BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 30. kesäkuuta 2011

Kuin vampyyrit yössä...

Näillä helteillä ihmisotukset kärvistelevät kuin porsaat vartaissa, mahdollisimman korkean suojakertoimen omaavilla aurinkovoiteilla hyvin öljyttyinä.

Marinadi toimii hyvin, sillä tällä hetkellä mitä muuta rannoilta voi bongata kuin pinkeän kiiltäviä, hyvin marinoituja nahkoja hiekan keskellä pyöriskelemässä, kuin possulauma vartaissa.

Onneksi on loma, onneksi olen yökukkuja pahimmasta päästä ja onneksi en ole vartaassa pyöriskelevää tyyppiä, marinadilla tai ilman.



Taas kerran, kuten niin monena kesänä ennenkin, olen muuttanut päivän yöksi ja yön päiväksi. Lähden liikkeelle auringon laskettua mailleen, ja kuin saalistaja yöllä hiivin hiljaa luonnossa, etsien nälkäisille kameroilleni saalista, hätkähtäen jokaista rapinaa, kiroillen melumoottoreista muodostuvien ihmisotusten laumojen liikkumista öisessä luonnossa.

Kesäyöt eivät ole rauhallisia, sillä ihmisotusten poikaset ovat valloittaneet merenrannat, metsiköt ja ennen niin rauhalliset aukiot.

Pöpelikkö paukkuu ja juomatölkit helisevät, kun poikaset paiskivat tyhjät juoma-astiansa alas kallioilta, virittelevät tenu-tuliaan makkaroiden paistoa varten ja huudattavat mölytoosiaan volyymillä, jolla lehdetkin alkavat varista puista.



Nuori, humaltunut lempi löytää täyttymyksensä, samalla kun verenimijät käyvät paljaan ihon kimppuun. Montako uutta poikasten poikasta saa alkunsa viileiden kesäöiden kisailujen tuloksena, moniko poikanen saa koskaan tietää isä-koiraan henkilöllisyyttä?

Mitä kuumemmiksi päivät käyvät, sitä kauemmaksi minun on öisin kuljettava. Ihmisotukset ovat levittäytyneet laajalle alueelle, kaikkien etsiessä yön viileää rauhaa, tai yksityisyyttä.

Tämä on Kesäyön unelmaa käytännön tasolla, tätä näytelmää ei voi esittää muina vuodenaikoina. Tämä on jokavuotinen näytelmä, jossa pääosanesittäjät, lavasteet ja vuorosanat vaihtuvat, tämä on se näytelmien näytelmä, jota esitetään jokaisessa metsikössä ja jokaisen meren rannalla.



Aamuyöstä meno vaimenee, muutama yksin jäänyt ja seuraa kaipaava huutaa pettymystään puiden keskellä, poikaset nukkuvat humalaansa toistensa kainaloissa.

Osa retkottaa selällään ja koivet levällään kallion muotoja myötäillen, osa on löytänyt suojaisan ryteikön, josta he aamulla herättyään voivat vain havaita sen, että pieneliöstö on käynyt heidän kimppuunsa kuin vampyyrit yöllä, imien, pistäen ja purren jokaisen paljaan ihon kohdan.

Kesästä on nautittava, vaikka terveyden ja hengen uhalla, metsäpaloista nyt puhumattakaan. Epämukavuus on suuri bonus, kun talvella muistellaan kesän menoa ja koheltamista.


Luonto on kadottanut ominaisrauhansa, eläimet ovat piiloutuneet ihmisten vierailujen ajaksi. Yön vampyyrit kulkevat saalistusmatkoillaan, kohteita ja ateriointipaikkoja löytyy joka puun takaa...

Nyt, kun kesän huumaavin humala on jo takana päin, kaipaan syksyn pimeneviä iltoja, rauhallista luontoa ja viileyttä, omaa yksityisyyttäni ja yksin oloani luonnon keskellä.



Miksi ihminen kaipaa koko ajan sitä, mikä on vasta edessä päin, miksi nykyisyys ei riitä? Itse kaipaan rauhaa, yksin oloa ja sitä, että kesän luonnossa riehuneet ihmiset ja heidän poikasensa ovat siirtyneet sisätiloihin, puhumaan menneestä kesästä ja odottamaan uutta kesää vuoden kuluttua.

