BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Vihreää on saatava, valkeaan jo hukkuu...


Talvi on upeaa aikaa, mutta jossain vaiheessa mielessä nousee halu täyttää katse muillakin väreillä. Valkoinen tasapainottaa, mutta myös puuduttaa. Uppoudun hetkeksi vihreään, vaikka kirjoitankin valkoisesta. Mitä sillä on väliä, ristiriidat piristävät päiviä ja öitä...


Viime yönä, joskus kello kahden jälkeen, kuljeskelin ja lopuksi seisoskelin lumihangessa, tavalliseen tapaan, tarkentaen katseeni yötaivaalle.


Taivaalla näkyi pilvien erikoinen joukkopako. Leveät harsokaitaleet liikkuivat poikittain, rispautuen vähitellen reunoistaan, enemmän ja enemmän, kunnes koko kudelma oli lopulta hajalla, levällään leväten mustikansinisellä taivaalla.

Koivujen oksat värähtelivät hiljaa hiljaisuudessa, oli suden hetki pääkaupunkiseudulla.


Päivällä, joskus kahden pintaan, aurinko valaisi hanget ja vaelsi lumiselta kummulta toiselle, lämmittäen niiden pintaa, tehden tietä keväälle ja soliseville pienille sulamisvesipuroille. Lumikasat muistuttivat likilaskuisia pannukakkuja, joista meikäläinen on suorastaan kuuluisa.

Pulleanpehmeät vanupilvet riensivät kiitolaukkaa yli taivaankannen, puuskittaisen ja riehakkaan tuulen takaa-ajamina. Koivujen oksat piiskasivat raivolla kylmänpaljaita runkojaan, saaden ohuen valkoisen kuorikerroksen irtautumaan ja lentämään ilmassa kuin pätkityt matonkuteet.

Tuuli temmelsi vapaana ja rajuna, tempaisi mukaansa lunta, joka pyörteili tuulessa kuin savu talojen katoilla.



Nyt kun luonnossa tapahtuu koko ajan muutoksia, en malttaisi millään pysytellä sisätiloissa. Sitäkin on tehtävä, kun elämä ei nyt kuitenkaan ole yhtä luonnossa hurmioituneena kulkemista. Aion kuitenkin jokaisena vapaana hetkenäni tallustella mailla ja mannuilla, metsissä ja purojen varsilla, autioilla pihoilla, lähellä luonnon eläviä  ja kaukana ihmisistä. Tämä ei ole lupaus vaan toteamus...

2 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Onkin hyvä toteamus, sitä nimittäin itsekin aion tehdä, aina kun vapaata tulee, riennän luontoon ja merkkaan näkemiäni kevään juttuja ja vain nautin kevään tuoksuista.
Ihanat kuvat, todella kauniit ♥

Leppoisia päiviä luonnossa kevättä kuunnellen ja iloista sunnuntaita :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Kiitos, itsekin nautin suunnattomasti kauniiden kuvien maailmasta, siksi niitä tälläänkin jokaiseen kirjoitukseen mukaan.

Luonto on nyt, suorastaan herkullisimmillaan, kaikki tapahtuu nopeasti, se mikä illalla oli vielä iso kinos se on jo aamulla pienen pieni kumpare. Tuoksumaailma on aivan uskomaton, pientä kasvua kaikkialla, kevät on totta tosiaan heräämisen, kaiken uuden ja lupoaavan aikaa.

Suorastaan höperryn joka kerta ulos päästyäni enkä millään malttaisi palata sisälle...