BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

maanantai 28. helmikuuta 2011

Nyrjähtäneitä niskoja ja usvarättejä...

Niin mukavaa kuin ihmisten tapaaminen onkin, se on myös äärettömän väsyttävää, varsinkin tällaiselle sosiaaliselle erakolle kuin minä. Ihmiset pieninä annoksina ovat elämän suola ja harvinaiset mausteet, suurina annoksina ei maustettu ruoka enää maistu, siitä vain yrittää selvitä hengissä loukkaamatta kokkia.

Friends Myspace Comments

Onneksi ovat yöt, jolloin on mahdollista koikkelehtia ulkona lumessa, tarkkailla muutoksia ja pieniä jälkiä hangilla. Tuntuu jollain tavalla ristiriitaiselta kirjoittaa väsymisestä ihmisiin, kun samaan aikaan yksinäisyys vain lisääntyy maailmassa. Kohtuus on tässä kohtaa varmasti oikea sana paikallaan. Kohtuullisesti ystäviä, kohtuullisesti yksinäisyyttä, olisiko siinä hyvän elämän resepti?

Friends Myspace Comments

Tätä kaikkea ehdin mietiskellä mielessäni keskiviikon ja torstain välisenä yönä repäistessäni itseni ulos maailmaan, nauttiessani yöilman kirpeästä kosketuksesta ihollani.

Miten kaunis yö olikaan ja enimmäisenä katseeni kohtasi suuremmoisen yötaivaan, jonka halki pilvet liukuivat rauhalliseen tahtiinsa. Ja se taivas, oli kuin taivaalle olisi levitetty läpinäkyvä vaaleanpunainen kalvo, jonka takaa musteen tumma sini synkensi valosaasteen vaarallisen ja uhkaavan väriseksi. Tätä taivasta vasten koivujen rujot luurangot nojasivat kuin terävällä tussilla piirrettyinä, lisäten entisestään uhkaavaa tunnelmaa.

Totta totisesti, hangella näkyi kuin näkyikin pieniä jälkiä, tällä kertaa ne vain näyttivät kissan jalanjäljiltä. Mikäli olisin lähtenyt saapastelemaan pitemmälle, olisin varmasti kohdannut muitakin jälkiä, mutta tällä kertaa päätin vain seisoskella hangessa ja nyrjäyttää niskani yötaivaan ihastelussa.

Fantasy Myspace Comments

Joskus vähän on paljon, ja sinä yönä tulin vähästä onnelliseksi.

Käväisin uudemman kerran ulkona vielä joskus kello viiden aikoihin, jolloin outo usva liikehti puiden rungoilla. Se oli sikäli erikoinen ilmiö, että tavallisesti usva liikkuu seinäminä tai laattoina, mutta tämä usva oli kuin pieniä riepuja heitettyinä ilmaan. Niistä ei saanut kiinni eivätkä ne muodostaneet kokonaisuutta, ne vain liikkuivat puiden lähellä, hitaasti muotoaan muuttamatta.

Ilmeisesti tämä aamuyön seisova usva oli yhdessä kiristyvän pakkasen kanssa sokeroinut koivujen oksat  luonnottoman valkoisiksi luisiksi sormiksi, jotka keinahtelivat keveästi tuulessa.

Ja niinpä yöllisen hangessa seisoskelun tuloksena tunsin taas iloa ihmisten tapaamisesta...

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kadonneiden kuppiloiden metsästys...

Kahviloista tulee näköjään kirjoitettua vielä jonkin verran lisää...

Hello! Myspace Comments

Lauantaista vielä sen verran, että sovimmepa ystäväni kanssa kerrankin tapaamisen Forumiin, Mannerheimintiellä. Se on paikka, jossa meikäläistä harvemmin näkee, varsinkaan lauantaina keskellä pahinta shoppailukaaosta, mutta tulipa tehtyä kerrankin poikkeus. Ja tietysti ystäväni oli valinnut koko Forumin parhaimman ja kalleimman kahvilan, Fazerin.

Matti-niminen kukkaroni ei pidä kahviloista, joissa kahvin kilohinta on sama kuin kullalla. Steriili, siisti ja koleahkosti sisustettu Fazerin kahvila on omiaan nopeille ja tehokkaille tapaamisille. 

