BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kevät, naisista oikullisin...

Miten odotankaan vapaina virtaavia vesiä. Ennusmerkkejä on jo. Vahvoja merkkejä keväästä, tippuvia räystäitä, lintujen melkeinpä hysteerisen riemukasta sirkutusta, jänisten sekavia jälkiä hangilla, kettujen omituisia loikkia. 

Jossain vaiheessa mukaan syöksyvät vahvat maan tuoksut ja hajut, puiden kosteat rungot, maatunut maa-aines, sammaleen muhevan kirpakka tuoksukimara, kaikki merkkejä keväästä, joka tulee kohisten ja solisten.



Veden tiet ja eri olomuodot ovat vertaansa vailla. Ne voivat olla äärettömän rauhoittavia tai uhkaavudessaan henkeäsalpaavan kiduttavia.

Puolentoista viikon aikana kevään säätila on vaihdellut laidasta laitaan. Kuin oikutteleva nainen, se miettii päivittäisiä asuvalintojaan, paiskien vaaleat vaatteet nurkkaan, poimien kumisaappaita kenkäläjästä hyläten ne yhden käyttökerran jälkeen eteiseen, tarttuen lopulta pieneksi jääneeseen välikausitakkiinsa, jossa turkiskaulus kutittelee innosta punervavia poskipäitä.

Kevät on naurava, soliseva, kujeileva ja ennen kaikkea nopeasti mieltään muuttava, tuulen kaltainen, oikullinen ja äärettömän naisellinen. Yhdessä hetkessä se koskettaa lämpimin ja valoisan pehmein käsin hiuksia, toisena hetkenä heittää ämpärillisen kylmää vettä niskaan.



Kevät on pahankurinen, villi ja omapäinen. Se liitelee tuulen lailla ympäriinsä, jakaen toisella kädellä valoa ja lämpöä, toisella kylmyyttä ja harmaita pilviä. Kevät vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen. Sen kiusoitteleva nauru saa eläimet suorastaan sekopäisiksi, ihmiset tulevat jälkijunassa, mutta tulevat kuitenkin.


Yhtenä päivänä tutkailin lintujen touhuja ja näinpä näytelmän, joka herätti nauruhermoni henkiin. Sulavedestä liukkaalla oksalla istua pönötti sulavalinjainen talitinttikoiras kaikessa rauhassa, tutkien maisemaa ja etsien ehkä seuraa. 

Kauempana, toisessa puussa, istuskeli pulleavatsainen ja itsetietoinen talitinttikoiras, joka yht'äkkiä nousi lentoon ja suunnisti sumopainijan päättäväisyydellä ja voimalla sulavalinjaisemman lajitoverinsa oksalle. Viime hetkessä sulavalinjainen koiras pyrähti lentoon ja tankki-talitintti valloitti oksan. 

Mikäli kohtaus olisi jäänyt tähän, olisin voinut uskoa siihen, että kyseessä oli vahinko. Hoikkeliini talitintti istua nökötti oksallaan, kun pulleavatsainen sumopainija otti taas vauhdikkaan lähdön, suoraan hoikkeliinin oksaa kohti. Sama kohtaus uusintana. 


Kolmannella kerralla hoikkeliini uskoi, että nyt on tosi kyseessä ja sumopainija mitä ilmeisimmin hallitsi kaikkia puita sillä alueella. Se nousi lentoon, mutta pienenä ja vikkelänä päätti kuitenkin päästää nokastaan muutaman valitun sanan. Hmm, niitä sanoja tuli tulvimalla, mutta mitä ilmeisimmin tankki-talitintti oli kuullut herjoja ennenkin eikä lotkauttanut korvaansakaan lajitoverinsa kiroiluille.


Valo on muuttunut, sen värit ja määrä vaihtelevat päivittäin. Lumi ei ole enää yhtä valkoista, talojen päätylaudat näyttävät likaisen harmailta, ikkunoista en halua puhuakaan.

