BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 12. elokuuta 2011

Universumin vaeltaja...

Olen kuin omalla tähdelläni, katsellen avaruutta ympärilläni. Jokainen tarvitsee oman maailman, tähden ja avaruuden, voidakseen katsoa elämäänsä, muiden elämää ulkopuolelta käsin.

Omalla tähdelläni kuljen kaasupilvien läpi, kaikkien fysiikan lakien vastaisesti, minua ei kahlitse mikään, ei missään. Olen oman tähteni kapteeni ja luotsaan kulkuani kaikkein kauimmaksi palatakseni taas lähelle.


Tähdellä ei tunne läheisyyttä, toisen ihon lämpöä, kosketusta tai tuoksua, se tekee kipeää...

Tähdellä voi rauhoittua maailmasta, käydä keskusteluja itsensä kanssa, tarkkaillen samalla Marsin liikkumattomia jäävirtoja ja hengittää vierasta happea.

Orion Nebula

Tähdellä, yksin itsensä kanssa, voi kysyä ne kysymykset, jotka usein jäävät arjen jalkoihin, joita ei aina tohdi kysyäkään.

Onko tämä se elämä, jota haluan elää, vai hyppäänkö pimeään, luottaen siihen, että pimeä kantaa enemmän?  

Iris Nebula 

Ihmisjoukkoja, tulevia ja meneviä, keskenään ja erillään, toisiinsa törmäileviä ja toisiaan vältteleviä, olen varpaillani ja etsin ihmistä, yhtä ainoaa, tärkeää...
 
Kylmyys ja tyhjyyden tuntu, istun tähdellä, aikajanoja yhteen punoen, välillä purkaen ja pois jättäen. Mikä on tärkeää, tänään, mikä jää eiliseen, millä ei ole sijaa tulevassa, mikä eniten järkyttää?

Eagle Nebula 

Tähti kiitää avaruuden tyhjyydessä, ajatukset ohjaavat, alitajunnan karttaa seuraten...

Tyhjyys puhuu, mutta ei minulle, minun ohitseni, tyhjyydelle. Avaruus ei tuoksu miltään, avaruuden sateet tihkuvat polttavaa vettä ja silmät tottuvat pimeään...

The Eight Burst Nebula 

Kaukaa näkee tarkemmin, sillä lähellä on liian lähellä, jotta näkisin kokonaisemmin. Mitä kauempaa tarkastelen eteeni hahmottuvaa kokonaisuutta, sitä vähemmän yksityiskohdat enää merkitsevät. Vain sitä, mikä näkyy epäselvyyden sisällä, jään katsomaan tarkemmin, etäältä...

Joukot vetävät mukanaan, imaisevat kiiireen valtateille, joilla ajatukset häviävät ja on vain helpompaa seurata, kuin ottaa elämä käsiinsä, kääntyä ja löytää uusi tie kulkea, vastavirtaan.


Miksi tyytyä vähempään, miksi hyväksyä se, millä ei ole väliäkään?  Tähden lipuessa hiljaa avaruuden planeettojen keskellä, mieli tekee päätöksiään... 

Ei ole eilistä tänään, on vain avaruuden kaukaiset kaiut, huomisen vastaanottimiin.  Lähetän oman kaikuni etsimään tietään, palaamaan takaisin, kun jo tiedän, minkä tien valitsin...

The Lagoon Nebula 

Elämää ei voi elää pelkäämällä, elämä eletään tässä, tänään. Tähti ei pelkää aikaa, sillä aika tapahtuu ja tähti mukautuu, liukuu tyhjyydestä toiseen ja niiden välissä, lukien alitajunnan karttaa tilassa, joka ei pääty mihinkään.

Hyppy pimeään on parempi ratkaisu, kuin hyppy tyhjään, jossa ei ole vielä mitään. 

The Great Carina Nebula 

Benji-hyppy avaruudessa on erikoinen, mutta äärettömän mielenkiintoinen kokemus. Tähdeltä pimeään, vain tunne köytenä...

Delicate Arch, Utah, USA

Matka omalta tähdeltä, universumin halki ja kaasupilvien läpi, kohti tuttuakin tutumpaa maata, palauttaa fysiikan lait voimaan, tuo läheisyyden, toisen ihon lämmön ja tuoksun, eikä enää tee kipeää...



Yllä musisoiva kokoonpano ei ole enää kasassa, mutta elinkaarensa aikana se tuotti toinen toistaan upeampia kappaleita. 

Ja ääni, solistin ääni on aivan käsittämättömän upea, hyväilevä... Se jää soimaan ihohuokosille vielä silloinkin, kun itse kappale on jo soinut täyden kiertonsa..

5 kommenttia:

Mustaleski kirjoitti...

Tuttuja ovat nämä tunteet, tosin kuten sanoin olen ollut täällä jo niin kauan että luulen olevani melkein ihminen, tosin joskus se tuottaa vieläkin suunnattomia vaikeuksia miettii eräs humanoidi:) http://mustaleski.blogspot.com/2011/01/andromedaasta-vahan-lanteen.html:)

Aili-mummo kirjoitti...

Tähdet

Tämän kohtalon tähdet minulle
antoivat. Tulenmusta valo
valaisee tietäni.

Vain aika, vain aika, vain aika
voi haavani parantaa ja
unen lempeät laineet
pois tuskasta kuljettaa.

Joka yö sukellan unien ja
muistojen valtamereen.
Katson kun sinä maalaat taulua
jossa on mies ilman päätä.
Seisot selkä minuun päin ja
maalaat taulua.

Aili Nupposen runokokoelmasta
Hullun lehmän tanssi (1999)

arleena kirjoitti...

Liito tähtiin, se pysäyttää pohtimaan kaiken merkitystä. Tähdissä on hyvä puhdistaa ajatuksia, miettiä mikä on tärkeää, hylätä kaikki turha. Ja jatkaa taas eteenpäin seestyneempänä.

a-kh kirjoitti...

Yksinäisen tähden harhailija.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Niinpä, käväisin lukaisemassa kirjoituksesi ja onhan asiassa vinha perä. Kirjoituksessani tosin yritin puhdistella jälkiäni oikein urakalla, jotta sen takana oleva tarina ei tulisi täysin esille, mutta kaipa sieltä jotain livahti näkyviin...:)

Hei Aili-mummo!
Runosi kuvasti todella niitä tunnelmia, joita omalla tähdellä on mahdollista pohdiskella. Aina kaikki tähtipohdiskelut eivät onneksi ole viiltäviä, välillä elämän ratkaisut vain vaativat melkoisesti välimatkaa, jotka osaisi hahmottaa ratkaisua vaativan asian tarkemmin...:)

Hei arleena!
Totta, siinä se kirjoituksen ydin tuli. Välillä vain on liideltävä tähtii, pysähdyttävä ja nähtävä hetkien mahdollisuudet. Mistäpä ne parhaiten näkisi, istuen omalla tähdellä tietysti...:)

Hei a-kh!
Siis varsinainen tähti-Indiana Jones. Siinä sitä miettimistä tähdellä istuessa...:)