BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 6. elokuuta 2011

Kalakani ja mansikoiden aikaan...

Tällä hetkellä sataa ja kerrankin katselen sadetta sisätiloista käsin, päivällä. Kaksi edellistä, upeaa ukkosmyrskyistä viileää sadetta juoksentelin ulkona, ukkonen jyrisi ja salamoi ja minä vain piirtelin vesiteitä hiekkaan, annoin sateen valua kasvoilleni ja nautin loiskuttelusta vesilätäköissä.


Sateen ropinassa on jotain äärettömän rauhoittavaa, se on kuin musiikkia mielen mielettömissä maailmoissa kulkijalle, yössä vaeltavan korville. Katsella rauhassa sateen hopeanauhojen laskeutumista maahan, muuttuvan puroiksi ja katoavan lopulta kokonaan...


Kesällä syntyneet pienet varpusenpoikaset hyppelehtivät aivan sekopäisinä nurmikolla, niitä oli kymmenittäin ja järjenjuoksu niiltä tuntui puuttuvan kokonaan.

Pisaroiden osuessa höyhenpeitteelle, varpusparat hyppelehtivät ylös ja alas, kipitellen surkeasti piipittäen toistensa luo ja toisistaan pois, etsien pensaiden juurelta sateetonta paikkaa, turhaan.


Voi näitä nopeasti ohikiitäviä, mansikan tuoksuisia ja makuisia kesäpäiviä, jolloin hetkeen haluaa mahduttaa lapsuudenmuistot ja tulevaisuuden toiveet, ojanpientareella istumisen ja kesätorien tuoksukimaran.

Mitä me olisimme ilman muistojamme, odotuksiamme ja tulevaisuuden toiveitamme, mitä me olisimme ilman kesää ja mansikoita?


Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus pujottaa aho- ja metsämansikoita ruohonkorteen, ja yksi kerrallaan, tuntea ruohonkorren ja mansikoiden yhteinen lempeä tuoksu, mansikan maku suussa.

Mansikoista on laulettu lauluja, maalattu tauluja ja tehty jopa veistoksia, erilaisista reseptivariaatioista puhumattakaan. Itselleni mansikka on aidoimmillaan kahden sormen välissä, matkalla suun herkkään makumaailmaan ja jos jotain siihen haluan lisätä, niin ehkä aidolle vaniljalle tuoksuvaa ja maistuvaa jäätelöä.


Sitä paitsi, nopein tie mansikoiden herkullisuuteen on syödä ne sellaisinaan, oikeaan aikaan ja mielellään omasta maasta poimittuina. 

Kotimaisuudesta en tingi ja niinpä lentomansikat saavat rauhassa lennellä ohitseni, mielellään toisiin maihin, joissa aidon mansikan maku on tallella enää vain tarinoissa.


Olen maistellut suklaadipattuja mansikoita, jotka ovat aivan asiaa, tietyissä tilanteissa, mutta arjessa liian hidasta ja jopa hullulta tuntuvaa herkkua. 

Kakuista poimin mansikat päältä ja jätän itse kakun rauhaan, joten miksi siis vaivautua leivoskelemaan. Mansikkashampanjaa en sitten tajua ollenkaan, varsinkaan silloin, kun kaksi orpoa mansikkaa etsii lasissa toisiaan.


Kesässä on parasta sen keveys, mahdollisuus keskittyä kesän sadosta nauttimiseen. Salaatit, juurekset, marjat ja hedelmät, niillä voisi elää koko elämän, kesästä kesään. Itse pyydettyä, tai torilta salaa ostettua huijaussaaliskalaa vaikka nuotiolla vartaassa kypsennettynä, voiko onni enää olla sen hyvänmakuisempaa...

Olen usein kesäisin miettinyt mahdollisia entisiä elämiäni ja olenkin päätynyt siihen johtopäätökseen, että ainakin kerran olen ollut kani elämieni jossain vaiheessa, sen ruokatottumusten takia. 
Ja tietysti kala, vaikka syötynä, itse vartaaseen hypänneenä, mutta ehdottomasti kala. Ehkäpä simppu, hullun nimensä takia, kuka tietää...?

