BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Päivä, jona ilo ja nauru katosivat elämästämme...

Apeana vaeltava kansa, tyhjät katseet, epätoivosta kertovat vihaisen nykivät liikkeet, kukaan ei katso silmiin, vaan etenee nopeasti ohitse. Ihmiset ovat muuttuneet varjoikseen, sulautuneet harmaan asfaltin pinnalla pölyäväksi hiekkatomuksi, joka kulkeutuu tuulen pyörteissä nopeasti pois.

Mitä ihmisille on tapahtunut, mihin ilo on kadonnut?

Törmäsin aiheeseen viime viikolla, tavatessani ystäväni. Iloisena tapaamisestamme, olimme molemmat yhtä hymyä, suupielet kiharrettuina ylöspäin, suorastaan ohimolohkoon asti ja nauru pulppusi molempien sisältä kimmoten takaisin läheisistä seinistä.


Tapaamisen riemua tulvillamme sanat ja naurunpyrskähdykset suorastaan ponnahtivat ulos olemuksistamme. Meidät ohitti nainen, joka pikaisen hymyn jälkeen lausahti: "Tekeepä hyvää kuulla ihmisten nauravan." Se oli siinä, nopea lausahdus ja kohtaaminen oli ohi. Sen vaikutus sen sijaan jäi elämään pitkäksi aikaa ajatuksiimme ja puheisiimme.

Keskustelimme pitkään naurusta ja sen oudosta katoamisesta. Yritimme muistella, milloin viimeksi näimme aikuisten nauravan, missä tilanteessa ja miksi. Eipä tullut mieleen, jokainen muistikuva liittyi lapsiin tai nuoriin, tai humalan aiheuttamaan sekavuustilaan, jolloin ihmiset usein pyrkivät tekemän toisiin vaikutuksen nauramalla kovaäänisesti, epätoivoisesti.



Suomalaista kansanluonnetta on ”jalostettu” monilla kovilla sananlaskuilla sekä luterilaisella yksin pärjäämisen eetoksella. Tyhjän nauraja on sanonta, jolla iloisinkin nauru tapetaan ja naurajasta itsestään annetaan kuva typeränä huithapelina, jolta ei voi edellyttää vakavampaa luonnetta tai otetta elämään.

Purraan hampaat kirskahdellen yhteen, vaikka veri tursuaisi suupielistä, mehän pärjäämme yksin ja vakavina. Mitä sitä työssä naureskelemaan, työ on vakava juttu ja vapaa-ajalla ei kunnon ihmisellä ole aikaa turhaan suuvärkkiään liikutella.

Olemme todella kadottaneet itsemme, jos nauru on jättänyt meidät yksin.



Me etsimme naurun siemeniä naurujoogasta, nauruterapiasta, komedioista ja vitseistä, mistä milloinkin. Tarjontaa on paljon, suorastaan hämmästyttävä määrä, varsinkin kun on kyseessä lahja, jonka meistä jokainen saa syntymässään. Nauru on muuttunut tuotteeksi, oppiaineeksi, jonka hallitakseen pitää käydä kurssi tai pari.

Olemmeko kadottaneet luontaisen naurun lahjan puskiessamme eteenpäin ihmiselämän myrskyissä ja aallokoissa? Tilanne on hämmentävä, suorastaan surullinen. Olemmeko kadottaneet elämästämme naurun jälkeiset nautinnolliset unet, vaikeuksista selviämisen avaimet, toisistamme ilon kaikupohjan?


Vaikeuksien keskellä parasta sielunhoitoa on toisen kanssa jaettu iloinen nauru, ei pirullinen tai ilkeä, toisille nauramisen kokemus, vaan aito ja hetkessä huvittavien piirteiden näkemisen tuottava hersyvä nauru, sanallinen siansaksa tai sanoilla leikkimisen tuottama hyvänolon tunne, joka jättää mieleen valoisan pisteen.


Vakavatkin asiat saavat pehmeät reunat, muuttuvat helpommin tavoitettaviksi ja ratkaistaviksi, kun ihminen antaa itselleen naurutauon. Nauru ei mitätöi elämän syvällistä ydintä, päin vastoin, nauru antaa sille laajemman merkityksen.



Naurun hyvää tekevä vaikutus tuntuu kaikkialla, päässä, sydämessä ja sisuskaluissa, jotka suorastaan hytkyvät riemusta. Nauru hieroo meitä sieltä, jonne yksikään ihmiskäsi ei meitä pääse koskettamaan. Se alkaa pienenä hyrinänä, joka vähitellen voimistuu ja etenee sisällämme, kunnes koko olemuksemme on yhtä hyrisevää ja pulppuavaa riemua, jonka soisi jatkuvan ikuisesti.

