BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Sadepisaroiden kosketus iholla...

Maanantain ja tiistain välisenä yönä taivaalle kerääntyneet, harmaan eri sävyissä leikkivät pilvilautat antoivat aiheen uskoa, että vihdoinkin alkaisi kaivattu sade, mahdollisesti myös ilmaa raikastava ukkonen, joka yötaivaalla välähtelevine salamoineen tarjoaa katselijalle aina yhtä henkeäsalpaavan näytelmän.

Yöllä, puoli kahdelta, alkoi sade, jonka kiihtyvä, raskas rummutus peitti alleen ukkosen kaukaisen kumun ja jyrinän. Ukkonen kumisi ja nopea sade laskeutui hopeisena nauhana kuivaan ja janoiseen maahan. Kuuntelin onnellisena sateen sinfoniaa, sadepisaroiden laulua ja kahisevien lehvien pehmeää kuoroa taustalla.


Ensimmäinen sadeaalto kesti puolisen tuntia, kuin antaen näytteen tulevasta, koko yön kestävästä humalluttavasta kokemuksesta, jonka koin kävellessäni yöstä autioilla, yksinäisillä kaduilla.

Yläpilvestä toiseen vaeltavat vaakasalamat valaisivat öisen taivaan, kylmänvalkoinen valo löysi tiensä sateessa heränneeseen luontoon. Oli kuin jokainen puu, pensas ja kasvi, lyhintä ruohonkortta myöten, olisi kurottautunut kohti viileää ja ankaraa, valaistua vettä.


Sadeviitta ylläni lähdin yölliselle matkalleni sateen maailmaan kaduille, joista kaikki elämä oli kaikonnut. Oli kuin kaksi maailmaa olisi yhdistynyt, oma sisäinen rauhaa ja yksityisyyttä kaipaava maailmani sekä yön suoma pimeä sademaailma.

Katulamppujen valossa vedestä vellova tumma ja kiiltävä asfaltti oli kuin elävää, lainehtivaa samettia.

Asfaltti lainehti ja maahan törmäävät vesipisarat pirstoutuivat ja ponnahtelivat  karkeasta pinnasta ilmaan vielä viimeisen kerran, kunnes ne sulautuivat nopeasti virtaaviin  kymmeniin puroihin, jotka raivasivat tiensä sadevesikaivoihin.


Kosteudesta raskaat, runsaat pisarat putoilivat hiuksilleni, satuttivat päälakea terävillä osumillaan ja kasvoillani vesi teki purojaan, täyttäen ihohuokoset viileydellään.

Koko olemukseni täyttyi ilolla ja onnella, nautinnosta autioilla kaduilla. Märät ja painavat hiukset liimautuivat kasvoilleni, kiemurrellen sadeviitan selkämyksellä kuin kiiltävät käärmeet, sitoen liikkeen paikalleen, kunnes käsi sai siirrettyä vangitsevat suortuvat hetkeksi sivuun.

Koko olemukseni kaipasi viileää sadetta, puroja ihollani ja hiuksillani sateen painoa. Sisimpäni janosi tätä hetkeä, yksin maailmassa, villinä putoilevan veden keskellä...


Kosteudesta raskaat lehdet kahahtelivat toisiaan varten, viileä tuulenvire lävisti sateen hopeanauhat. Sateen äänimaailma oli moniulotteinen, se löysi luonnosta erilaisia kaikupohjia ja hetkittäin ropinan keskellä voi kuulla selkeitä sävelkulkuja, jotka katosivat yhtä nopeasti kuin ne pimeydestä ilmestyivät hellimään  vastaanottavaisia korvia.

Pisaroiden rikkoutuessa käsieni iholla, muodostin käsistäni maljan, jota nopeasti virtaava sade täytti, kunnes annoin keräytyneen veden valua käsiäni myöten maahan, jotta se voisi sulautua valtoimenaan virtaaviin sadevesipuroihin yhteisellä matkalla kohti ojia, kaivantoja ja sadevesikaivoja.  


Olin yhtä putoilevien pisaroiden kanssa, loiskuttelin saappaitani lätäköissä, pienissä puroissa ja lammikoissa. Käänsin kasvoni tavoittelemaan sadetta, maistelin kieleni kärjellä vesipisaroiden lempeää makua.

Ukkonen jyrähteli kauempana, salamat piirsivät pilvissä valkeita viivojaan ja sateen hopeanauhat välkähtelivät katulamppujen valossa.

Janoinen maa kätki nopeasti sateen jäljet, vain lehdeltä toiselle putoilevat yksittäiset pisarat napsahtelivat kuin muistona villinä valuneesta yöllisestä sateesta.


Sateen jälkeen luonto heräsi raikkaampana, mehevämpänä ja tuoreempana. Kaikki, mikä oli jo nääntymäisillään janosta, nousi terhakkaasti pystyyn, tuoksut olivat aistittavissa väkevimpinä, terävöityineinä sadepisaroiden antamasta lisästä tuoksupalettiin.

Entäpä maan ja puiden muheva ja mehevä tuoksu, nurmen viileys ja pehmeys käden alla...


Olin jo valitsemassa toista sävelmää tämän sadetarinan lopuksi, mutta siitä huolimatta, että sadekokemukseni oli suorastaan syvälle menevän kaunis ja koskettava, päädyin surulliseen melodiaan. Onnessakin, ollakseen täydellinen, on ripaus surua...

Törmäsin jossain vaiheessa Everly Brothersien Crying In The Rain-kappaleeseen ja olen sittemmin kuunnellut heidän tuotantoaan melkoisesti, siksi siis Everly Brothers ja alla soiva kappale.



a-ha:n uudenpi versio on kaunis omalla erityisellä tavallaan, erilainen, mutta kaunis. En osaa sanoa kummasta versiosta pidän enemmän, ilmeisesti mielentilalla on vaikutus valintaan. 

Kirjoittamiseni taustalla soi kerta toisensa jälkeen a-ha:n versio. Se palautti mieleeni yöllisen sateen, oudon vapaudentunteen, vapaaehtoisen ja hurmaantuneen yksinäisen kävelyn sateen keskellä, ukkosen jyristessä taustalla ja salamanvälähdysten valaistessa kulkuani sadevettä lainehtivalla asfaltilla.


Virallisessa videossa ei ole koodin upotusmahdollisuutta, joten joudun tyytymään linkin syöttämiseen. Tästä suora linkki videoon, joka on kuvitettu a-ha:lle tyypilliseen tapaan, aikaansa nähden erilaisella tarinalla.

Katsotaanpa kauanko alla oleva "ei virallinen" jakelulinkki toimii, mikäli se poistuu, yllä oleva linkki on edelleen voimassa:



Oranssin kissapojan retkottaessa näppäimistön ja näytön välissä, kuulokkeissani soi tälläkin hetkellä a-ha:n versio, sillä se parhaiten värittää mieleni muistoja yöstä ja sateesta, jolloin koin koko maailman, enkä kuitenkaan... 

10 kommenttia:

Leenamarketta kirjoitti...

Minä odotin myös ukkosta ja sadetta. Eilen sitä saatiinkin, mutta salamoita ei välähtänyt kuin pari kertaa, jyrinää kuului kylläkin. Voisin muuten itsekin kuvitella laittavani yöllä sadetakin niskaan ja lähteväni ulos kaupungille kuvailemaan sateista yötä. Asumme maalla, joten se jää minulta vain sattuman varaan kun olemme yökylässä jossain hotellissa. Hämeenlinnassa aion kuitenkin kuvata yöelämää tämän kuun lopussa, siellä on triathlon kisat ja varmasti erilaista kansaa virtaa öisillä kaduilla - luulisin.
Toinen intohimoni kohde on kuutamo - tahtoisin lähteä luontopolulle elokuisella kuutamolla ja kokea seikkailun.
Ihanat kuvat ja nyt kuuntelen vähän lataamaasi musiikkia.
Heipat.

Eko kirjoitti...

Näillä nautittavilla kuvauksillasi pääsin oikein tunnelmaan.
Sade - hellepäivien jälkeen oli oikein tervetullut.
Kosteutta... kosteutta... rittänevätkö ilmapuntarin kosteus-prosentit mihinkään.
Paidasta sen kosteuden voi myös mitata.
Heti kun vetää päälleen jonkin laisen repaleen - on se liti märkä vaikkei sateeseen menisikään....!!!

Kuva-valinta tukee hienosti 'riimitystäsi'.....!
Sana ja Kuva - siinä se virkistävä sade pääsee oikeuksiin....!

a-kh kirjoitti...

Mikään ei voita kunnon ukkossadetta paitsi vielä kunnollisempi ukkossade. Suhteellinen kosteus oli helleaikana 110 %, nyt enää 85. Pilveilevän päivän lämpö huitelee täällä vajaassa parissa kympissä.

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Oi, sullako on kissanpentunen... ihanaa!

JUAN FUENTES kirjoitti...