Vielä on hetkiä, mahdollisuuksia nauttia kesästä ja sen antimista, yksin tai yhdessä, kalakanina ja mansikoilla, vaikka ilman, mutta kesää on vielä jälljellä. Syksyn tuoksu- ja makumaailma norkoilee jo nurkkien takana, mutta vielä hetken aikaa, kesällä on estraadi hallussaan...


Alla oleva musiikki on sopivan kesäistä ja luostareiden puutarhoissahan on aina kasvateltu erilaisia yrttejä ja juureksia, entisille ja nykyisille kaneille sopivaa puputettavaa, siksi siis tämä kappale, Ketèlbey ja luostarin puutarhassa...

12 kommenttia:

Mustaleski kirjoitti...

Tämä oli todella paha kun minulta jäivät nämä ihastuttavat herkut hankkimatta kokonaan.. voi että ja vesi tuli kielelle:)

Seppo Salminen kirjoitti...

Tuo sateen ropinan mukava rauhoittava vaikutus on todella totta. Olenkin aina joskus haeskellut netistä sateen ääntä (ihan tosissani :)), tarkoituksena laittaa sitä ’soimaan’ nukkumaan mennessä, ajastimella sitten virta pois.

Takkatuli dvd:ni lakkasi taanoin toimimasta, mutta sain uuden netistä (kiitos Arnoya Arin postauksen jossa sellainen oli kerran liitteenä).

Kaupunkiasunnossa kun asuu ilman takkaa, on mukavaa laittaa video päälle. Videota ei tarvitse välttämättä katsella, riittää kun takkatulen ääni kuuluu asunnossa. Tunnelma on silloin aivan sama kuin aidossa takassa. Suosittelen kaikille joilla ei ole takkaa, kannattaa kokeilla.. :)

Sateen ropinaa.. pitää varmaan itse äänittää joskus ellei muuten löydy..

Sarppu kirjoitti...

Ihanan keveä ja mansikkainen postaus, nam.

Asta kirjoitti...

Kiitos vaan mielikuvista, Pitsit sekaisin. Tuntuu, että liitelemme likellä vähintäänkin kollektiivista alitajuntaa. Hykertelin myös muistoille edeltävästä Sepon kommentista,kas kun noita todella on joskus tullut äänitettyä, sateen sinfonioita ja etenkin sen ihanimman meren kohinaa. Tapasin muuten minäkin nuo samat höperöt varpuset. Hauskoja nämä sinun juttusi!

Ari kirjoitti...

Sateen ja tulen äänet ovat tärkeitä.
Tässä takkatulta http://www.youtube.com/watch?v=GsWMLAcz5GQ&feature=related
Tuolta sivulta löytyy jopa 2h videoita. Tässä lisäksi sadetta http://www.youtube.com/watch?v=1pSyYhRYeIM

Seppo Salminen kirjoitti...

Kiitos Ari! Arvelinkin, että tuollaista jossain on, mutta en ole löytänyt. Youtubea on tullut selailtua aika vähän.

a-kh kirjoitti...

Simppu on piikikäs ja siksi kurja otus, jos niitä sattuu useita verkkoon.

Pia kirjoitti...

Kivoja manssikkakuvia..tulikohan tytölle mansikkakuume`? :D

Avalon's Garden and The Garden Cottage Cats kirjoitti...

Strawberries, Blueberries, Raspberries with some Fresh Whipped Cream Yummmmmm ;))
The time is runs short to be satisfied.
There is nothing like or Better than home grown,,, even the chipmunks & squirrels agree :)

Leena Lumi kirjoitti...

Sade...Tyttäreni on Meri. Jos hän olisi saanut siskon, olisi meillä ollut myös Sade, sillä rakastan sadetta. Sateella kävelen ulkona, nukun ikkunat auki, joskus jopa ovi, sillä sateen musiikki on suloista, rauhoittavaa, lupausta kantavaa. Myös puutarhuri minussa kiittää sadetta.

Kiva, että joku muukin pitää sateesta, eikä valita siitä;-)

Leenamarketta kirjoitti...