Se on paikka, jossa trenditietoiset uraihmiset tapaavat omansa kaltaisia business-eläimiä. Disainatussa kahvikupposessa lainehtiva kahvi oli hyvää, mutta maksoi 2,50 €/kupponen. Aivan liikaa ihmiselle, joka on tottunut ärrän Juhla Mokka-kahviin puolet halvemmalla hinnalla.

Meinasi disainkupissa lainehtiva kahvini saada kofeiinimyrkytyksen, kun tiskillä vieressäni seissyt, tyttöystäväänsä kenties vaikutusta tekevä mieshenkilö osti kaksi teetä, omenamehun ja kaksi laadukkaan näköistä kakkupalaa ja maksoi koko lystistä melkein 22 €. 

Toivottavasti miehellä oli siihen oikeasti rahaa eikä vaikutuksen tekeminen vienyt häntä taloudelliseen ahdinkoon. Niinhän nämä hinnat alkavat olla kuin Norjassa, no vähän liioitellen, mutta norjalaisilla sentään on varaa kiskurihintoihin.

Funny Myspace Comments

Ja se puuterointihuone, vessa, toiletti, wc ihan mikä vain, se oli kokemus vailla vertaa.  Kassa painoi pyynnölstä nappia ja nopea pyyhällys pöytien välistä ovelle. Niinpä, miesten ja naisten vessat olivat toisiaan vastapäätä, yhden ihmiset vessoja, joiden välissä oli tila lavuaarille, noin 1m x 1 m. 

Odottamassa, neliön tilassa oli jo kaksi naista, hyvin vakavaa ja koivet solmussa taituroivaa ihmistä, joiden koko elämä oli kohdistunut toivottavasti pian avautuvaan oveen.

Mietin mielessäni, että mitähän mahtaisi tapahtua, mikäli molemmat, toisiaan vastapäätä olevaa ovea avautuisi yhtä aikaa. Itse tarkistin, että miesten vessa oli vapaana ja pyyhälsin sisälle. Vaikka naiset näkivät, että voi siellä nainenkin käydä, molemmat odottelivat edelleen naisten vessan vapautumista. 

Kiltit tytöt odottavat ja saavat virtsanpidätysvaivoja, ei niin kiltit tytöt menevät ja ottavat tilaisuudesta vaarin. Mitenköhän vähänkin isommat ihmiset olisivat mahtuneet Forumin Fazerin vessaan?

Flirty Myspace Comments

Jos Forumin Fazerilla olisi ollut edes tunnelmaa, jotain persoonallista, jotain... hinnat voisivat olla puolusteltavissa. Selvä, tiedän että tilojen vuokra, henkilökunnan palkat jne. täytyy saada katettua, mutta siitä huolimatta, kahvi nyt on kansallinen seurustelujuoma. 

Kulmakuppiloiden Happy Hour-aikoina kaljatuoppi lähtee alta kolmen euron. Miten ihmeessä piskuinen parin desin kahvi voi maksaa saman? Tässäkö syy siihen, että porukka lipittää riittoisaa kaljaa, kun se kerran maksaa saman kuin kahvi?

No, tämä on minun ongelmani, tuskinpa kenenkään muun. Ihmettelenpä kuitenkin, sillä haluan nähdä ystäväni muuten kuin tuopin takaa. En todellakaan ole raivoraitis, mutta jos joutuisin juomaa kaljaa samat määrät kuin lipittelen kahvia, maksani sanoisi poks alta aikayksikön.

Onneksi on ärrä ja standardi Juhla Mokka-kahvi, joka ei tapa eikä tee pahantuuliseksi ja joka auttaa pahimpaan kofeiinituskaan. Ja onneksi on ystäviä, jotka jakavat näitä kokemuksia ja jaksavat notkuilla ärrällä, etsiä uusia kahviloita ja kokemuksia.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kontulan Edit Piaff...

Nyt on näköjään tarinoiden aika. Minne tahansa menen, vastaani tulvii tarinoiden meri, ihmisiä ja tapahtumia, pieniä hetkiä elämässä. Niihin hetkiin on latautunut paljon enemmän kuin pelkästään se, minkä silmät näkevät ja korvat kuulevat. 