Kevään äänet ja tuoksut kutsuvat viettämään kaiken ajan ulkona, suorastaan pakottavat rääkkäämään kumisaappaita. Niinpä, kenkämaailman trendeistä huolimatta sanon, että kevään kuningasjalkine on vanha kunnon kumisaapas...

7 kommenttia:

Manteli kirjoitti...

Kivasti kerroit keväästä ihanien kuvien kera. Olen myös katsellut tinttien touhuja, samanlaisia kahnauksia meilläkin. Punatulkutkin nutistelevat ja näyttävät raskaansarjalaisilta tinkkisten rinnalla.

seijastiina kirjoitti...

Ihanasti kerrottu, mukaansa tempaavaa tarinaa on hyvä lukea ja miellyttävä.
Vai sellaisen 'ottelun' pääsit havaitsemaan.. sitä se kevät on, kaikki villiintyy.
Totesin todellakin kun eilen käytiin maalla, miten on ristiin rastiin ketun ja pupujen jälkiä pelloilla, vielä saa töyhtöhyyppä odotella tuloaan pellolle, on paljon lunta.

Mokkasaappaat mullakin oli jalassa, ja arvata saattaa, kastuiko ne kun hyppelin lumihangessa, ja yritin kuvata yhtä sun toista, kumpparit oli onneksi peräkontissa, ei muuta kuin jalkaan, oli onneksi vielä lämminvuoriset.

Kauniita kuvat löysit tarinan mukaan, kiitos tästä aamun piristyksestä!

a-kh kirjoitti...

Niistäkin keväät on tehty.

Sara kirjoitti...

Ihana teksti taas kerran! Pystyt muodostamaan tarinan niin yksinkertaisistakin asioista kuin lintujen nujakoista.. :)

Ihailen sinun sanankäyttöäsi, teksteissäsi käytät niin monimuotoista kieltä. Itse olen jostain syystä innostunut kirjoituksissani käyttämään yksinkertaista kieltä jossa on paljon toistoja, niin sinun tekstisi ovat hyvää vastapainoa sille.. :)

Sori jos teksti tökkii, tuli viikonlopun kunniaksi otettua muutamat, kun sai oman blogitekstin taas valmiiksi... :DD

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Manteli!
Kyllä, pulskia tapauksia löytyy näiltäkin pihoilta ja metsistä. Odotan mielenkiinnolla västäräkkien tepsuttelua maisemassa, samoin erään seinähullun tikan ilmestymistä kuvioihin.

Keväässä on jotain aivan erityistä...

Hei Seijastiina!
Aina välillä kuljen kumisaappaat reppuun sulottuna kaupungillakin. Korkokengissä on melko vaikea hyppelehtiä hangessa ja vetisillä paikoilla.

Se, että kaivelit takakontista kumisaappaat esiin, tietää sitä, että pääsen taas ihailemaan retken tuloksia blogeissasi. Kiitos itsellesi, kuvasi auttavat arvaamattoman paljon öisessä blogistanissa vaeltajaa...:)

Hei a-kh!
Sama kiitos sinulle kuin Seijastiinalle, kuvilla on uskomaton voima...:)

Tere Sara!
Eivät sinun tekstisi ole kylmän asiallisia, itse asiassa ne ovat kauniita tarinoita todellisuudesta, joka on satuttavaa ja tekee kipeää. Sinulla on tarinankertojan lahja, oma tyylisi, joka on vain sinulla...:)

Tuitsuli kirjoitti...

Nauroin ääneen tarinallesi ja näin silmissäni tuon ja varsinkin loppukohtaus oli hupaisa. Olet mainio!! Yksinkertaisesti sanottuna.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Tuitsuli!
Kiitos taas kerran. Elämä on mainioista asioista rakentunut, pienistä mutta niin tärkeistä. Tutkiskelen mielelläni ympärilläni tapahtuvia pieniä sattumuksia ja tapahtumia. Välillä ne ovat niin hellyttäviä, että pala nousee kurkkuun, välillä taas niin hupaisia, että olen lentää selälleni silkasta riemusta.:)