Tänään annoin rankkasateen kastella itseni tyystin kaupasta tultuani, en kiirehtinyt askeliani yhtään autolle kassia kantaessa, nautin pisaroiden rankasta rapsahtelusta iholleni ja hartioilleni. Ihanaa kun sataa vettä!
Sateen kohina saa minut täpinöihini, mutta sen rummutus yöllä peltikattoon saa toisenlaisiin aatoksiin :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Mustaleski!
Arvaapa vain kuka on mässäillyt mansikoilla sitten sinunkin edestäsi. Mansikat saavat minut suorastaan aivan hassuksi, niitä on vain saatava ja sitten nautittava levollisessa mielentilassa, marja kerrallaan. Ei kesä siitä paremmaksi muutu, ei totta tosiaan...:)

Hei Seppo!
Ari taisi päästää sinut pälkähästä ja et siis joudu äänityspuuhiin. Sade on jollakin tavalla oudon mystinen elementti, en ole sitä lähtenyt analysoimaan palasiksi, mutta sateen ääni jo itsessään tuo ihania muistoja mieleen. Merkillistä miten erilaiset äänet saavan mielen kuvittamaan niitä, kuten nyt tuo takkatuli esimerkiksi...:)

Hei Sarppu!
Tällä menolla ja ruokavaliolla alan jo ihmisenäkin muistuttamaan mansikkapäistä simppua, joten saa nähdä, miten on muoto muuttunut kun kesä tosiaan on lopussa. Ihmisen kokoinen mansikka, ei paha, ei todellakaan...:)

Hei Asta!
Ainakin tunnistan samaa höperyyttä, olisiko sitten sitä kollektiivista höperyyttä, ehkä. Ja niitä täysin sekopäisiä varpusparkoja tuntuu koko maa kiehuvan. Nehän tunkevat ihan jalkoihin, hyvä etteivät kenkää nosta ja ryömi sen alle. Eivätkö tipu-äidit enää ehdi opettamaan poikasiaan, kun niin hulvattoman sekopäistä siivekästä tuntuu olevan liikenteessä...:)

Hei Ari!
Meikätyttö sitten ihan röyhkeästi tälläsi sadelinkkisi seuraavan kirjoituksen loppuun. Oli se vain niin mieltä kiehtovaa sademusiikkia, että olisi ollut sääli jättää käyttämättä. Sopisiko luvan pyytäminen näin jälkikäteen? Pitsi niiaa ja leiskauttelee pitsejään...:)

Hei a-kh!
Arvaapas vain miksi valitsin simpun, no juuri siksi, että se tosiaan sotkee kalaverkot ja on siis oikea pirulainen kalaksi. Entinen elämä jonain arvokalana ei todellakaan kiinnosta, pirulainen pitää olla jos kerran on ollakseen kala...:)

Hei Pia!
Miten satuitkin kysymään oikean kysymyksen. Joka kesät iskee sellainen mansikkakuume että oksat pois. Voisin aivan kevyesti tyhjentää kokonaisen torin mansikoista ja sitten mussutella niitä nurkan takana salaa, sormet ja huulet mansikkaisina. Mansikat vain ovat niiiin hyviä...:)

Hi Angel! Yes, I go nuts with all these berries, completely nuts, crazy, out of my mind... You name it and I'm it. As simple as that and I'm totally incureable...:)

Hei Leena!
Olen usein miestiskellyt sitä, että onkohan kukaan muu yhtä hassuna sateen perään, mutta onneksi löytyy myös muita. En yleensä näe juurikaan ihmisiä sadekävelyilläni, etenkään öisin, mutta päivisinkin ihmiset kiirehtivät nopeasti sisään, kun yksinäinen sadepisara tavoittaa heidät. Sateella tuoksutkin ovat voimakkaampia ja silloin jopa hennot tuoksut pääsevät oikeuksiinsa. Kyllä, sade vain on niin ihanaa...:)

Hei Leenamarketta!
Voi että, pääsit kunnolla nauttimaan sateesta, kastumisesta, tuoksuista ja sateen mausta. Ja sateen äänimaailma, siinä on jotain äärettömän rauhoittavaa, tosin myönnän sateen vasaranpaukkeet peltikattoon taas kaiveleva esiin itsestä jotain muuta kuin rauhallista, mutta kaikkea ei voi saada...:)