Kuuntelen erittäin harvoin musiikkia liikkuessani luonnossa, mutta viime päivien aikana olen jo ulko-ovella työntänyt kuulokkeet korviini ja laittanut soittolistani päälle, rauhoittuakseni ja voidakseni nauttia luonnosta edes joltain osin.



Alla oleva klassikko on soinut suosikkilistani kärjessä jo vuosien ajan, ja tämä kuten niin moni muukin klassikko elämäni soittolistalla, on taas kerran perua lapsuudesta.



Sisäiseen rauhaan on monta mahdollisuutta, klassinen musiikki ei vaihtoehtona ole huonoimmasta päästä...

12 kommenttia:

Irja Viirret kirjoitti...

Loma vaikuttaa ja örvellys lisääntyy eikä luonnonrauhasta ole enää tietoakaan, joten ymmärrän Sinua hyvin pitsi, jotenkin tämä maailma alkaa yhä enemmän tuntua nuorten mestalta.. vanha vampyyrikin kadehti näitä metsästysmaita, mutta joku raja se on vampyyriläkin:)

Leenamarketta kirjoitti...

Onneksi meiltä vielä luonnonrauhaa löytyy, voi kuunnella lintujenlaulua ja aaltojen liplatusta, juhannuksen aikaan kyllä huomaa että meidänkin kylille tulee väkeä kaupungeista kun se örveltäminen alkaa, onneksi häipyvät heti pois.

Kaarnikka kirjoitti...

Samanlaista on pikkasen liikkeellä täällä maaseudullakin. Mutta onneksi täällä on lähimetsiä jonne nämä ihmisen poikaset eivät jaksa lähteä mekastamaan.

Loma on ihana asia, saa valvoa ja kuljeksia mihin aikaan haluaa, ja mikä voi olla upeampaa kun suomalainen kesäyö.. ilta ja aamu-usvat jne.

RRRakastan tuota kaanonia! kuuntelin sen ainakin neljä kertaa putkeen, selaillessa blogiasi.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei mustaleski!
Sanotaanko kauniisti näin, että pikkuisen ovat piuhat kireinä ja hihatkin käryävät aina välillä. Suuri osa riekkujista ja sotkijoista ovat nuoria, mutta mahtuu porukkaan myös vanhempaa porukkaa. Kumpi lienee kaameampaa, se että alaikäiset teinit ja juuri täysi-ikäisiksi kasvaneet poikaset pomppivat pöpelikössä, hulluna humalasta ja kiimasta vai keski-ikäiset karaoke-laulajat rannalla. En totisesti osaa tehdä eroa. Linnut ja eläimet ovat karanneet kauaksi, niin myös minä...:)

Hei Leenamarketta!
Onglma taitaa olla sama vähän kaikkialla. Mekkalointia ja örvellystä liiankin kanssa, joka päättyy vasta iltojen pimetessä ja viiletessä. No onneksi suuren osan vuotta saan kuljeskella rauhassa pitkin ja poikin luontoa, tavata taas eläin- ja lintuystäväni, jotka nekin ovat melkoisen stressaantuneita kesän metelistä. No, kyllä se siitä...:)

Hei Kaarnikka!
Rakastan myös tätä kaanonia suunnattomasti. Näiden melskeisten kesäöiden varalle olen nauhoittanut melkoisen kasan suosikkiklassikoitani ja kuuntelen listaa aina uudestaan ja uudestaan rauhoittuakseni. Ja totta totisesti, kappaleiden kuuntelu auttaa.

Loma-aika on ihanaa ja varsinkin, kun voin pidellä ylityöt ja kertyneet lomat samaan syssyyn, niin ollaankin jo kesän lopulla, kun palaan taas sorvin ääreen.

Ja jos ei muu tähän 24 h melskeeseen auta, otan karvaiset kaverini kainaloon ja suunnistan jonnekin rauhallisempaan paikkaan rauhoittumaan. Mutta kuten sanottua, kyllä tämä tästä...:)

a-kh kirjoitti...

teen päiväks yön
teen yöllä työn,
huhuu huhuu huhuu

Irja Viirret kirjoitti...

