BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Jellonia lainaturkeissa...

Näinhän se on, mutta miten suut sitten pistetään, jos peilin edessä olisi jellona ja kuvastimessa kissanpentu? Hmm...

Funny Myspace Comments

Katujen viidakoissa liikkuu paljon jellonia, joiden turkkien täytteenä on monta pientä ja pelokasta kissanpentua. Yleensä nämä tyypit karjuvat ja raapivat eniten, vaan karjuppas takaisin, niin johan jellona juoksee karkuun löysä lainaturkki hölskyen.

Itse asiassa, viimeksi törmäsin tällaiseen tapaukseen yhdessä palaverissa, jossa tämä kyseinen kissanpentu jellonan takissa yritti hallita koko palaveria, puuttui jokaiseen puheenvuoroon ilman annettua puheenvuoroa, ilkeili ja häijyili siihen malliin, että muille tuli jo myötähäpeästä paha olo.

Oli suorastaan tuskallista katsella yhä hysteerisemmäksi muuttuvaa oman egon tarjoilua. Palaverin väri on punainen, häpeän puna kaikkien kasvoilla. Onneksi esimiehensä jyrähti kerran ja jellona kutistui lainaturkkinsa sisällä kasaan kuin solmimaton ilmapallo. Muutama irtokarva vain lenteli muistona ison egon romahtamisesta. Että jäi häijy olo koko tilanteesta...

Tämän kun muistaa, voi jatkaa matkaa...

Kiltit tytöt muuttavat harvoin maailmaa, kiltit tytöt kiltteilevät kaikessa ja kaikille, kiltit tytöt ovat ärsyttäviä...

Funny Myspace Comments

Totta totisesti, harvoin kiltteys, joka usein tarkoittaa alistuneisuutta, oman itsen häpeämistä ja peittämistä, jopa äärimmäistä miellyttämisenhalua, saa aikaan muutoksia. 

Kyllä ne ovat kiltit tytöt, jotka jäävät jalkoihin, kun eivät niin kiltit ja rohkeat tytöt tekevät, mitä haluavat. Niin, kiltteyshän voi myös olla äärimmäistä oveluutta ja pahansuopuutta, näitäkin on nähty ja tavattu...

Voi taivas, miten totta tämä on joskus...

Funny Myspace Comments

Toisaalta, nostan miehille pipoa, sillä heillä on huumorintajua ja kykyä kestää sukupuoleensa kohdistettuja piikkejä. Ja piikkejähän heihin sataa jatkuvasti ja roppakaupalla, täytyy sen ainakin joskus tehdä pahuksen kipeää.

Ja tämän filosofoinnin lopuksi, eiköhän pistetä ihan lekkeriksi

Funny Myspace Comments

ja naureta itsellemme, oikein kunnolla ja hartaasti...

2 kommenttia:

Sara kirjoitti...

Tuo on jännä, että koko lapsuuden ajan ihmiselle hoetaan, että ole kiltti, istu penkissä hiljaa ja huomaamattomasti, äläkä aiheuta vaivaa kenellekään ja sitten nämä, jotka ovat sisäistäneet oppinsa turhankin hyvin istuvat aikuisena terapiassa itkemässä sitä, kun kaikki ihmiset käyttävät heitä hyväkseen, koska he eivät osaa itseään puolustaa...

Mutta toisaalta lapset, jotka on kasvatettu turhan "vapaasti" eivät saa myöskään tarpeeksi hyviä taitoja elämäänsä, kuten sosiaalista älyä. Tai en tiedä sitten, onko se älyä vai mitä, kun itkee karkkihyllyn edessä kunnes äiti antaa periksi. Ei vaan taida enää työelämässä kovin hyvin auttaa tuo taktiikka...

Onpahan siinä vanhemmilla aikamoinen tehtävä antaa jälkikasvulleen mahdollisimman hyvät eväät elämään, kun tekipä miten päin tahansa, aina menee vikaan..

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Jeps, tuotahan se on ja siksi on ihme, että maailmassa yleensä on ns. rohkeita ihmisiä. Tosin, moni kiltti nimittelee rohkeita rääväsuisiksi ja huonosti käyttäytyviksi, ja vain sen takia etteivät he itse uskalla.

Tosiaan, lasten kasvatuksessa on jotain perin juurin väärää ja omituista. Jollain tavalla itselleni on yhä enemmän tullut selkeäksi se kasvatustapa, että tärkeintä lapselle on tietoisuus siitä, että häntä rakastetaan. Toinen yhtä tärkeä kasvatustapa lienee se, että lasta ennemminkin rohkaistaan ja kiinnittämällä hyviin asioihin lapsessa, annetaan hänelle tilaa sekä hyväksyvää kohtelua. Raipalla suomimalla ja kiinnittämällä huomiota vain kaikkeen epätoivottuun käytökseen lapsesta tehdään katkera ja ehkä kapinallinen tapaus, joka ei unohda kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuutta ja pahaa.

Voiko mikään olla vaikeampaa kuin lapsen/lasten kasvatus tasapainoiksi, itsensä hyväksyviksi ihmisiksi?

Jollakin tavalla minulle on tullut sellainen tuntuma, että suurin osa ihmisistä ovat lapsuutensa vankeja. Vanhemmat ovat todennäköisesti ainakin yrittäneet olla edes hetken aikaa h"hyviä vanhempia", mutta kun lapsi ei olekaan osoittautunut pehmeäksi muovailuvahaksi, vanhempien omat lapsuuden turhautumat lentävät kuin öidet lepakot esiin ja omaan lapseen kohdistetaan oman lapsuuden katalasti kohtelleet vanhemmat ja rankaisut ovat sen mukaiset.

Meniköhän sepustukseni jotenkin sekavan monimutkaisetksi? Piti siinä jotain järkevää olla, mutta taisin humpahtaa omaan näsäviisauteeni. Hohhoijaa, taas kerran...:))