä metsään. Tosin en kerää noitakaan, koska meillä ei kukaan syö niitä... Ja pakkasessa on ennestään tilaa viemässä kantarelleja pakastettuna...

Mun oma masuni ei kestä sieniä. Ei ole koskaan kestänyt. Sitä vaan ei esim lapsena tajunnut kukaan, että ne sienet sattuivat mun vatsaani. Ihan myrkyttömätkin... =)

JUAN FUENTES kirjoitti...

Nuevamente re reitero las gracias por tu constancia en la entrada, a mi blog,si mi última foto te gustó
con ello me considero bién pagado.
Te envio un poco de calor desde Andalucia.

Un fuerte abrazo

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Niin, onhan se vähän outoa, että niinkin paljon kuin olen elämäni aikana yritetty opetella tunnistamaan sieniä, niin vähän kuitenkin päässäni on sienitietoutta. Tiedän paljon erilaisten sienien nimiä, mutta pitäisi vielä tunnistaa ne. Siinä tuleekin sitten se täyhdellinen stoppi ja esiin astuu melkoinen vahingossa myrkyttäjätär. No, onneksi tosiaan on ystäviä, jotka ottavat mukaansa sienimetsään, mutta eivät anna kerätä mitään. Ja onhan sitten vielä toreja ja kauppoja, joista voi tehdä sieniostoksia...:)


Hei Leena!
Voi olla, että äitisi ennustus toteutuu meikätytönkin kohdalla. Osaan kyllä herkutella sienillä, mutta siihen se sitten loppuukin. Syksyisin yleensä ostan isot kasat suppilovahveroita ja kuivattelen niitä talven varalle, pakko vain saada sienten makua makunystyröille.

Olen aina luullut, että ihmiset oppivat jostain automaattisesti tunnistamaan sieniä ja miettinyt pää tulikuumana, että miksi se sieniautomaatti ohitti minut tykkänään. Onneksi nyt on selvinnyt, että on se automaatti ohittanut muutamia muitakin, ettei tarvitse yksikseen seisoskella häpeämässä...:)

Hei Oma tila ja ajatuksia!
...:)))

Hei Mustaleski!
Voihan simppu, suorastaan retkahdin nauruun lueskellessani kommenttiasi. Ja totta puhut, kärpässienet ovat kauniita, erityisesti tänä syksynä olen törmännyt äärettömän upeisiin kärpässieniyksilöihin ja ilmeisesti neetkin upeat sienet, joita olen katsellut sillä silmällä, ovat varmasti myrkyllisimmästä päästä. No ei voi mitään, ei aina voi tietää kaikkea, kun nyt oppisi edes vähän...:)

Hei Manteli!
Ajatteles, sinä saat koukittua metsästä mukaasi ainakin kolmea eri sientä. Itse en kai (???) uskaltaisi napata kuin kanttarellin ja korvasienen mukaani. Ja tosiaan, on niitä korvasieniä tullut sen verran kakarana kerättyä, että tunnistan ne ja tiedän, että niitä pitää ryöpytellä useampaan kertaan. No, ei pieneen päähän nyt vain mahdu ihan kaikkea, uskottava se on, muutenhan koko pää räjähtäisi liiasta tiedosta...:)

Hola Juan!
Tienes razón, vamos a volar nuestras mentes con los vientos de la imaginación. Ya sabes Juan, tus obras difieren de las obras de los demás y es por eso que veo muy tentador, a veces alegre, pero siempre muy interesante. Es verdad que me sorprende de vez en cuando y eso me gusta, me da un poco de luz a esta oscuridad del norte. Y, por cierto, gracias por el calor andaluz que me envió, el clima realmente está húmedo, oscuro y frío en estos momentos. Tenga cuidado y abrazos ...:)

Hei a-kh!
Niin, tuo selityskö minun sitten pitäisi tarjoilla jälkiruoaksi sienimyrkytysteni uhreille...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Angel!
You're right, better buy mushrooms in some lokal store or market. I cannot trust my self at all. I find my self chasing after beautiful mushrooms and guess what, they're always very poisonous. Is it possible, that I have not found my inner witch yet, just practising...Hmmm, maybe that is the case...:)

Hei Asta!
Pahus, nyt kyllä olen kateudesta ihan vihreänä. Tunnet 10 erilaista syötävää sientä ja ilmeisesti muutaman myrkyllisen päälle.

