BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 18. helmikuuta 2011

Liukumiinakatuja ja hytiseviä muurahaisia...

Olin torstaina tepastelemassa keskustassa ja voi hyvä tavaton, minkälaisia luistinratoja kadut olivat. Jäätä kaikkialla, paksuja kerroksia, kuoppia, muhkuroita, kuin savipeltoa, mutta jäistä. 

Hiekkaa oli levitetty kiitettävästi, mutta eihän se pinnalla pysynyt, jokaisella askeleella hiekka siirtyi askelten alla, ja oli kuin olisi luistellut liukumiinaradalla.

Fantasy Myspace Comments

Miltähän töpöttelevin askelin etenevät ihmiset näyttivät korkeuksista katsottuna? Melkoisen huvittavilta, uskoisin. Töpötteleviä, liukastelevia pikku muurahaisia, joiden menossa ei ollut päätä eikä häntää. 

Jalkakäytävien kaltevuuskin vaihteli jopa askel askeleelta. Hytisevät muurahaiset mennä viipottivat vaappuen, liukastellen ja seinistä kiinni pitäen, kaatuakseen välillä pyrstöilleen ja noustakseen taas sitkeästi ylös.

Jäin ihmettelemään silmät ymmyrskäisenä sitä, että minkälaisilla aivoilla varustettu ihminen oli tekaissut liukumiinaradalle esteitä, joiden editse menijät riskeerasivat henkensä. Ylhäältä putoilevia jääpuikkoja ja sivusta päälle ajavia autoja. 

Jalkakäytävällä ei mahtunut esteen jälkeen liukastelemaan ja ainoa mahdollisuus olisi ollut siirtyä ajoradalle. Kuka hullu nyt niin olisi tehnyt?

Fantasy Myspace Comments

Ohi kiiti huimalla vauhdilla nuori isä, työnnellen vaunuja, joissa muodottomaksi topattu perillinen nautti vauhdin hurmasta. Itse asiassa, vaunut olivat oivallinen kulkuväline jäisillä kaduilla. 

Niihin kykeni nojaamaan kevyesti, ottamaan vauhtia ja liukumaan vapaasti pitkät matkat. Ja jos olisi sattunut kaatumaan, ainoa mahdollinen suunta olisi ollut vaunut, joissa tuhdisti pakattu piltti olisi ollut pehmeä laskeutumisalusta. Ei niin paljon ja pehmeästi pakattu vauva olisi millään konstilla voinut vahingoittua isän kupsahtamisesta vaunuihin.

Keskustareissun jälkeen tunsin oloni turvalliseksi vasta tepastellessani tanakasti tutuilla lumisilla kaduilla, joissa ei ollut jalkakäytävistä tietoakaan, mutta eipä ollut paljoa liikennettäkään, eikä katoilta putoilevia jääpuikkoja.

Etukäteen tiedoksi, ensi yönä on TÄYSIKUU ja silloin meikäläistä ei pidättele sisällä mikään...

http://porvoon-ursa.net/index_5.htm


Alla erilainen versio Beethovenin Moonlight Sonatasta...


0 kommenttia: