BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kontulan Edit Piaff...

Nyt on näköjään tarinoiden aika. Minne tahansa menen, vastaani tulvii tarinoiden meri, ihmisiä ja tapahtumia, pieniä hetkiä elämässä. Niihin hetkiin on latautunut paljon enemmän kuin pelkästään se, minkä silmät näkevät ja korvat kuulevat. 

Tämän päivän tarinan näyttämö on Kontulan kauppakeskus, betoni-Helvetti, jossa toistensa lomitse kulkevat niin surulliset kuin iloisetkin tarinat.

Kontulaan eksyimme siksi, että keskustassa ei ollut yhtään kahvilaksi luokiteltavaa paikkaa avoinna, Itäkeskuksen ärrällä olemme jo notkuneet tarpeeksi monta kertaa, Myllypuron ostoskeskus on remontissa ja jäljelle jäi siis vain Kontula. Sopiva matka sujahtaa nopeasti metrolla ja metro meidät kuljettaisi myös vauhdilla pois.

Ärrältä isot pahvimukilliset kahvia ja kupit kädessä vaeltelimme ja katselimme elämää ja ihmisiä. Huonosta maineestaan huolimatta Kontulassakin ihmiset ovat iloisia, surullisia ja vihaisia, selvinpäin ja täydessä tuiterissa. Elämän koko kirjo pienellä alueella.

Alcohol&Drugs Myspace Comments

Juuri kun olimme poistumassa metron suuntaan, kuului uskomaton ääni, kirkuva ja rähisevä, lapsenomainen ja samalla äärettömän vanha ääni. Suorastaan jähmetyimme paikoillemme, samoin tekivät myös muut ihmiset. 

Hetki pysähtyi, ihmisten askeleet hidastuivat, päät kääntyivät ja rääyntä jatkui. Taukoamattomassa äänessä oli lasta ja äänensä juonutta juoppoa, täydellistä ja hallitsematonta raivoa sekä huomiohakuisuutta.

Kohdensimme veret seisauttavan äänen romaniporukkaan, jossa oli muutama aikuinen nainen, useampia eri-ikäisiä nuoria sekä romani-mies, joka yritti rauhoitella noin 9 - 10 -vuotiasta tyttöä, joka näytti aivan Ronja Ryövärintyttäreltä. 

Kuulimme sanan sieltä toisen täältä ja jokainen yritys hillitä tyttöä sisälsi sellaisia sanoja kuin "saat, haluatko, kun päästään kotiin niin, täytyy mennä..." Kaikki rauhallisella äänellä. Naiset kävivät kukin vuorollaan tytön luona, mutta rääyntä jatkui, tyttö läiski itseään otsaan, potki lumikasoja ja huusi.

Alcohol&Drugs Myspace Comments

Ensimmäinen primitiivireaktioni oli, että pitäisi tyttö suunsa kiinni, millä tuon lapsen saa hiljaiseksi, aikuiset lahjovat lasta hiljaiseksi jne. Tarkkailtuamme hetken tilannetta havaitsimme, että tytön rääyntä sisälsi sanoja, sellaisia kuten v..tu, juotte, en halua...

Asiat eivät välttämättä olleetkaan niin kuin ensiksi kuvittelimme, tyttö tiesi etteivät vanhemmat kykene hiljentämään häntä voimalla ja niin hän otti koko ostoskeskuksen estraadikseen. 

Tuli selkeästi esille se, ettei tämä pieni riehuva "Ronja" halunnut romaniporukan käyvän Alkossa ostamassa viinaa. Hänellä oli mitä todennäköisimmin kokemusta viinan vaikutuksista ja seurauksista. 

Funny Myspace Comments

Asia varmentui sillä, kun tyttö raivoissaan näytteli tolkuttomassa humalatilassa olevaa ihmistä, rääkyi, läiski otsaansa ja näytteli taas. Kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi se, että tyttö näytteli ja vieläpä surullisen hyvin humalassa toikkaroivaa aikuista. Romaniporukka liikehti koko ajan eteenpäin, kohti Alkoa.

Miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin suunnaton ääni, tilannetaju ja kyky hallita aikuisia? Ja se ääni, se oli jotain aivan käsittämätöntä, tuskaa ja raivoa, turhautumista ja esittämistä. 

Tänään Kontulassa lähiö sai äänen, pienen tytön ääni kiiri ostoskeskuksen jokaiseen nurkkaan, halvaannutti aikuiset ja todennäköisesti sai alkujärkytyksen jälkeen jokaisen aikuisen miettimään tilannetta. 

Aluksi raivostuttava kohtaus oletettavasti sai viestin menemään perille kaikille muille paitsi niille, joihin se oli kohdistettu. 

Alcohol&Drugs Myspace Comments


Enpä ihmettelisi, vaikka olisin kuullut ensimmäistä kertaa tulevaa Kontulan Edit Piaffia. Pieni nainen, mahtava ääni ja tuskaan syntynyt, tuskasta elänyt pieni suuri nainen. Niin paljon kuin toivonkin, ettei kenenkään tarvitsisi viettää lapsuuttaan Helvetissä, tosiasia on kuitenkin se, että suljettujen ovien takana kasvaa monta surullista lasta. 

Rääkyvällä Ronjalla on mahdollisuuksia, hän on kapinallinen, joka ei suostu alistumaan, muuttumaan näkymättömäksi lapseksi. Toivon todella, että hän kasvaa lapsuudestaan selviytyjänä ja kykenee eheytymään, vapautumaan lapsuutensa kauhuista.

Viina on viisasten juoma, edelleen...

Kuvitelkaa alla oleva ääni 9-10 -vuotiaalle lapselle

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta Piafin laulusta saan voimia, inspiraatiota ja rohkeutta elää niin kuin haluan katumatta mitään. Mietin usein näitä laulun sanoja, kun tuntuu että mitä helvettiä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Jokaisella on oma elämä elettävänä ja itse haluan elää sen vahvasti ja hankkia uusia kokemuksia.

Sara kirjoitti...

Hyvä, että on olemassa tuollaisia ihmisiä kuin sinä, jotka osaavat löytää tuollaisia "tarinoita" tavallisesta arkielämästä ja jakaa niitä meille muille. :)

Itse kuljen kaupungilla laput silmillä omissa ajatuksissani, enkä huomaa juuri mitään. Pitäisi varmaan opetella kiinnittämään hieman enemmän huomiota ympäristöönsä.

a-kh kirjoitti...

Asuessani Vesalassa talossa, jota ei enää ole, oli ostospaikkani ja kirjastoni Kontulassa. Ostarin atmosfääriä vierastan pysyvästi. Joskus kävin uimahallin kuppilassa kahvilla, useammin läheisellä huoltiksella. Ostarin lähellä olevaan metsikköön järjesti poliisi turhaan juopoille käräjäkivet silmälläpidon helpottamiseksi ja ostoskeskuksen siistimiseksi.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Hei Oma tila ja ajatuksia!
Löysin Edit Piaffin tuotannon melko vahingossa, mutta sen jälkeen olen kuunnellut sitä usein. Eletty elämä virtaa äänestä, joka on tunnistettavissa kaikkien äänien joukosta. Itselleni myös juuri tämä laulu merkitsee hyvin paljon.

Tere Sara!
Pienet tarinat ja tapahtumat ovat aina kiinnostaneet minua. Sillä, että kuvaan, maalaan ja kirjoittelen, saattaa olla merkitystä, sillä kaikki edellä mainitut edellyttävät jonkinlaista keskittymistä, huomion kiinnittämistä kiinnostavaan, on se sitten ihminen, tapahtuma tai luonto. Ei mikään asia synny itsestään, se on ollut olemassa jo kauan ja vain odottaa poimijaansa, ainakin näin uskon.

Hei a-kh!
Kun ei asu alueella, sitä tarkastelee erilaisten lasien läpi. Mikäli asuisin Kontulassa tai Vesalassa, voi olla, että näkisin ne aivan toisin. En välttämättä kiinnittänyt huomioita niihin asioihin, joita taas esimerkiksi Kontulassa asioiva ihminen huomioi. Minulla oli vierailulasit päällä ja totta maar niiden läpi maailma näytti ruusunpunaiselta.