Ilo ja nauru eivät edellytä toista ihmistä lähellemme, kokemaan samaa kuplintaa ja lämpöä sisällämme. Ilo ja nauru kuuluvat perusasetuksiimme, jotka saa toimimaan, kun ensin löydämme oikean näppäimen tai näppäinyhdistelmän, jolla ohjelmanpätkä aktivoituu.

Kun kurjuus ja vastoinkäymiset lannistavat meidät vakaviksi, on vaikea hetkessä muistaa oikea näppäinyhdistelmä, mutta siellä se on, odottaen löytämistään muistimme lokeroista, hämähäkinseittien ja surupölyjen seasta.



En tiedä lentävistä lehmistä, mutta mikäli näkisin, ja tietysti sieluni silmillä näkisin, muutaman pyörällä ajelevan lehmän, pötköttelisin varmasti ojan pohjalla selälläni, pulleana sisälläni kuplivasta naurusta...

7 kommenttia:

Tapsu kirjoitti...

Näitä kuvia voi ilmeisesti kopioida sivultasi vai voiko?

Olga kirjoitti...

There are lots of fascinating and whimsical images in your blog. I enjoyed it a lot!

Pehmyt piirto kirjoitti...

Asiasta kirjoitit.
Olemme myös huomanneet tuttavani kanssa, että meidän yhteiset nauruhetkemme ovat kaikonneet. Siitä kerran puhuimmekin ja oli tarkoitus järjestää aikaa sellaiselle. Nyt olen tyynyt hyrisemään itsekseni ja monet kuvat kirvoittavat hersyvät hyrinät, niinkuin nyt nämä lehmät.

Angel + 6 Garden Cottage Cats kirjoitti...

Without Laughter we age, Good reason to be sure to laugh a little everyday :~)
Always Enjoy your Post ;~)
Have a Wonderful Weekend ~

a-kh kirjoitti...

En tiedä minäkään lentävistä lehmistä, mutta pidän niitä mahdollisina, samoin kuin sukeltavia sikoja. Lapsena meille opetettiin, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Johonkin kasvatukselliseen konseptiin se liittyi.

Ari kirjoitti...

Pahus olen nauranut jo 4. päivää enkä saa virnettä loppumaan (onneksi) lähdin tutun kyydissä lautalla mantereelle. Hän on 61 vee minä olen puolestani ikinuori vuodelta 57, jätin tukkani auki (lapaluihin) ja lipumyyjä kysyi minulta olenko aikunen. Olisit nähnyt tuttavan ilmeen varsinkin kun kiusoittelin häntä papaksi. Nauru vähentää ryppjä ja sitä vastaan ei ole aseita ;)))

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Tapsu!
Kuvat ovat vapaasti kopioitavissa yksityiseen käyttöön. Kuten olet varmasti huomannutkin, kuvien alla on aina osoite, josta olen ne käynyt hakemassa.

Kuulun itse muutamaan kuvapalveluun ja Desktop Nexus on yksi niistä. Rekisteröityneenä kävijänä voin ladata palveluun kuviani muiden vapaaseen yksityiskäyttöön ja sama koskee sieltä lataamiani kuvia. :)

Hi Olga!
I'm pleased to notice You visiting my blog. And as pleased or more I was, while visiting your blog, all the works of old masters represented as well as beautiful photos etc. Your artwork glows of warm red and orange, makes me feel sunny. And, yes, I do like good photos & pictures, they make my blog so alive. Enjoy Easter and take care:)

Hei Pehmyt piirto!
Niinpä, tapahtuman jälkeen olen tarkkaillut nauru-tilannetta enemmänkin ja totta vain on, että nauru on jollakin tavalla vaiennut ihmisten keskellä. Toivottavasti valo ja lämpö auttavan sen takaisin löytymisessä.:)

Hi Angel!
Thanks again and likewise, I do enjoy of reading your blog, seeing all the beautifull photos etc. And as You have noticed, the Spring came after all. Take care.:)

Hei a-kh!
Jepulis, päät täynnä nauruntappo-sanontoja, onko sitten ihme, että porukka masentuu ja pelkää kuollakseen naurun lämmittävää ja ulosvetävää voimaa. :)

Hei Ari!
Että semmoin iloinen tapaus pumpsahti eteen. Kyllä muuten varmasti hivelee tuollainen alaikäiseksi arvelu. Kaverisi ei varmasti aivan yhtä riemuissaan ollut, vaikka onneksi osaa nauraa mukana. On tuo melko hervoton juttu, mutta onneksi tällaiset hetket ovat mahdollisia. Ei muuta kuin kaikki irti tapahtumasta.:)