BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Haarukasta on moneksi...

Yö päiväksi ja päivä yöksi, ihan hyvä idea, mutta siinä on yksi tärkeä seikka, joka tulisi huomioida, varsinkin jos pomppii öisin pöpelikössä.

Yötön yö on luonnon etelän ihmisille tarjoama nopeampaakin nopeampi vierailu. Joka yö on parisen tuntia todella pimeää ja se on sitä aikaa, jolloin on myös kaikkein viileämpää. 


Vain hölmö lähtee liikenteeseen pimeimpänä aikana, tämän voi yksi hölmöistäkin hölmöin todeta kokemuksen syvällä rintaäänellä. No, siitä syvyydestä en niin tiedä, mutta kokemuksesta sen sijaan paljonkin.

Pimeys hellii mieltä ja myös ruumista, viileys polttavan päivän jälkeen on tervetullut vieras, sillä valitettavasti jääkaappeja ei ole tehty ihmisten oleskelua varten ja siksi viileys, jopa kylmyys on haettava muualta.


Olen uitellut jalkojani meressä, istunut viileiden kivien päällä ja juopotellut teetä tai kahvia sekä odotellut päivän valkenemista ja kuvaamisen aikaa. 

Ötököiden kuvia on mukava katsella muiden blogeissa, mutta voi hyvä tavaton sentään, en minä niitä ole iholleni tilannut. Ja sieltä ne pahuksen hirviöt kuitenkin luiskahtavat kaikkien korsien varsilta kaksijalkaisen yöliikkujan kimppuun. 


Kun pöpelikkö kahahtaa, nousee parvi toinen toistaan hirviömäisempää otusta ilmaan ja suoraan ihmisnahan ja lihan kimppuun. Tiedän mistä puhun, sillä tälläkin hetkellä tarkastelen ihossani näkyviä erilaisia pienpetojen merkkejä, jotka nokkosten polttamat peittävät laajoilla alueilla ihoa.

Näin ihmisotuksen näkökulmasta tarkasteltuna, pimeydessä on vain yksi huono puoli ja se on se, ettei ihminen kykene liikkumaan luonnossa yönäkijän varmuudella.

Seurauksena on erilaisia notkahduksia, käsillä hosumisia nokkospöheikössä, hyönteispirujen armeijan herättelyt sohimisilla sekä tietysti vanha klassikko, puunrunkoihin ja/tai juuriin kompastumisen tuloksena naamalento sammaliin tai pahuksen kirpakoihin nokkosiin.


Kaikki mikä lentää, ryömii tai köpöttelee, saati sitten puree, imee, pistää tai polttaa, olen tavannut ne kaikki ja ne kaikki ovat saaneet minut kiinni. Tiedän niiden olevan tärkeitä otuksia luonnon kiertokulussa, mutta siitä huolimatta en halua tehdä niiden kanssa lähempää tuttavuutta, en niiden vierailujen merkkejä iholleni.   

Kaikki kynnelle kykenevät ötökät löysivät minut, vai pitäisikö todeta, että minä löysin ne, pötköttäessäni taas kerran turvallani niiden asuinalueella. Voi hyvä tavaton sentään tätä soheltamisen autuutta...


Niinpä, juuri nyt nuoleskelen näitä pöheikkötaisteluiden tuottamia haavoja, kädessä haarukka tanakasti pystyssä ja taistelen itseni kanssa vimmatusti. Mieli tekisi raapia haarukalla koko kutiava nahka läpi, mutta sitten järki taas kuiskuttelee, että pahempaa jälkeä olisi tiedossa, mikäli toteuttaisin mielihaluni.

Kyllä hävettää todeta, ettei tämä ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun käyn samaa taistelua itseni kanssa. Joka kesä, useamman kerran, sama tilanne toistuu kerta toisensa jälkeen, eikä yksi sohelo ihmisotus vain tunnu ikinä oppivan yhtään mitään.

Ei edes sitä, että ötököiltä voisi suojautua, vaikka nokkosiin nyt ei auta Ohvikaan. Kummallista, miten viikkojen reissuilla pohjoisen erämaissa muistan aina pakata nestemäisestä Off:sta ja pikiöljystä tekemäni sotkun mukaan ja muistanpa sitä myös käyttää, mutta eihän etelässä sellainen tule mieleenkään.


Ja mitä tästä taas opinkaan, pahasti pelkään, etten yhtikäs mitään. Sama älytön pomppiminen pitkin pusikoita jatkuu, ilman Off-sotkua ja järkeä. 

Jo aivan pienenä tytöntyllerönä aloitin lähemmän tutustumiseni näihin maassa vaeltaviin sotaisiin tapauksiin. Isäni oli ottamassa tyttösestään valokuvia perhealbumia varten ja niinpä tietysti, pyllähdin parhaaseen poserausasentoon suoraan muurahaispesän päälle. 

