BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Veden kimallus ja paino iholla...

Veden rauhallinen ropina katoilla ja kaduilla, pitkän kuuman jakson jälkeen. Juuri silloin, kun kuivuus kohtaa pyörteilevät pölypilvet ilmassa, iho on kosteuden kaipuusta janoinen ja mieli palaa muistelemaan kauniin rauhallisia hetkiä sateen ropistessa katoilla.

Vedellä on monia ääniä, soivia sointuja koskettaessaan pisaran alla taipuvaa lehteä, valuessaan pitkin puunrunkoja, hiekkaisia ojia ja kadun vierustoja. 
Vesi laulaa monella äänellä, mielessä ja läheisyydessä. Vesi on elementtinä ikuinen, kaivattu ja pirullinen. Aliarvioidessaan veden voiman, ihminen unohtaa menneisyyden, historian huudot tarinoissa ja tallennetuissa tiedostoissa.

Veden laulu vie mukanaan, kävelyllä metsäpolulla, kulkiessaan kaduilla ja sukeltaessaan veden humisevaan maailmaan, ihminen kohtaa veden monet kasvot ja tunnot, sen läikähtelyn sisällään. Vesi soi kaikkialla ja sen humina joko rauhoittaa tai kauhistuttaa.

Sateen hopeiset nauhat piiskaavat luontoa rajulla kädellä, juottaen janoisen väkisin. Ja kuitenkin, rauhalliset pisarat rapisevat lehdistöissä, napsahtelevat kovalla asfaltilla ja rummuttavat tarmokkaasti kattojen tiiliä, peltejä ja huopia.
Miten kaunis on vaahteranlehti käännyttyään alapuoli ylöspäin yläoksilta ryöpsähtelevien vesivirtojen voimasta. Kauniit lehtiruodit paljaana se kaartumisellaan suojaa allaan olevia pienempiä lehtiä. Miten niin pieni ja kaunis liike...

Veden maailmassa on jotain todella kaunista, minussa hyvin syvälle vetoavaa, ikiaikaista ja kenties paluuta hetkeen, jolloin en vielä ollut olemassa, vain vesipisarana lainehtimassa maailman alkumerellä.
Veden tuoksu-, ääni- ja tuntomaailma saa minut hetkessä sukeltamaan veden alle, kuuntelemaan humisevaa sinfoniaa, jota rakentavat kaukaa kantautuvat napsahtelut, loiskahdukset ja ilmakuplien nousu pinnalle...
Lapsi minussa muistaa ne ilon ja naurun hetket, joita kumisaappaan reunalla hiekkaan vedettyjen urien ja lammikoiden ohjaaminen puroiksi sai aikaan. Entäpä ojiin rakennetut siipirattaat ja itse tehtyjen veneiden tarkkailu virran viedessä niitä yhä edemmäksi, kauas katseen saavuttamattomiin...

En edelleenkään tyydy sateen seuraamiseen ikkunoiden lävitse, kumisaappaat jalkaan, sadevaatteet päälle ja ulos, nauttimaan sateesta. En ikinä suostu kasvamaan niin aikuiseksi, etten kahlaisi vesilätäköissä, kun sellaisia vastaan tulee. 

Vetelenpä vieläkin, vanhasta tottumuksesta, hiekkaan uurteita ja johdatan vesipuroja eteenpäin, tahtomaani suuntaan, ohjaten ne lopulta kuitenkin johonkin lammikkoon, josta ne pääsevät jatkamaan vaellustaan, ihmisen puuttumatta asiaan.
Kävely sateessa on aina yhtä unohtumaton kokemus, ilma on raikas ja nautinnollista hengittää, värit ovat syviä ja selkeitä, luonnon äänimaailma on kuulas ja rauhallinen, ja yksityinen minä voi rauhassa kulkea vaikka nurinpäin takaperoisesti, selkä menosuuntaan päin,  kenenkään katselematta tai ihmettelemättä touhujani.

Nytkin sataa, ja sadevaatteet ovat jo valmiina odottamassa päälle pukemista, ihmisotuksen livahtamista ulos, nauttimaan katujen ja metsäpolkujen autiudesta. Annan sateen virrata hiuksillani, kosketella kasvojeni ihoa ja tunnen vesipisaroiden maun kieleni kärjellä.


Alla olevissa videoissa tärkeintä on veden liike ja ihminen itselleen vieraassa elementissä. Vedessä liikkumisen kauneus synnyttää mielikuvia ja kaipuuta sinne, missä oleminen lakkaa, mikäli ihminen jää viileän elementin vangiksi...


Plaid 35 SUMMERS FINAL from Sky Sharrock on Vimeo.

