BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Painajainen Bajamajassa....

Todettakoon heti näin aluksi, että pääsääntöisesti nainen on mielestäni melko hyvin suunniteltu ihmisotus, mutta muutamia vikoja kyllä pitäisi päästä korjaamaan. Tarkoitan nyt lähinnä rakenteellisia muutoksia, jotka helpottaisivat huomattavasti ei niin urbaania tyttölasta, jolle pikkulat ja puuceet ovat melkoista lyksystä pöpelikössä.


Olinpa taasen, tässä eräänä päivänä, liikenteessä miespuolisen ystäväni kanssa, jonka olin saanut hullutettua mukaani luontoretkelle Itä-Helsingin viidakoihin. Kyseessä oli tuikitärkeä joutsenten bongausyritys, sillä olin saanut vihjeen, että jossain idässä niitä on nähty.

Olimme sopineet tapaamispaikaksi Rastilan metroaseman ja siinä oli ensimmäinen tilaisuus testata älykkyysosamääräämme, joka osoittaui ennakoitua alhaisemmaksi. Voi hyvät hyssykät sentään, eihän pieniin mieliimme tullut, että metroasemalla on kaksi eri ulostulkoaukkoa. Ja niin siinä kävi, että odottelimme toisiamme eri ulostuloaukkojen ulkopuolella. Se siitä älykkyydestä.

Kun vihdoin löysimme toisemme, aloitimme tutustumisemme täysin vieraaseen ympäristöön. Joskus vuosia sitten olen hätäisesti käynyt kääntymässä Rastilassa, mutta siitä käynnistä ei nyt ollut apua. Suunnistimme kohti merta ja löysimme itsemme jääsulan kattamalta rannalta, joutsenista ei tietysti näkynyt sulkaakaan.



Kartoitimme rannat ja lopuksi päädyimme Rastilan leirintäalueen porteille. Seuralaiseni ei ole koskaan vieraillut Rastilan leirintäalueella ja minäkin joskus vuosia sitten, joten luiskahdimme avoimesta portista sisään, etsimme lähimmän pöytä-penkki-yhdistelmän ja istahdimme termospulloinemme nauttimaan omatekemästämme kahvista.

Muistoissani vilahti kuvia kahvista ja itse leivotuista munkeista, joita ainakin ennen muistelin Rastilan kahvilassa olleen tarjolla. Voi olla, että on vieläkin, mutta eivät ovet auenneet meille, kahvila ei ollut vielä aloittanut kesäsesonkiaan ja saimme tyytyä mielikuvamunkkeihin.

Ja kuten aina kahvittelun jälkeen, niin tuli nytkin joka tytön päähänpinttymä mieleen, lähin toiletti oli tarpeen ja pian. Leirintäalueella ei ollut yhtään avoinna olevaa helpotuspaikkaa ja ajan kuluessa, jalat menivät enemmän ja enemmän solmuun. Kävelyni muistutti venytetyn kumiankan hoippumista ja pää oli haljeta harmista sekä aivoihin valuvasta keltaisesta nesteestä.




Voi voi, nyt se on sitten todettava ääneen, että olen miehille hirvittävän kammottavan kateellinen. Seuralaiseni paineli kuin aropupu pusikkoon ja selvisi pelkällä säikähdyksellä koettelemuksestaan. Itse mietiskelin tuskanhiki otsalla mahdollisimman säädyllistä ongelman ratkaisua, samalla kun olotilani muuttui hetki hetkeltä tukalammaksi.

Miesten anatomia on viemäristöltään, siis nesteidenpoistoputkistoltaan, huomattavasti kompaktimpi laitos ja huolellisemman suunnittelun tulos kuin naisten vastaava. Urospuoliset voivat, totta tosiaan, hoitaa viemäristönsä nesteongelman poiston vaikka liikkuvan auton sivuikkunasta, kun se taas naispuolisille, samasta ongelmasta kärsiville, on suorastaan hengenvaarallinen ja äärettömän näkyvä tapa helpottaa tilannetta.



Kummastuksekseni näin rannalla Bajamaja-merkkisen pömpelin, jota ei oltu lukittu monella munalukolla, eikä siinä näkynyt enempiä vaurioitakaan. Syöksyin raivoisasti pömpelin kimppuun, avasin oven ja olin oksentaa, pyörtyä ja käyttäytyä muutenkin tytöille sopimattomaan tyyliin. Herra ja varjele mikä pömpeli, vaappuva ja viime syksyn viemäritukkeumat sisällään pitävä hotelli Helpotus suorastaan hyökkäsi silmilleni, nenälleni ja vaurioitti tasapainoaistiani.

Pytty oli täynnä sitä itseään, kärpäset vain puuttuivat, lattia vaappui vaarallisen oloisesti suuntaan ja toiseen, mutta hätä ei lukenut lakia, tässäkään tapauksessa. Sisään oli mentävä, ovi lukittava ja unohdettava kaikki hienon naisen elkeet sekä yritykset selvitä tilanteesta edes jonkinlaisella kunnialla. Tasapaino oikeaan kohtaan, aina mukana kulkeva wc-paperirulla laukusta, asettautuminen pytyn päälle siten, että pyrstön ja pytyn välillä oli tarpeeksi tyhjää tilaa, silmät ja sieraimet kiinni ja toimeksi.