Hihat taisi jo palaa, mutta näillä helteillä se on ehkä ihan hyväkin. Rentoa meininkiä jatkoon pitsit:)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei a-kh!
Voisihan sen tietysti noinkin sanoa. Onneksi lomalla voin tehdä mitä lystää ja niin myös teen...:)

Hei Mustaleski!
Kyllä se tästä, meteli, mökä ja rauhattomuus kai saavat meikätytön aina vähän suunniltaan. Yleensä kohtaus menee onneksi nopeasti ohi, mutta täytyy myöntää, että kaipailen kovasti syksyn viileitä öitä ja ihmisten linnottautumista koteihinsa...:)

Asta kirjoitti...

Tuttuja nuo kuvaamasi tunnelmat. Suomalainen kansanpahe örvellys luonnossa ja sen jälkeensä jättämät jätökset saavat herkät niskavillani soittamaan rautalankabluussia. Onpas hienoa kun täällä sinun luonasi saa aina nauttia tovin suloisista soinnuista. Jos satut sille päälle, voit pienenä kuriositeettinä muuten yrittää kuuklata sanat "markku suominen sekä "jäljet jää kyynelten". Jos kappale löytyy niin saattaa herättää tuntoja sekin omalla ajalle tyypillisellä tavallaan. Suomisen totisuus ja vähäeleisyys on herttaista ja vakuuttavaa, sanat oikein kelvolliset iskelmäksi, toisin kuin siinä Lea Lavenin lepattavassa ja vapisevassa versiossa, jonka nimeä en muista ja joka jättää ainakin minut perin kylmäksi. Suomisen laulussa onni on täällä lainana vaan: Jäljet jää kyynelten kun päivä kaunein liittyy joukkoon eilisien... kappalehan on tehty tämän kaanonin pohjalta. Kiitos tästä tuokiosta! Tuli muistoja mieleen.

seijastiina kirjoitti...

Mikä ihana postaus sinulta, ja klassinen musiikki on jees!
Luontoon ja järville tästä nyt, eilen ukkosti,tänään jatkuu helle!
Kiitos sinulle kommentista blogissani ja oikein hyvää kesän jatkoa, iloa ja hyviä hetkiä!
t
seijastiina

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Onneksi nyt näyttää siltä, että jonkinlaista "rauhoittumista" on tapahtunut. Joko on liian kuumaa tai sitten porukka on juonut maksansa sekaisin ja toipuu tällä hetkellä kaikista niistä terveydellisistä haitoista, joita pöpelikössä rymyäminen aiheuttaa. Voihan tietysti olla niinkin, että kansa on kaikonnut kaupungista ja muut painelevat niska limassa töitä eikä kykene arkiöisin mellastamaan luonnon helmassa. Mene ja tiedä, mutta sopii minulle hyvin.
Täytyypä käydä tutustumassa ehdottamaasi kappaleeseen...:)

Hei Seijastiina!
Helsingissä on edelleen satamati, mutta onneksi yöt ovat olleet ihan kelvollisen viileitä. Olen pyörinyt pöpelikössä ja nauttinut hetkellisestä rauhasta luonnon keskellä, nyt kun metelöivä kansa tuntuu keräilevän voimiaan uuteen mekastusretkeensä...:)

A kirjoitti...

Pian se örvellys loppuu sieltäkin ruuhka-Suomesta...

Täällä korvessa ei mitään hätää, kunhan ei sudet ja karhut hätyyttele!:D Järvien rannoilla voi olla toiset tunnelmat, mutta sinne en kaipaa...

Oikein kivoja heinäilmoja sinulle, Pitsit sekaisin<3

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Aili-mummo!
Totta kirjoitat, nyt jo alkaa näkyä rauhoittumisen merkkejä. Tosin, pahaa pelkään, että örveltäjät ovat kaikki vaeltaneet lomillaan maaseudun rauhaan, jossa voi täysin palkein järjestää örvellys-festivaaleja kaikelle kansalle.

Luonnossa samoaminen on aina palkitsevaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin ja jollain hassulla tavalla minulla on aina reissuiltani palatessa se tunne, että palaa jonkin verran parempana itsenäni takaisin.l

Ihania ilmoja ja luonnonrauhaa myös sinulle...:)