Tämän päivän tarinan näyttämö on Kontulan kauppakeskus, betoni-Helvetti, jossa toistensa lomitse kulkevat niin surulliset kuin iloisetkin tarinat.

Kontulaan eksyimme siksi, että keskustassa ei ollut yhtään kahvilaksi luokiteltavaa paikkaa avoinna, Itäkeskuksen ärrällä olemme jo notkuneet tarpeeksi monta kertaa, Myllypuron ostoskeskus on remontissa ja jäljelle jäi siis vain Kontula. Sopiva matka sujahtaa nopeasti metrolla ja metro meidät kuljettaisi myös vauhdilla pois.

Ärrältä isot pahvimukilliset kahvia ja kupit kädessä vaeltelimme ja katselimme elämää ja ihmisiä. Huonosta maineestaan huolimatta Kontulassakin ihmiset ovat iloisia, surullisia ja vihaisia, selvinpäin ja täydessä tuiterissa. Elämän koko kirjo pienellä alueella.

Alcohol&Drugs Myspace Comments

Juuri kun olimme poistumassa metron suuntaan, kuului uskomaton ääni, kirkuva ja rähisevä, lapsenomainen ja samalla äärettömän vanha ääni. Suorastaan jähmetyimme paikoillemme, samoin tekivät myös muut ihmiset. 

Hetki pysähtyi, ihmisten askeleet hidastuivat, päät kääntyivät ja rääyntä jatkui. Taukoamattomassa äänessä oli lasta ja äänensä juonutta juoppoa, täydellistä ja hallitsematonta raivoa sekä huomiohakuisuutta.

Kohdensimme veret seisauttavan äänen romaniporukkaan, jossa oli muutama aikuinen nainen, useampia eri-ikäisiä nuoria sekä romani-mies, joka yritti rauhoitella noin 9 - 10 -vuotiasta tyttöä, joka näytti aivan Ronja Ryövärintyttäreltä. 

Kuulimme sanan sieltä toisen täältä ja jokainen yritys hillitä tyttöä sisälsi sellaisia sanoja kuin "saat, haluatko, kun päästään kotiin niin, täytyy mennä..." Kaikki rauhallisella äänellä. Naiset kävivät kukin vuorollaan tytön luona, mutta rääyntä jatkui, tyttö läiski itseään otsaan, potki lumikasoja ja huusi.

Alcohol&Drugs Myspace Comments

Ensimmäinen primitiivireaktioni oli, että pitäisi tyttö suunsa kiinni, millä tuon lapsen saa hiljaiseksi, aikuiset lahjovat lasta hiljaiseksi jne. Tarkkailtuamme hetken tilannetta havaitsimme, että tytön rääyntä sisälsi sanoja, sellaisia kuten v..tu, juotte, en halua...

Asiat eivät välttämättä olleetkaan niin kuin ensiksi kuvittelimme, tyttö tiesi etteivät vanhemmat kykene hiljentämään häntä voimalla ja niin hän otti koko ostoskeskuksen estraadikseen. 

Tuli selkeästi esille se, ettei tämä pieni riehuva "Ronja" halunnut romaniporukan käyvän Alkossa ostamassa viinaa. Hänellä oli mitä todennäköisimmin kokemusta viinan vaikutuksista ja seurauksista. 

Funny Myspace Comments

Asia varmentui sillä, kun tyttö raivoissaan näytteli tolkuttomassa humalatilassa olevaa ihmistä, rääkyi, läiski otsaansa ja näytteli taas. Kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi se, että tyttö näytteli ja vieläpä surullisen hyvin humalassa toikkaroivaa aikuista. Romaniporukka liikehti koko ajan eteenpäin, kohti Alkoa.

Miten niin pienessä ihmisessä voi olla niin suunnaton ääni, tilannetaju ja kyky hallita aikuisia? Ja se ääni, se oli jotain aivan käsittämätöntä, tuskaa ja raivoa, turhautumista ja esittämistä. 

Tänään Kontulassa lähiö sai äänen, pienen tytön ääni kiiri ostoskeskuksen jokaiseen nurkkaan, halvaannutti aikuiset ja todennäköisesti sai alkujärkytyksen jälkeen jokaisen aikuisen miettimään tilannetta. 