Sukupuoli ja opitut tavat toden totta aiheuttavat melkoisia tilanteita elämässä. Kunnon pöpelikössä ei tämäkään olisi ollut ongelma. Kengällä potkien kuoppa maahan, homma hoidetaan ja kuopan päälle taas kengällä maata. Siistiä, ekologista ja jopa kunniallista, varsinkin jos ympärillä on tarpeeksi puita ja pensaita, tai edes kiviä.



Selvisin tilanteesta hengissä, itsetunto rutosti ruvella, ja varsinkin seuralaisellani oli todella hauskaa kuunnellessaan kiroilujani ja vikinöitäni tasapainon aina välillä pettäessä ja Bajamajan keikkuessa holtittomasti. Olin aivan varma, että jossain vaiheessa pöntön koko sisällys lentää päälleni, varsinkin kun eräänkin kerran jouduin tanssahtelemaan melko villisti säilyttääkseni lipsuneen tasapainoni.

Nyt kun olen jo toipunut sukupuolten välisestä anatomisesta epätasa-arvosta, voin todeta hyvillä mielin sen, että jossain vaiheessa miehilläkin rysähtää pommi pyrstössä ja sitä ei puretakaan auton sivuikkunasta pyllistellen. Siinä joutuvat koiraatkin ottamaan vessapaperirullan kiltisti käteen, tyytymään kulahtaneeseen Bajamajaan ja tasapainoilemaan lattialla, pytyssä hölskyvän ylivuotisen sen itsensä antaessa ylimääräisen kauhumomentin viemäritukoksen poistamiseen.



Jos vielä joskus elämässäni eksyn Rastilaan, otan mukaani oman vessan ja aivan varmasti miespuoliset ystäväni jäävät retkeltä pois. Ja jos Bajamajaan jossain törmään, juoksen vikkelästi karkuun, vessapaperirulla perässäni kierien...

7 kommenttia:

Angel + 6 Garden Cottage Cats kirjoitti...

Go before you leave home and Don't drink anything when out!..... lol
So True, but Funny (unless it's you :( )....hahaha

Happy Easter ~
Hugs, Angel ~

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Keväinen Rastila on ihana paikka. Asuttiin siinä leirintäalueen naapurissa jonkun aikaa, esikoinenkin syntyi siinä asuessa. Ulkoilin ihanan tyttövauvan ja vehnäterrierin kanssa Rastilan maisemissa ahekerasti, se oli ihana kevät ja kesä.

Mayo kirjoitti...

Mielestäni ihmisen anatomia on muutenkin aivan pielessä. Olisi kätevämpi matkustaakin, kun ihmisessä olisi sellainen säädeltävä systeemi, että saisi täysin itse päättää, milloin nappia painetaan : D

a-kh kirjoitti...

Onpahan painajaismaisia bantskuja. Suosittelen retkikohteeksi Kallanhdenniemeä nyt, kun uimakausi ei ole vielä alkanut. Rastila ja Vuosaari ovat nykyään puistattavia kaupunginosia. Toivottavasti grynderit jättävät Vartiosaaren rauhaan.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hi Angel!
How right You are. Should remember but everytime I just somehow forget or loose my mind. I know coffee is very dangerous stuff, but so good. So I drink and suffer, or not...
Hugs and take care:)

Hei Oma tila ja ajatuksia!
Totta, luonnon maisemat ovat kauniit, mutta alueen rakentaminen tuntuu hälyyttävästi lähestyvän viimeisiä luonnon linnakeita. Pahaa pelkään, kohta koko alueen luonto on muuttunut yhdeksi suureksi talojen puistoksi, jossa puu on ihmiselle vihollinen.:)

Hei Mayo!
Nappisysteemi on erinomaisen hyvä idea, samoin olisi muutama lisäkäsipari, jotka voisi käytön jälkeen piilottaa nahan alle. Näin siksi, etten kestä sitä ajatusta, että takeissa olisi heilumassa tyhjiä hihoja. Samoin julkisilla liikennevälineillä liikkuminen voisi käydä hivenen, sanoisinko vaikeaksi, kun joka puolella törmäisi käsiin.:)

Hei a-kh!
Totta tosiaan, jos Vartiosaari menetetään, millään ei enää ole mitään väliä. Käyn Vartiosaaressa muutaman kerran kesässä ja katselen kauhulla ökytalojen lisääntymistä vastarannalla. Kun rantatontit loppuvat, ahneus kääntää katseensa Vartiosaareen. Toivottavasti ei koskaan..l.:)

Asta kirjoitti...

Heh! Täällähän oli ihan oikea kakkajuttu!
Kiitos vinkistä!

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Asta!
Niinpä niin, elämähän on yhtä eritettä, eritteestä toiseen pinkomista ja varsinkin naisilla, se nestemäinen erite ei kaikki mahdu otsaan, joten jostain on aina löydettävä hotelli Helpotus.:)