Isäni ei sitä huomannut, mutta jo silloin sain tuta siitä, mitä tapahtuu, kun käy häiritsemään muurahaisten asuinrauhaa. Ja siitä on todisteena vielä valokuva, kurttuotsainen kolmivuotias, kädet takamusten suojana, poseeraa kameralle kaikkea muuta kuin hyväntuulisen näköisenä. Tästä tämä soheltajan ura virallisesti alkoi.


Taidanpa löytää itseni tänä kesänä vielä monta monituista kertaa haarukka kädessä ihmettelemässä, että  raavinko vai enkö raavi ihoani verille ja mitäs jos raavin...

11 kommenttia:

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

Taitavaa kuvankäsittelyä.

Teuvo Noormarkusta

Kaarnikka kirjoitti...

Voi sua !:) Mutta niin tuttua, on sitä tullut itsekkin pöpelikössä pimiällä mentyä turvalleen, kerran jos toisenkin. Siedän hyttyset ja mäkäräiset jotenkuten, mutta ampparit saavat meikätytön paniikkiin... (lapsuuden trauma sekin). Ei muuta kun ohovilla kyllästys ja menoksi...

a-kh kirjoitti...

sitsit sekaisin

Elä huijo, käytä ohvia!

Lämmin yö Helsingissä, Suomen oloihin.

Nyt on yön pimeä hetki, mutta koillinen taivaanranta jo hienokseltaan punertaa.

Leenamarketta kirjoitti...

Mun kameralaukun varusteisiin kuuluu ehdottomjasti off, sen nimeen vannon luontopoluillani ja eilen mies toi kyypakkauksenkin siihen lisättäväksi - manitsin hänelle joku aika sitten että olisi syytä ostaa sellainen ja ottaa varmuuden vuoksi mukaan kun yksin polkujani tallailen milloin missäkin. Hyvä on suojautua kaikenlaisilta pistoilta ennen tai jälkeen.
Mukavaa keskiviikkoa!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Teuvo!
Nämä kuvat eivät ole omiani, joten kiitos kuuluu toisille henkilöille. Myönnän, latailen itsekin kuvia Desktop Nexukseen muiden käyttöön ja aina joskus, silloin tällöin, kuvittelen omilla kuvilla kirjoituksiani. Silloin en kuitenkaan ilmoita, että ne ovat omiani, vaan niihinkin tulee alle linkki DesktopNexus. Jääkööt arvailujen varaan, mitkä ovat omiani, mitkä muiden ottamia kuvia, tai käsittelemiä kuvia...:)

Hei Kaarnikka!
Tätähän tämä on, meikäläisen sohelon elämä. Kyllä sitä ollaan niin viisaita, että meinaan mennä ylpeydestä suorastaan nurin, kun Lapissa kyllä osaan suojautua kaikilta hirviöpirulaisilta. Omilla kotinurkilla se viisaus jää aina jonnekin muualle, eikä palaa omaan päähän. Olen muutenkin taipuvainen kompastelemaan ja kait lähinnä ryömivään asentoon juuttunut hölmöäkin hölmömpi sohelo, mutta tähänkin asti olen selvinnyt hengissä näin ja jos jossain vaiheessa viisauskin saa meikätytön pään kiinni, eivät asiat ole vallan huonolla mallilla. Onneksi puremat ja polttamat alkavat jo tasaantua enkä enää joudu päivystämään haarukka tanassa kutiavia ihoalueita. Kyllä se tästä, niin se on aina ennekin. Nyt pakkaan pikiöljy-ohvi-sotkun mukaani ja haistelen sitten sotkuparfymiani rauhassa ötököiltä...:)

Hei a-kh!
Oletkos vierailulla Helsingissä? Törmäsitkö Helsingin mielenkiintoiseen ja äänekkääseen yöelämään ja yöeläimiin?

Ja jess, ohvi-pikiöljysotkulla voitelen itseni tästä lähtien. Enkä tarttunut haarukkaan, vaikka totta tosiaan jouduin taistelemaan itseni kanssa etten olisi vedellyt haarukanpiikeillä nahkaani...:)

Hei Leenamarketta!
Olipas hyvä, että mainitsit tuon kyypakkauksen, täytyypi ostaa heti uusi paketti, entinen on niin vanha, että kelpaisi kyille karkki-iltapalaksi.

Yöjuoksurepussani on melkoinen arsenaali erilaisia ensiaputarvikkeita, ilmastointiteippiä yms. tilpehööriä, mutta ohvi-pikiöljysotku puuttui, vaan ei puutu enää. Tein niin tujun sotkun, että meinasin itsekin pökertyä ja ensi yönä meinaan voidella litkulla itseni päästä varpaisiin.

Erinomaisen mukavaa keskiviikkoa myös sinulle...:)

A kirjoitti...

Pitsit sekaisin: Oletko sinä noille ötököille allerkinen?

Minä olen useille lajeille, mutta ei auta---.
Kannattaa kuitenkin suojautua...:)

Irja Viirret kirjoitti...

Raavituttaa täälläkin ja taidan raapia vähän tavankin vuoksi.. minkä sille voi jos kutisee. Tätä kissankellojen soittoa ei silti voita mikään, senhän huomaa jo tuosta seitistä:)

Minusta tuntuu että sääskiä on ollut tosi paljon tänä kesänä tai sitten olen ollut seudulla jossa niitä vain on, eli rannoilla ja metsässä ja illoin ulkona..