Aluksi raivostuttava kohtaus oletettavasti sai viestin menemään perille kaikille muille paitsi niille, joihin se oli kohdistettu. 

Alcohol&Drugs Myspace Comments


Enpä ihmettelisi, vaikka olisin kuullut ensimmäistä kertaa tulevaa Kontulan Edit Piaffia. Pieni nainen, mahtava ääni ja tuskaan syntynyt, tuskasta elänyt pieni suuri nainen. Niin paljon kuin toivonkin, ettei kenenkään tarvitsisi viettää lapsuuttaan Helvetissä, tosiasia on kuitenkin se, että suljettujen ovien takana kasvaa monta surullista lasta. 

Rääkyvällä Ronjalla on mahdollisuuksia, hän on kapinallinen, joka ei suostu alistumaan, muuttumaan näkymättömäksi lapseksi. Toivon todella, että hän kasvaa lapsuudestaan selviytyjänä ja kykenee eheytymään, vapautumaan lapsuutensa kauhuista.

Viina on viisasten juoma, edelleen...

Kuvitelkaa alla oleva ääni 9-10 -vuotiaalle lapselle

perjantai 25. helmikuuta 2011

Kahvista se aikuinenkin pissittellee...

Pakkanen pakottaa pysymään sisätiloissa, varsinkin ystäviä tavatessa. Ei ketään voi vaatia pukeutumaan naparetkivarusteisiin, pakkaamaan mukaan termospullollisia kuumaa kahvia ja kiikuttamaan tapaamiseen pilkkijakkaraa ja retkipöytää, voidakseen viettää yhteistä aikaa ystävien parissa. 

Flirty Myspace Comments

Kahvilat, ne kahvilat, missä hemmetissä ovat laadukkaat, edulliset ja hyvän palvelun kahvilat? Ravintolaan en halua, kalja ei kiinnosta, ystävä kiinnostaa enemmän. 


Örveltäviä päiväkaljoittelijoita on liikenteessä liikaakin. Selän takaa kuuluu harva se kerta outoa kaljakieltä, jota en edes halua oppia ymmärtämään, löysä käsi läiskyttää selkään ja väsyneet sormet yrittävät haroa hiuksia. Kaipa se on kohteliasta, mutta ei siitä tosiaan tarvitse pitää.

Siis kahvila, kuppila, mikä vaan, kunhan se ei ole ravintola. Ystävien tapaamispaikka, jossa voisi viihtyä pitempään kuin nopean kahvin ajan. Olen nyt tapaillut ystäviäni pääkaupungin eri kahviloissa. 


Jotkut niistä ovat tulleet tutuiksi, jopa melkein kantapaikoiksi, mutta edelleen kaipaan SITÄ kahvilaa, jota voisin kutsua pesäksi, poteroksi tai olohuoneeksi. Kahvila, joka olisi minun näköiseni, tapaiseni ja hinnoiteltu sopivaksi kukkarolleni, jota kutsun Matiksi.


Girls Myspace Comments

En minä kaipaa erikoiskahveja, haluan tavallista kahvia saavin kokoisesta kupista, kahvia, jonka nimestä en joudu arvailemaan sen sisältämää todellista kahvin määrää. 


Olemme yksinkertaisia ihmisiä, jotka yrittävä ajatella ja keskustella monimutkaisista asioista päät pöristen ja kahvia juoden. Eivät ne monimutkaiset asiat kahvia juomalla yksinkertaisiksi muutu, mutta aina on olemassa se mahdollisuus, että aivoissa voisi liikahtaa jotakin.


Quotes Myspace Comments

Tiedän, emme ole mikään kultakaivos kahviloille, mutta aina silloin tällöin joku meistä ostaa muutakin kuin ison kupin kahvia ja santsikupit päälle. Meitä voisi ajatella vaikkapa sijoituksiksi tulevaisuuteen, kyllä me tästä joskus nousemme, levittelemme rahojamme ja muutumme kuuliaisiksi kuluttajiksi. Sen kun näkisi!

Kunnon kahvilan puuttuessa, tapailemme R-kioskeilla ja notkumme sisätiloissa pahvimukillisen ajan. Etsimme edelleen omaa kuppilaamme, poteroa tai olohuonetta, jossa kahvia juodaan teemukien kokoisista kupeista, jossa on rauhallista ja hyvä palvelu. Pitäisiköhän perustaa oma kahvila, jonka ei tarvitsisi tuottaa voittoa?


Girls Myspace Comments

Nyt kyllä meni täysin pissis-voivotteluksi, mutta menkööt, kerrankos sitä aikuinenkin pissittelee...

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Skandaaleita omasta takaa...

Eipä tarvitse meikäläisen ostella juorulehtiä tai lueskella lööppejä julkkisten toilailuista. Ehei, meikäläisen lähipiirissä sattuu ja tapahtuu, koko ajan, niin hyvässä kuin pahassa. 

Tätä samaa sattuu jokaiselle ja jokaisen lähipiirissä, asioista vain ei aina keskustella julkisesti tai puhuta suoraan. Elämä itse tuottaa jokaisena päivänä uudet otsikot itse kunkin elämästä...

Funny Myspace Comments
MyNiceProfile.com


Miten olisi, ajankohtaista säpinää puolin ja toisin, varsinkin toisin:   
  • mies lähti kävelemään ja jätti puille paljaille 9 vuoden jälkeen
  • salarakas vielä vuosienkin jälkeen, salaisia tapaamisia ympäri pääkaupunkiseutua
  • viina virtasi ja laulu raikasi, poliisi rauhoitti mölymoottorit
  • sai kenkää, paljasti reitin johtokunnan kabinettiin, reittä myöten
  • kaappausdraamaa satamissa ja lentokentillä
  • kuka kähvelsi rahat, vai oliko rahaa lainkaan, suuri taalahuijaus paljastui 
Sensaatio-otsikoiden listaa on, miten sen nyt sanoisi, hivenen tuunattu iskevämpään muotoon, jotta julkisuus olisi taattu.
 
Meidän jokaisen elämästä saisi julmetun kokoisia ja kamalan sisältöisiä lööppejä.

Kaikki mitä ihmiselle sattuu ja tapahtuu on kiinnostavaa, mutta vain mikäli tämä henkilö on julkkis, tunteita herättävä rassukka, juopotteleva poliitikko tai naisia vokotteleva ministerinplanttu (tämä ei viittaa ikään vaan henkiseen tasoon), mennyt tai tuleva missukka, realitysarjojen poispotkittu ja/tai pudonnut tyrkky. Paheita harrastava, metelöivä ja närkästystä aiheuttava huippu-urheilija olisi kova juttu.


Julkisuutta on tai sitten sitä ei ole lainkaan, ja se joka paistattelee valonheittimien valossa omilla ansioillaan, haluaisi pitää yksityisen elämänsä omanaan. 

Se, joka putkahtaa julkisuuteen ansiottomasti, toisen siivellä tai vain olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan vahingossa, myy vaikka käytetyt alushousunsa, mikäli niistä saisi lööpin tynkää... Se jolla on, se ei sitä halua ja se, jolla sitä ei ole, se sitä kipeästi haluaa.

  
Tavallisen ihmisen tavallinen elämä voi jonkun toisen mielestä olla rajumpaakin rajua revitystä, koko kansan syvimpiä tuntoja koskettavaa sensaatiota ja toisen mielestä sama elämä ei voisi vähempää kiinnostaa ketään. 

Asian käsittelystä riipuu, minkälaisen uutisen tavallisen pulliaisen elämästä saa kasaan. Tylsempääkin tylsemmästä aiheesta saa lievästikin mielikuvitusviallinen toimittaja valtakuntaa ravistelevan artikkelin, joka huomataan ulkomaita myöten.

Flirty Myspace Comments

Ohhoijaa, eilen, maanantaina, toisen iltapäivälehden kannessa oli kuva bikiniasuisesta missiehdokkaasta ja sitten tekstiä, jossa todettiin, että kylpylään raahatuista kilpailijoista otetut kuvat olivat liian seksikkäitä. 

Eikö maailmalla tapahdu tärkeämpiä asioita, kun bikiniasukuvia revitellään lööpeissä liian seksikkäänä? Voi hyvä tavaton sentään.

Hot Myspace Comments

Saunakulttuurin luvatussa maassa olisin pitänyt suorastaan pöyristyttävänä kuvia, joissa tylleröt olisivat tepastelleet kylpylämiljöössä sumopainijapuvut päällään tai muuten peitettyinä nenän nipukkaa myöten. 

