BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 12. helmikuuta 2011

Menen merelle nukkumaan sen viileään syvyyteen...

Tänä yönä taivas on aivan uskomattoman koskettava, tähtikirkas ja musteensininen, jota vasten valkeina kimaltavat hanget ja vaahtolumeen pukeutuneet puut ja pensaat näyttävät kuin naivistin paletista lähteneeltä maalaukselta.

Kuu on kalpea puolikas, jota ympäröi useita haloja, täydellisiä ja sateenkaaren väreissä kylmää hohkaavia ympyröitä, joiden tallentaminen kuvaksi tuntuu mahdottomalta tehtävältä.

Palatessani öisiltä kävelyiltä, tuntuu aina siltä kuin olisin raottanut outoja ovia, valmis astumaan sisälle hiljaisuuden maailmaan, jossa kaikki mahdotonkin mahdollistuu. Kuulla on outo vaikutus ja olenkin usein mietiskellyt sitä, että johtuuko vaikutus siitä, että ihmisestä suurin osa on vettä, joka reagoi kuuhun. Onko ihmisessäkin omat nousu- ja laskuvetensä, meren kohinaa, johon vastaamme vaistomaisesti?

Fantasy Myspace Comments

Usein kun herään näiden kuun täyttämien öiden jälkeen, ajatukst harhailevat vielä hetken todellisuudelta salatuilla mailla. Heräämisen myötä, kuu jää taka-alalle ja päivä peittää kaiken alleen.

Joskus unohdan ja näen päiväunia yöstä ja kuusta. Hetki poissa ja päivä muuttuu epätodellisen todelliseksi.

Fantasy Myspace Comments

Kuun valossa on helppo kohdata salaiset ajatuksensa, toiveensa ja eletyt onnen hetket. Kunnes nousuvesi palaa ja huuhtoo alla vellovat ajatukset kauas merelle...

Fantasy Myspace Comments

En tiedä onko yö enemmän todellisuutta kuin päivä, sen vain tiedän, että yöllä on helpompi kuunnella ajatuksiaan, silloin myös kuulee paremmin toisia ihmisiä. Kuu herkistää läheisyydelle, avaa mahdottomat ovet ja suo hetken vapauden itsestä.

Mihin katoaa aika...?


0 kommenttia: