BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 3. maaliskuuta 2011

Naiset, jotka kulkevat omia teitään...

Viime yönä mielessä pyöri tuhansia ja taas tuhansia ajatuksia, joista ei todellakaan meinannut saada kiinni, saati sitten että niistä olisi kyennyt saamaan aikaan järkeviä ajatuskuvioita. Jotain päässä kuitenkin pyöri enemmän kuin muuta, nimittäin "Naiset, jotka kulkevat omia teitään", ja tämähän meni suoraksi lainaukseksi Camel Boots-mainoksesta, jonka väittämää olen aina aivan vihreänä kadehtinut.

Laivoja merellä, merelle ja mereltä. Ihmiset laivoissa ovat joko tulossa, menossa tai keskellä myrskyn silmää, pitäen kynsin ja hampain kiinni siitäkin vähästä, mitä vanhasta vielä on jäljellä.

Fantasy Myspace Comments

Odottaminen on surullisinta maailmassa, jotain tapahtuu, jotain on tapahtuakseen, mutta tapahtuuko se juuri minulle? Toisaalta, jos tyytyy vain odottamaan, saa odottaa koko elämänsä ja siinä kasvaa naava rehevästi räpylöiden alle. Siihen ei auta kuin menoksi-raspi, elämän ottaminen omiin käsiin.


Funny Myspace Comments

Muuten, miksi aina naiset odottavat, miehet menevät ja tekevät? Ja kun nainen sitten ottaa elämän omiin käsiinsä, menee ja tekee, niin sitten hän on vähintään itsekäs ihminen, huono äiti tai ainakin herää kysymys onko hän edes nainen. On se niin väärin...

Ja jos on vielä ihmisen näköinen, eikä mikään ruma ja rupinen sammakko, niin kauhistelijoita riittää torien täydeltä. Ei kaikkien onni ole samanlainen, samoista palikoista rakennettu. Onni voi olla bokserin sinnikkyydellä toteutettuja unelmia, odottamattomilta tahoilta turpiin tulemisia, mutta aina eteenpäin menemisiä.


Seison tuulisella rannalla ja odotan, että kerrankin tuuli puhaltaisi takaa eikä vain edestä. Jaa, no ainakin tukka on sujuvasti takana putkella eikä siinä tarvita minkään valtakunnan geelejä tai lakkoja.

Ja lopuksi aiheeseen sopivaa kannustusmusiikkia, ristiriitaista ja osittain narisevaa, mutta menkööt tällä kertaa...



Chisun Vapaa ja Yksin-video oli tämän kirjoituksen alkuperäinen musiikkivalinta, mutta kuten niin aina, musiikki ilmestyy ja katoaa epämääräisin kriteerein YouTuben ihmeellisessä maailmassa...


Linkki Vapaa ja Yksin-musiikkivideon live-esitykseen tässä. Ja ilmestyihän kaipaamani video taas kerran näkyviin (7.11.2014) YouTuben ilmeelliseen maailmaan, mutta ainahan se taas voi poistua sieltä yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Tässä se nyt on alla uudestaan, mutta kuka tietää miten kauan

5 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Elämä syntyy muistoista, mitä enemmän muistoja sen parempi elämä !!!
(se ei ole tulevaisuudessa)
Tumput suorassa ei muistoja synny joten anna palaa ;)

Kiki kirjoitti...

Halusin vain käydä sanomassa, että edelleenkin tykkään kovasti teksteistäsi kautta linjan... :)

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Ari!
Näin se vain on. Periaatteenani on ollut ja tulee varmasti aina olemaan se, että parempi katua tekemisiään kuin tekemättä jättämisiään. Toisaalta, uskon vahvasti myös siihen, että asiat kannattaa tehdä nyt eikä odottaa parempaa aikaa, sillä voi olla, ettei parempaa aikaa koskaan tule.

Hei Kiki!
Ihanaa, mukava kuulla, että höynähtäneet tekstini maistuvat muillekin. Ei näissä aina ole päätä eikä häntää, mutta päätön kun olen, enkä jaksa katsella maailmaa aina niiiiin hirvittävän vakavalla naamalla, niin lopputulos ei voi olla muuta...

Sara kirjoitti...

Olen tehnyt paljon sellaisia asioita, jotka olisi voinut jättää tekemättä, mutta toisaalta niistä on oppinut paljon sellaista, mitä ei olisi oppinut kiltisti kotona odottelemalla...

Ei tehdyt virheet määritä ihmistä vaan se, mitä niistä on oppinut. Itse haluan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon tämän elämän aikana ja siihen pakostakin kuuluu myös virhearviot... Sitä paitsi omista virheistään oppii suvaitsevaisuutta muita kohtaan.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Tere Sara!

Allekirjoitan jokaisen kirjoittamasi sanan. Niinhän se on, ettei tätä elämää pelkäämällä eletä.

Elämään kuuluu tietty määrä riskejä, elämään luonnostaan kuuluvia riskejä, sekä sitten niitä riskejä, jotka kohtaa kun haastaa elämän leikkiin kanssaan.

Jokainen läimäys on merkki siitä, että vaölittu tie ei välttämättä ole oikea ja ehkä olisi viisainta tässä vaiheessa muuttaa suuntaa. Tai sitten läimäys kasvoille voi olla testi kantin kestämisestä ja matkan eteenpäin jatkamisen rohkeudesta. Niin tai näin, mitäöän ei saa jos ei ota riskejä, siitäkin huolimatta, että välillä omat ratkaisut tuntuvat olevan ihan metsästä. Niistä tosiaan oppii, jos vain muistaa ja on oppiakseen.

Itse kuulun siihen taulapäiden kastiin, että en aina muista joka asiaa ja siksi naama on hetkittäin lytyssä samoista asioista, kunnes tajuan, että ei, tästä on jo kertaalleen oppirahoja makseltu.

No, kaikkea ei voi saada, varsinkaan kun on kyse viisaudesta... Missähän jonossa meikäläinen jonotti silloin, kun viisautta oli jaossa...?