Amiga mia,eres una artista,tu sencibilidad és mucho mayor que tus conocimientos,enhorabuena

Gracias por tu comentário a mi foto
Saludo desde Andalucia

JUAN FUENTES kirjoitti...

Los paisajes de Andalucia son muy diferentes a los de tu fria tierra,por eso te llama tanto la atención mi foto

Asta kirjoitti...

Lämmin sade, viileä sade, kesä. Kaikki käy! Kun kävelee ja on märkä eikä haittaa yhtään. Sinä sen tiedät, ystäväiseni!
Come rain or come shine, vai miten se Billie Holiday lauloikaan.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Leenamarketta!
Kuutamoyöt ovat myös yksi syy juosta pitkin metsiä ja merenrantoja kaiket yöt, siksi kait olenkin tällainen yökyöpeli. Yöllinen luonto on niin erilainen, on kuin luonnosta ja elämästä näkisi toisen, mystisemmän puolen.

Yksi hyvä syy yöjuoksuihin on myös se, että välillä väsyn niin tolkuttomasti ihmisiin ja on pakko päästä hengittämään, olemaan hiljaa ja käyttämään kaikkia niitä aisteja, jotka tukehtuvat päivän äänien ja sosiaalisen elämän alle...:)

Hei Eko!
Täytyy vain todeta, että suorastaan sekosin sadekävelylläni, se vain oli niin upean nautinnollinen kokemus, ei ainutlaatuinen elämässäni, mutta sadekävelyt ovat aina mieltäsykähdyttäviä kokemuksia, varsinkin näin kovien helteiden jälkeen...:)

Hei a-kh!
Oikeassapa olet, hyvinkin oikeassa. Pahus, kyllä tuon ilman suhteellisen kosteuden todella tunsi luissaan ja ytimissään, oli kuin olisi vaeltanut Amazonasilla, yhtä pöyristyttävän kosteaa, kielikin liimautui kitalakeen kiinni. Että sellaista...:)

Hei Oma tila ja ajatuksia!
Jaa'ah, kaipa Karvinen ottaisi tuon kissanpoikanen-nimityksen kohteliaisuutena. Heppu täyttää syyskuussa 8 v. ja Mörrimöykky, musta tapaus, taas täyttää 9 v.

Kaksi ex-poikakissaa, jotka tulivat minulle viime vuoden syyskuussa. Hesyssä olisi pojat pistetty kylmiksi, kun kuulema ovat niin vanhoja eikä niitä kukaan huolisi. Onneksi poikien omistaja ja minä löysimme toisemme ja pojille tuli uusi koti, jossa pallutusta riittää.

Omistaja siis oli kysynyt Hesy:stä mahdollista majapaikkaa ja uutta sijoituspaikkaa, kun itse muuttivat ulkomaille ja poikia ei voinut ottaa mukaan...:)

Hola Juan!
Muchas gracias, de verdad agradecemos sus comentarios.

Supongo que todos somos artistas en nuestra forma individual. Me parece muy interesante y encantador que nuestros países son tan diferentes. Visita tu blog me da una sensación de Andalucía y yo soy capaz de ver diferentes paisajes y colores que en Finlandia.

Tus fotos son cada vez que un gran surprice y me da mucha alegría. Por lo tanto, voy a seguir visitando su blog. Que tengas un buen fin de semana ...:)

Hei Asta!
Oli pakko juosta taas käymään ulkona, kamerat keikkuen ja meikätyttö melkein askeliinsa sotkeutuen.

Kas kello neljän jälkeen taivas roihusi tulessa ja en kertakaikkiaan pysynyt nahoissani. Taivaspalon jälkeen, jopa osittain yhtä aikaa alkoi satelemaan ensin hiljalleen, vähitellen koveten ja palasin kotiin märkänä, mutta onnellisena riepuna.

Tietysti kommentteihin vastaaminen jäi kesken ja Mörrömöykky oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja tanssinut näppäimistöllä niin maan perusteellisesti. Onneksi ei sentään ollut lähettänyt vastauksiani kommentteihin. Olisi siinä ollut ihmisillä ihmettelemistä...:)

JUAN FUENTES kirjoitti...

En las frias tierras de Filandia,he econtrado una amiga que le gustan mis elucubraciones.Deseo que nustra amistad perdure,para que yo te mande siempre un poco de calor de mi tierra.
Abrazos Juan

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hola Juan!
Mi amigo le doy las gracias por su amable y cálida comentario. Hemos tenido algunas semanas de tiempo casi calor y humedad, pero gracias a Dios, ahora empezó a llover y el clima es mucho más fresco. Abrazos Pitsit sekaisin ...:)