BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 15. syyskuuta 2011

Ihmissuhteiden tavaratalossa...

Istun luonnon suuressa sylissä, hiljaisuuden hetkellä, jolloin mieli ja ympäristö ovat yhtä, saumaton kappale tätä maailmaa, jossa mikää ei ole sitä, miltä näyttää. Mietiskelykivelläni istuen, jalat ja takamus tiukasti kivessä kiinni, mieleeni tulee välähdyksiä tapahtumista, sanoista ja ihmisistä.

Ne ovat painuneet syvälle alitajuntaani ja ryöpsähtelevät esiin hetkellä, jolloin olen kaikkein herkimmilläni, väsynyt käsittelemään niitä juuri nyt, turtunut niiden monilukuisuudesta sekä kipeistä pistoista läheisteni elämässä.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Forests Wallpaper

Kaikki ne sisältävät itsessään tarinan, monia tarinoita, joihin minulla ei ole pääsyä, mutta jotka mielessäni yhdistyvät yhdeksi suureksi tarinaksi, joka on yhtä vanha kuin ihmisen historia.

Kuuma ja lyhyt kesä vain käväisi, pian kadotakseen syksyn pimeisiin öihin. Se näytti monelle julmat kasvonsa, rankaisevat kätensä sekä kykynsä haavoittaa syvältä. Sen  aikana ihmisten elämissä tapahtui paljon, joidenkin kohdalla aivan liikaa. 



Syksy on sadonkorjuun aikaa ja silloin tehdään myös inventaarioita, siitä mitä kesällä tapahtui ihmissuhteiden tavaratalossa sekä siitä, että ei tapahtunut mitään.

Valossa ihmiset kohtasivat, löysivät toisensa ja jotkut jopa ehtivät eroamaan auringon nousujen ja laskujen välisenä aikana. Kesäöinä Kohtalottaret punoivat nauhojaan, yhdistellen ja erottaen, näennäisesti täysin mielivaltaisiin päätöksiin päätyen.



Joidenkin kohdalla juonikkaat ihmissuhteisiin puuttujat löysivät yhdistävät langat, punoen ne tiukasti yhteen, katsellen ilkurisesti vierestä, miten punos joko yhdistyi sulaviksi solmuiksi tai löystyi solmujen mahdottomuuteen.

Ahneille löytyivät omat punos- ja sidoslankansa, jotka saivat punnitsemaan ahneuden syvintä olemusta, irroittamaan otteensa ja hamuamaan sitä, mikä vaikutti tuottoisimmalta, ei niinkään rakkaimmalta. 

Desktop Nexus: Wallpapers > Animal Wallpapers > Birds Wallpaper

Rakkauden toreilla ahneille oli aivan omat kojunsa, joissa tarjolla oli ahneudesta tietämättömiä onnen etsijöitä sekä niitä, joiden ahneus oli vielä suurempaa kuin niiden, jotka vielä epäilivät itseään.

Ja onnen pelipöydissä, Kohtalottaret jakoivat pelimerkkejään, voittajille paljon ja häviäjille ei riittänyt yhtäkään...

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Kesän jälkeen, ihmissuhteiden tavaratalossa eri osastot ovat vaihtaneet paikkaansa ja nimetty uudestaan. Ja jälleen kerran, syksyn alennusmyyntien lähestyessä, eniten on tarjolla jätettyjä, petettyjä ja hylättyjä.

Missä ovat ne hullut päivät, joissa suurin kysyntä on siitä, mitä on eniten tarjolla? Miksi kenellekään eivät kelpaa toisten käytetyt ja hylätyt ihmiset, vai ovatko he liian kuluneita, muokkautuneet sopiviksi vain yhdelle ihmiselle...?


Kun kysyntää ei löydy edes hulluilla päivillä tai alennusmyynneissä, kulkee tie halpahallien tarjouslavoille ja niiltä lopuksi kirpputoreille yllätysten koreihin.

Ihmisten kipputoreilla on mahdollisuus tehdä löytöjä, niissä voi kohdata aarteita, joiden arvoa kukaan muu ei ole koskaan ymmärtänyt. Elämän mestariteoksia, jotka sädehtivät hiljaista kauneutta, kun niiden päältä on puhdistettu ajan mukanaan tuoma lika ja väärä patina.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Sunsets Wallpaper

Se, jolle kirpputorilöytö puhuu kuiskaavalla äänellä, jolle paljastuu löydön koko kauneus, puhdistaa hellin käsin löytämänsä ihmisen hylkäämisen, pettymyksen tai jätetyksi tulemisen patinasta.

