BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Surullisten sielujen saari...



Tänä keväänä Japanissa kirsikkapuut kukkivat verta ja niiden kirsikat kypsyvät kauniiksi, mutta myrkyllisiksi. Tuhoutuneilla alueilla puut kuolivat, jäivät maamassojen jalkoihin ja jos yksikään puu pelastui, ei läheisyydessä löydy kirsikoiden poimijaa. Ja kurkien siiville veri maalaa surullisia merkkejään.


Syvällä meren alla, mannerlaattojen synkkä laulu jatkaa kulkuaan, nousten ja laskien, odottaen uutta hetkeä cresendoon, viimeiseen voimannäyttöön, jonka jälkeen syntyy hyytävän lopullinen hiljaisuus.


Maan laulu ja ihmisten itku kaikuvat merien yli ja ihmisten kyyneleet lainehtivat kaukaisilla rannoilla. Surullisten sielujen saarella kaikki on muuttunut, peruttamattomasti. Maailman ihmiset muistavat nämä pelon päivät, hetken, onnellisina siitä etteivät he joutuneet käymään läpi maan vyörymistä maan päälle, meren raivoisaa ratsastusta. Veden kovat kaviot talloivat alleen kaiken, nekin jotka eivät poistuneet ajoissa. Meri on raskas, murhaavan syleilynsä jälkeen...



Yhden ihmisen elämä on vain välähtävä hetki maapallon historiassa. Tuohon hetkeen mahtuu monta mahdollisuutta elämään ja kuolemaan, uuden rakentamiseen ja kaiken täydelliseen tuhoutumiseen. Me emme hallitse luontoa, luonto hallitsee meitä.

Maailman ihmiset yhdistyvät hetkeksi, suremaan yhdessä tuhoutuneella rannalla, kunnes tulee uusi luonnonmullistus, sota tai taloudellinen kriisi, joka kääntää maailman huomion itseensä.



Hiljainen tuuli vaeltaa Fujin rinteillä apeana ja yksinäisenä...

6 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Upeat kuvat ja kertomuksesi sai kyllä minut iktemään, taitavasti kerrottu, se tempaa mukaan.
Surullista mutta lempeää alkavaa viikkoa sinulle
T
Seijastiina

Sara kirjoitti...

Tuollaiset tapahtuvat saavat aina ihmisen muistamaan oman pienuutensa, palauttavat hetkeksi maanpinnalle, vaikkakin hyvin ikävällä tavalla.

Ihmisen elämä on niin lyhyt ja hauras, koskaan ei tiedä, mikä hetki on se viimeinen... Ja vielä kamalampaa on huomata, miten nopeasti toinen ihminen lopulta unohdetaan. Se on kuolemaakin traagisempaa, ainakin minun mielestäni...

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Seijastiina!
Sanat ovat vaatimattomia välineitä kuvaamaan tunteita. Kirjoitukseni kasvoi ajatuksissani vähä vähältä, liimaillen muistoja ja tapahtumia yhteen.

Mielessäni kulki kuvia ja ihmisiä, ei pelkästään Japanissa, vaan kaikkialla. Jokainen suuri mullistus tai tapahtuma koostuu yksilöiden elämästä ja siitä, miten ne vaikuttavat pieneen ihmiseen.

Itse asiassa Sara kuvasi kommentissaan paljolti sitä, mitä mielessäni myös liikkui. Uskon, tai ainakin haluan uskoa, että ihmisten tietoisuus kaikkien kansojen ja ihmisten merkityksestä on tärkeä. Media kaikessa hyvässä ja pahassaan on herkistänyt ihmisten mielet, jos kohta turtuttanut myös liialla pahalla mässäilyllään.

Tere Sara!
Allekirjoitan jokaisen sanasi. Sanasi siitä, miten "kamalaa on huomata, miten nopeasti toinen ihminen lopulta unohdetaan", oli itse asiassa se ydin, jota kirjoituksellani halusin kuvata, mutta johon en löytänyt sanoja.:)

Arnoya Ari kirjoitti...

Me ihmiseet unohdamme usein olevamme vain kyydissä, tuntuu hullulta ajatella, että meri jota katson oli joskus lämmin viidakko jossa hirmuliskot kulkivat. Ainoa muisto tuosta ajasta löytyy Huippuvuorten kätköistä.
12000 v sitten nykyinen Helsingin seutu oli 100m merenpinnan alla jääkauden paineessa jonka keskus oli keski Ruotsin paikkeilla, mutta täällä asuttiin ja kalastetiin samaan aikaan !

Avalon's Garden and Mewsings of Garden Cottage Cats kirjoitti...

These are indeed Very Sad Times ~

( in Numerology 11 is the bad number, not 12......) So we will see.....
Take Care~
Hugs, Angel

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Ari!
Puhut asiaa. Ihmiset ovat elämän liftareita, käypäläisiä maapallolla. Ihmisen hetki on nyt, ennen meitä ja meidän jälkeemme, elämä jatkaa kulkuaan.

Hi Angel!
I do agree with you. And yet there's more to come. This is not the end of sad stories, the Earth is breathing heavily and we all are able to sense it, whether we like it or not.

All the best and enjoy of the rushing spring.:)