Pantysonia tai kortisoniliuosta, jota saa apoteekista ilman reseptiä vois pisteliaisyyteen kokeilla ja onhan niitä antihistamiinijuttujakin pilvin pimein...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Nyt kun mainitsit asiasta, taidanpa hyvinkin olla yliherkkä hyttysille ja kaiken valtakunnan itikoille. Lemmenjoella ainakin korvani muuttuivat kukkakaalikorviksi, samoin poskeni ja leukani olivat todella hurjassa kunnossa. Pasinun heti apteekkiin ostamaan Zyurtek-pakkauksen. Miten ihmeessä pääsin unohtamaankaan moisen asian. Kiitos todella paljon huomiostasi...:)

Hei Mustaleski!
Totta kirjoittelet, samalta on tuntunut täälläkin, nimittäin noiden ötököiden lukumäärästä. Niitä tuntuu olevan ainakin kaksinverroin enemmän kuin ennen ja kun liikkuu niden lekottelualueilla ja omalla toiminnallaan saa ne lehahtamaan ilmaan, on jälki melkoisen karmaisevaa.

Olen kuullut muidenkin valittelevan melkoisesta yliherkkyydestä pistoihin tänä vuonna. Vähän sama asia kuin se, että normaalisti siitepölyallergioista kärsimättömät ihmiset ovat pärskineet hullun lailla tänä vuonna. Se sitten taas johtunee siitä, että kaikki luonnossa tuppasio kukkimaan samaan aikaan, kun normaalikesinä kukkiiminen tapahtuu vaiheittain. Elämme todella merkillistä aikaa...

Pöpelikössä pomppimista en vähennäå, mutta nyt varustaudun toisella tavalla. Enpä uskonut, että etelässä joutuu samoihin vaikeuksiin kuin Lapissa, mutta enpä jätä Lappiinkaan menemättä ötököiden takia, silloin tosin tiedän varustautua kunnolla. Voi hyvä tavaton sentään. Kiitos muuten vinkistä, täytynee ostella apteekista noita ehdottamiasi aineita, jotta seuraavaa kertaa varten en joudu valitsemaan haarukkaa raapimisvälineeksi. Täytyy vain sanoa, että oli muuyten sellainen kärvistely niiden puremien ja nokkosten polttamien jälkeen, etten moista muista ennen kokeneeni, onneksi nyt ollaan paremmalla puolella ja juoksentelu metsissä ja merenrannalla on päässyt jatkumaan entiseen malliin...:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Lisäys...

Ei pahus, pakko leikata kynnet, kun ne luistelevat näppäimistöllä kuin amatöörit. Kirjoitusjälkihän muistuttaa virheineen siltä, kuin olisin kahden promillen humalassa. Ja taas, voi hyvä tavaton sentään...

Penelope´s kirjoitti...

Nappikuvaus taas sinun pöpelikkö- itikka paniikeista.Hmmm... Ennen vanhaan ...haa.. siis vuosi sitten olin se minäkin inisevien ja pörräävien ja verenhimoisten itikoiden suosikki numero yksi.Pohjoisessa käydessäni oli härvelit päässa...ja haisin kuin rankkitynnyri ...siis vahvat myrkyt iholla ja SILTI suosikki.
Mutta nyt... ja tämä on totta....kumma kyllä.
Aloitin reilut vuosi sitten raakaruokailuni ja vaikkakin juuri nyt fuskaten tämän tämän.Nyt..kaikki itikat karttaa mua. Onko vereni vihreetä??Nokkosiakin poimin viimeksi tänään puutarhassani...paljain käsin.Voi.. voi.. Kunpa vain ei kaksjalkaisetkin rupeais mua karttamaan.Heh,heh :-)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Penelope's!
Olipa mielenkiintoinen tuo huomiosi raakaravinnon vaikutuksesta ötököihin. Enpä ole moista ennen kuullut, mutta onhan se järjellä ajateltavissa, jollakin tavalla.

Muuttuuhan ihmisen veren ja muiden mahdollisten osien koostumus raakaravinnosta, samoin kuin kasvissyöjien.

Itse olen raakojen kasvisten puoleen kääntynyt sekasyöjä-tapaus, ja syön vähemmässä määrin enää muuta kuin lintuja ja kalaa. Pystyn toki pistämään lihaa poskeeni, mutta jostain syystä ei nyt vain maistu.

Meikäläinen on aina kaikilla vaelluksilla ollut ötökkähoukutin ja muut sitten ovat saaneetkin olla melkoisen rauhassa. Arvaapa vain kuka on viihtynyt lähinnä nuotiota ja kauan, mietiskelemässä syntyjä ja syviä, ötököiltä rauhassa.

Täällä etelässä en voi sytytellä omia nuotioitani, joten se siitä, off-pikiöljy -sotkua vain naamariin ja tassut ristiin. Eiköhän se siitä...:)