BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 11. elokuuta 2011

Ukkosta ilmassa ja salamat taivaalla...

Miten outoa onkaan kirmailla päiväsaikaan sateessa, ukkosen jyristessä taustalla. Viimeöinen raskas ukkonen vaakasalamoineen jäi kokematta, ulkona.

Joskus kello kolmen aikoihin yöllä mietiskelin nopeaa vaihtoehtoa pistäytyä hetkeksi ilmojen armoille, kokemaan kova sade ja salamoinnin valaisema yötaivas, mutta pienten karvaisten kissapoikien reaktio yllätti minut täysin.


Ne seurasivat minua kuin kaksi matalana lipuvaa karvaista mattoa, askelteni varjossa, hivuttautuen aina vain lähemmäksi.

Jyrähdysten välissä kuulin, miten kaksi eriaikaista kehruukonetta nousi ja laski, tunsin miten karvamatot tavoittivat nilkkani ja yrittivät pysyä askelteni tahdissa.


Istuutuessani sohvalle, musta möykky humpsahti syliini ja toinen, hypystään myöhästynyt, punainen Karvinen kaivautui kylkeeni. Molemmat tärisivät ja kehräsivät, hännät levottomasti liikehtien.

Yön himmeässä, suolalamppujen värittämässä, valossa molempien silmät säihkyivät kuin elävät timantit, vihreää smaragdia ja kullankeltaista topaasia.


Miten ne pelkäsivätkään, värisivät ja kehräsivät, aivan kiinni minussa ja niin minä jätin jylisevän ukkosen riehumaan ulkona, vailla minua, jäin sisälle antaakseni turvaa tärisevänlämpöisille, entisille vapaudessa kulkijoille...

Loppuyön musiikkina soi sateen ropinaa säestävä kehräys, jyrinä ja salamoiden singahdukset yötaivaan mustassa meressä.


Jo aamulla alkanut sade sekä ukkosen lupaava kumu saivat minut rientämään ulos, sadeviitta kahisten ja lepattaen.

Ja niin minä jätin pelokkaat kissapojat sänkyni lämpöön peiton alle, josta ne vielä syyttävät jalokivikatseet värähtäen seurasivat nopeaa poistumistani sateeseen.


Päiväsaikaan sade näyttää itsestään erilaisen puolen, erilaisen tuoksun ja pehmeyden, kiireisen kosketuksen iholla. Aistimaailma kokee oudon sateen, öistä vangitumman, läpikuultavan ja nopean.

Päivällä sadepisaroiden kieputtelu kielellä on vaikeampaa, ohikiitävien ihmisten huomatessa kiireenkin keskellä paikalleen pysähtyneen sateen rakastajan ylöspäin kääntyneet kasvot. Hengityksen hiljaisen kuiskauksen, suljetut silmät ja värähtelevät luomet...


Pilvien välistä pilkottava aurinko täyttää pisarat väreillään ja ne laskeutuvat kuin elävät sateenkaaret, yksi kerrallaan...


Miten olenkaan kaivannut sadetta, viileyttä ja yötaivaan musiikkia, pilvien nopeaa tanssia silmieni edessä. Minä vain olen niin osana sadetta...



Yllä olevasta sadevideosta kiitokset menevät edellisen kirjoitukseni kommentoijalle, Arnoya Norwaylle, joka liitti kommenttinsa mukaan linkin yllä ropisevaan videoon...

6 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

On kiva että sinäkin olet lopulta saanut kaipaamaasi sadetta, mutta oli siinä kova työ töniä täältä sadepilviä sinne. Loppu hyvin kaikki hyvin ja kissanpojatkin pääsi mamin kainaloon turvaan maailmanlopun meininkiä.

Teuvo Noormarkusta

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Yes , I think we All have been needing rain. The Summer sun has us parched :(, garden beds are spent and tired:( But I so love a good Thunderstorm,,,,, Garden Cottage Cats.... Not so much , they go UTB (under the bed).... We just have to watch out for lightning where we are, we get alot of stikes up here. Maybe Safer listening to your music video.... lol
Take Care ~ Enjoy the Freshness that the rains bring :)
Hugs ~ Angel

Asta kirjoitti...

Voi Pitsit sekaisin, kun availet niin suloisesti tassutellen muistojen arkkua kissojen yöstä ja ystävyydestä!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Teuvo!
Jepulis, sait työnnettyä kunnon pilvet tänne päin. Ukkostanut on, samoin salamoinut ja satanut. Ja voi pojat, miten olen nauttinut. Kiitos pilvien työntäjälle...:)

Hi Angel!
I bet, I sure have enjoyed the whole package. Thunderstorms, lightnings and rains. No more sweaty nights, just proper winds and nightly walks in the woods. If that is not happiness, I do not know what is...:)

Hei Asta!
Jeps, kyllä on tullut nautittua sateesta ja kunnon ukkosmyräköistä. Tosin, en tullut huomioineeksi pupupöksy-kissapoikia, joten joudun mitä ilmeisemmin antamaan hullutteluissani hivenen periksi. Eli jäämään välillä kotiin ja turvaamaan poikien mielenterveyden...:)

Sara kirjoitti...

Minusta on niin suloista, miten kaksi eri eläinlajia, niin kuin tässä ihminen ja kissa, turvautuvat toisiinsa ja hakevat läheisyyttä ja hellyyttä toisistaan.

Ja miten ihmeellistä on se, että kaksi vierasta lajia oppivat lukemaan ja ymmärtämään toisiaan, vaikka "puhuvatkin" aivan eri kieltä.

Miksi vieraskielisen kanssa tuntee olevansa täysin hukassa ja kykemätön luomaan todellista kontaktia, kun taas aivan eri lajin kanssa tuntee ymmärtävänsä toisen täysin? Ehkä me ihmiset olemme oman kielemme sokaisemia, takerrumme liiaksi sanoihin, kun tärkeintä olisi vain kyky haluta ymmärtää ja olla läsnä...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tere Sara!
Niinpä, eläinten kanssa sanoilla ei pääse kovinkaan pitkälle. Se on äänensävyjen, kosketusten ja lähelläolemisen kieltä.

Nämä kissapojat yllättivät minut täysin. On minulla ollut muitakin eläimiä, jotka ovat reagoineet, kukin eri tavalla, ukkoseen.

Raameistaan kasvanut Rottweilerini paineli karvat sileinä sängyn alle ja ahdasta oli, aivan varmasti. Ukkosen jälkeen piti nostella koko sänky, että nolo koirunkainen pääsi pälkähästä...:)