Kyllä niitä hemmetin sieniä yritettiin meikätytönkin päähän nuijia, mutta kun toisesta korvasta tungettiin tietoa sisään, niin eikös se samainen tieto luiskahtanut toisesta korvasta sukkelasti ulos.

No hengissä vielä ole ja se ei johdu mistään muusta kuin siitä, etten koskaan maistele itse keräämiäni sieniä. Varotoimenpide sekin, mutta tällä on tepasteltava eteenpäin...:)

Hei Liplatus!
Onhan siinä jotain kaupankäyntiä tukevaa toimintaa, kun ostelen sieneni niiltä, jotka niistä jotain tietävät. Mutta välillä vain on niin turhauttavaa koheltaa sieniä täynnä olevassa metsässä uskaltamatta poimia yhtäkään. Sanoisin, että se jos mikä on epäreilua...:)

Hei Ari!
Tottahan tuo on, mutta en oikeasti kestä enää yhtään artikkelia, jossa patistetaan porukkaa sienimetsään keräämään ilmaista ruokaa, ennen kuin ne mätänevät metsiin. Huono omatunto vielä kaupan päälle...:)

Hei Una!
Voi, nyt kyllä olen pahoillani, ettei massusi anna sinulle mahdollisuutta nauttia sienistä. Tosin, eipä sinun sitten tarvitsekaan punnita poimintaa myrkyllisten ja myrkyttömien sienien väliltä. Olipahan melkoisen ontuva positiivinen ajatus, mutta menkööt tällä kertaa...:)

Asta kirjoitti...

Heh,lapsuus oli kuule Pitsit sekaisin kova koulu, ainakin meikäläiselle! Mökin raapusilla istuttiin sienisavotassa ja raapusteltiin kaikenkarvaisia mölliäisiä puhtaiksi oppien mukaisesti ja siinä samalla saatiin osviittoja jos jonkinmoisia. Joka kesä ja syksy sama juttu! Eikä siinä kaikki, pakkotyötä riitti myös omenoiden, viinimarjojen,karviaismarjojen, karpaloiden, lakkojen, mustikoiden ja puolukoiden keräämisessä ja siihen vielä putsaustyöt päälle! Pakoon ei päässyt kuin joskus harvoin mättäiden taakse syömään salaa puolet mukin antimista. Kauan meni ennen kuin otin taas vanhat opit käyttöön asfalteilla tallustelujen jälkeen. Sieltä ne putkahtivat niin kuin lapsuus aina putkahtaa opetuksineen moninaisten elämänkokemusten verhojen takaa.
Mutta tietenkin on niin, että jos jotain osaa niin sitäkin enemmän on asioita joista ei yhtään mitään tiedä. Noin miljoona asiaa ja rapiat päälle! Joten hyvässä seurassa olet kaikkien meidän omat rajoituksesna tietävien kanssa.
Hyvin sinä tepastelet! Jos osaat kuvata sieniä olet jo mestaritallustaja, nehän ovat pirskatin vaikeita kuvauskohteita!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Olen kuullut noista lapsuuden savotoista. Itse olen päässyt niiden suhteen vähemmällä ja siksi minuun kai jäikin sitten tämä ikuinen luonnossa tepastelija, kas kun kukaan ei mäiskinyt ämpäreillä päähän saati pakottanut ryömimään marjojen ja sienien perässä metsässä. Ajattelivat varmasti henkeään ja siksi pääsin helpommalla. Muuten, sienten kuvauskeikkojen jäljiltä olen melkoisen märkä tapaus, mustasta jätesäkistä huolimatta. Sienet nyt vain ovat niin tolkuttoman kauniita, luonnossa ja lautasella, vaan eivät omat poimimani siis lautasella...:)

Anonyymi kirjoitti...

Thanks for one's marvelous posting! I seriously enjoyed reading it, you are a great author.I will be sure to bookmark your blog and may come back someday. I want to encourage continue your great work, have a nice holiday weekend!

Also visit my webpage observatoriociudadano.net

Anonyymi kirjoitti...

bookmarked!!, I really like your blog!

Look at my page :: www.newradicals.com

Elegia kirjoitti...

Hih, minullakin menee sienet iloisesti sekaisin. Kärpäsienen ja korvasienen kyllä erotan toisistaan, mutta noin muuten en lähtisi kokeilemaan onneani sienimetsällä. :D Noin muuten luonto kyllä kiehtoo ja tunnistan kasveja ja lintuja jne. mutta sienissä on jotain taikaa, että eivät mene jakeluun. ;)

Ihana postaus ja herkullinen kuvitus!