Löydetty aarre näkee päivänvalon uudelleen, loistaen himmeästi omaa ainutlaatuista valoaan, yrittämättäkään kilpailla uusien ja käyttämättömien hankintojen kanssa valon tehokkuudella. Loistosta on helppo sokeutua, mutta lämmintä valoa se ei tarjoa.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Rivers Wallpaper

Ihminen on kaikkien kokemustensa summa, mutta jostain syystä nopeimmin esiin nousevat menetysten kipu ja arpien kovuus. Kun lakkaa laskemasta haavojaan ja arpiaan, havaitsee ehkä sen, mitkä niistä ovat eniten muovanneet, tehneet inhimillisen.

Jos vain etsii valoa, pyrkien välttämään varjoja ja pimeyttä, todennäköisesti jossain vaiheessa kompastuu pimeään, etsimään itseään.



Juonivat Kohtalottaret jatkavat päättömiä leikkejään, jättäen yksin ja ikävään, nostaen toiset korkealle elämään. Pimeys lankeaa, toisille pimeämpänä ja syvempänä, toisille taas valoa tulvii kaikkialta, enemmän kuin ehkä sietääkään ja siksi sortuu epäilemään...

Syksyn illat tummuvat nopeasti ja suolakivilamppujen pehmeän oranssisessa hämärärässä mielen tunnetilat liikkuvat syvemmillä tasoilla kuin kesällä, jolloin valo itsessään jätti paljon pimeään.

Desktop Nexus: Wallpapers > Nature Wallpapers > Other Wallpaper

Monien kohdalla suuret odotukset kesän ihmissuhteista ja tapaamisista kulminoituvat syksyn pettymyksiin, niihin jotka olivat odotettavissa ja niihin, jotka eivät astuneet esiin...

5 kommenttia:

A kirjoitti...

Ihmissuhteissa meillä on aina liian suuria odotuksia, joten pettymyksiä ei voi välttää..;/

Mitä nuorempia olemme, sitä enemmän ja suurempia pettymyksiä..;(

Vasta ikä antaa tasoitusta elämäämme, kun olemme nähneet, tunteneet ja oppineet elämästä ne kovimmat ja tärkeimmät läksyt.<3

Armas Romu kirjoitti...

Hieno teksti. :) Jotenkin tekisi mieli kommentoida, mutta nyt olen aika sanaton yleensäkin ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Näinhän se elämässä tuppaa olemaan. Kaikista kokemuksista maksetaan aina oppirahat, tavalla tai toisella. Mitä kauempana kokemus on muista elämänkokemuksista, sitä kipeämmin se koskee, muuttuen ajan saatossa yhdeksi kokemukseksi muiden joukossa.

Ikä antaa tiettyä perspektiiviä ja kokemuksen tuomaa viisautaa, mutta me ihmiset olemme niin erilaisia. Toiset meistä kokevat jo hyvin nuorina paljon, liikaakin, toisten kohdatessa pahimmat painajaisensa vanhempana, jolloin myös voisi olettaa, että niiden sietokyky olisi parempi. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Toisaalta, jos mikään ei sattuisi, olisimmeko ihmisiä lainkaan...?...:)

Hei Armas Romu!
Pahus, miten taas hihittelin nimeäsi, se vain kolahtaa niin ryminällä, että aina saan hekotus- ja nikotuskohtauksen.

Eihän näihin ihmissuhdepeleihin paljoa voi sanoa, varsinkin kun käsittelen niitä, sattuneesta syystä, melkoisen yleisellä tasolla. Välillä kyllä tekisi mieli kirjoittaa asiat kuten ne ovat, mutta sitä en voi tehdä, ne eivät ole minun tarinoitani.

Mutta kyllä maailmaan tosiaan mahtuu monenlaista mononkuluttajaa, hyviä ja pahoja ja varsinkin niitä pahoja jaksan aina ihmetellä...:)

Irja Viirret kirjoitti...

Toisen romu on toisen aarre, ei sille mitään voi:) Tämä oli vähän alakanttinen arviointi, mutta olisiko mahdollista että olisit jopa tutumpi kuin luulenkaan??

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Jepulis, näihän se on, toisen romu voi tosiaan olla toisen aarre ja aarre taas voi muuttua sekunneissa romuksi.

Hmm, tuohon tuntemiseen on suorastaan aivan mahdoton vastata tällä koulutuksella, kaikkihan on mahdollista ja yhtä yhtä hyvin mahdotonta, mutta haitanneeko tahtia yhtään, tuskinpa...:)