Mobyn kappale on hypnoottinen ja sisältää melkoisia koukkuja, joista viimeisin lausuttu lause ei liene vähäisin: "Coca-Cola Light", vai kuuluuko se todella niin...:)


Hmm, sitten viimenäkemän Mobyn musiikki on poistunut ja videon taustamusiikiksi on valittu toinen esittäjä. Onneksi sentään itse video vielä löytyi, tosin eri nimellä, mutta kuitenkin, joten tässä, ylhäällä, olkaa hyvä...

Alla Meksiko ja Jukatanin niemimaa sekä matkailun edistämistä, mutta miten ja millä tavalla...


9 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Kaunista liikehdintää vedessä.

Penelope´s kirjoitti...

Lirinää ja lorinaa..ropinaa ja liplatusta.
Vesi on mahtavaakin mahtavampi elementti.
Sade, lätäköt, ummet ja lammet, suihkulähteet Anita Ekbereineen tai ilman, pisaroiden kimalteleva tanssi poimulehden sylissä.You name it!!
Kuvauksesi hieno...as always!!
Mä olen myöskin aina lotrannut veden kanssa joka lailla kuten sinäkin.
Ja nyt saan ihan oikeutetusti hommia ja hassutella lätäköissä ja puroissa lastenlapsen kanssa...Sisäinen lapseni kiljuu ihastuksesta. Ajamme rallia vaunuilla vesilätäkköjen läpi..Onnex fammu saa olla crazy .. ja se on jopa plussa!!

Teuvo Vehkalahti kirjoitti...

WOW!! on hieno tuo ensinmäinen sade kuva.

Teuvo Noormarkusta

Hedly kirjoitti...

KIITOS!!!! Näistä sinun kirjoituksista ja kuvista, tänne on ihana tulla, sukeltaa teksteihin ja upeisiin kuviin, kuin kävivi jossain kaukana mutta kuitenkin kaikki on niin tuttua, huoh! =)

Irja Viirret kirjoitti...

Kiitos pitsi, kohta sukellan kai järveen?? Meressä olen uinut vain kerran ja näitä kuvia voisi ihailla kauemminkin, mutta on niin hektistä tämä nykyelo:) Mukavaa juhannusta Sinulle, ulkona sataa nytkin..

Tuitsuli kirjoitti...

Wow, mitä videoita!! Vesi, maaginen elementti meille maalla eläville! Taidanpa suunnistaa Jukatanin niemimaalle joskus. :D

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Sirpa!
Niinpä, kauniinpaa liikehdintää saa etsiä, kaukaa...:)

Hei Penelope's!
Nämä veden kanssa lotraamiset taitavat olla sellaisten aikuisten leikkejä, jotka liikkuvat monasti yksin ja epämääräisinä aikoina. Tosin, olen aiheuttanut hämminkiä päivän valossa, yleisellä paikalla, lopputuloksena iloinen virne ihmisten kasvoilla. Monen varmasti tekisi mieli liittyä hulluttelijoiden joukkoon, mutta aikuinen minä taistelee vastaan.

Ei muuta kuin ulos leikkimään vedellä, sillä tehdään monta terapeuttia työttömäksi...:)

Hei Teuvo!
Eipä ollut oma ottama kuva...:))

Hei Hedly!
Kiitos itsellesi:)
Metkaa miten kaikki elävät niin eri elämää, jonka osaset ovat kuitenkin niin samoja kaikille.:)

Hei Mustaleski!
Voi jee, anna palaa... järvi, meri, mikä tahansa ammetta isompi on nautinto. Itse painun aina veden pinnan alle kuuntelemaan veden sinfonioita, katselemaan erilaista maailmaa ja kas kun en ole kala, joudun aina nousemaan pintaan haukkaamaan happea ja taas uusi sukellus...:)

Hei Tuitsuli!
Olen keräillyt melkoisen laarin upeita videoita, joita laittelen ajan mittaan tekstieni tueksi ja vaikka eivät sopisikaan tekstiin, ne pitää jakaa kaikille.:)

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

Bravo~ Wonderful post :))
I myself am a waterbaby,,, probably because I am a water sign:)lol
Love to go out in the rain & take pictures ,,,, so quiet .... peaceful..... The photos of Willowwood were taken on a misty day. So Peaceful, Serene... we basically had the place to ourselves..... except for the wildlife ~
Love the videos,,,, Wonderful movement,,, as if in a dream or illusion ......
Hope you are having a Wonderful Summer :)
Hugs~ Angel

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Angel!
Thanks again, Angel. Well, water in its all elements is something unbelieveable, so smooth, sinking, but always comforting. Love to walk in the rain, in misty air...
Hugs and take care:)