Tässäkö on Suomen uutistarjonta, maanantain saldo? Ainakaan meillä eivät asiat voi olla kovinkaan pahasti, jos ainoa murhe on liian seksikäs kuva missiehdokkaista. Täytynee olla tyytyväinen tästäkin...

Girls Myspace Comments

tiistai 22. helmikuuta 2011

Mikä minä olen tuomitsemaan...

Bob Marley oli muutakin kuin vain jamaikalainen muusikonretale, joka teki mieleenpainuvia reggae-kappaleita kaiken kansan notkuttavaksi. Sikäli mikäli alla oleva lainaus on totta, miehestä löytyi ajattelijan vikaa, ominaisuus, jota tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa.


Evoluution myötä ihmisille ovat kehittyneet aivot,  eri asia sitten on haluaako niitä käyttää vai ei. Bob Marley käytti aivojaan todistettavasti ainakin kerran, mikäli yllä oleva lausahdus tosiaan on hänen suustaan lähtenyt.

Tulipa mieleeni, miten helposti me on sorrumme arvostelemaan ns. erilaista elämää viettäviä ihmisiä. 

Mikäli moraalikäsityksemme ei kohtaa tätä erilaista elämäntapaa, ammatinharjoittamista, taiteen luomista tai muuta vastaavaa, olemme vilahduksessa heristelemässä nyrkkejämme, paiskimassa tiiliskiviä tai riekkumassa moraalista paheksuntaa medioissa, keskustelupalstoilla tai kommentoimassa raivokkaasti blogeja, jossa näistä asioista kirjoitetaan.

Olen edelleen matkalla opetellakseni elämää ja ihmisiä, mutta sen olen jo oppinut, että olemme ensisijaisesti ihmisiä, sen jälkeen tulee sukupuoli ja jossain hirvittävän kaukana kansalaisuus. 

Se, miten ihminen määritellään kaiken ensisijaisen määrittelyn jälkeen, ei ole koskaan niin oleellista kuin se, että hän on ensisijaisesti ihminen ja häntä tulee kohdella sen mukaisesti.

Quotes Myspace Comments

Siitä huolimatta, mitä ammattia edustamme tai minkälaista elämää elämme, mitä valintoja teemme tai tekemättä jätämme, olemme ensisijaisesti ihmisiä. Ihmisiä, jotka tuntevat, joihin sattuu ja jotka menevät rikki. 

Onnellisia, aurinkoisia, elämän Hannu ja Hanna Hanhia, joilta kaikki asiat tuntuvat luonnistuvan. Tai näinhän me asian ulkopuolisina näemme. Muistelen joskus kuulleeni seuraavanlaisen sanonnan: "Ei kannata kadehtia ihmisen onnea, ennen kuin on nähnyt hänen surunsa".

Olen blogimaailmassa törmännyt moniin erilaisiin kirjoittajiin, erilaisia elämänarvoja edustaviin, täysin eri maailmasta oleviin, upeisiin kirjoittajiin, joilta kaikilta opin koko ajan jotain uutta. 

Vaikka  he kirjoittavat usein asioista, joista itselläni on hyvinkin erilainen näkemys, ei minusta ole tiiliskivien heittäjäksi tai ritsalla ampujaksi. Ne edustavat erilaisia ja siksi tärkeitä näkemyksiä asian eri puolista, joita ilman ajattelutapani olisi huomattavasti suppeampi. Aivoni saattaisivat mahtua pähkinänkuoreen ilman erilaisia, aivojani lihottavia, käsityksiä.

About Me Myspace Comments

Erilaisista näkemyksistä, elämänarvoista ja ammateista huolimatta meistä jokainen on ensisijaisesti ihminen, arvokas ja tärkeä osanen tätä yhteistä maailmaamme, jossa se mitä todellisuudessa olemme, minä itseämme ja toisiamme pidämme, on ratkaisevampaa kuin se, mitä teemme ammatiksemme, miten leipämme ansaitsemme ja miten asioista ajattelemme.



Riehuessani öisin blogistanissa, törmäsin kahteen blogiin, joissa kaksi eri ihmistä kertoi kokemuksiaan ja mietteitään siitä, mitä on ansaita tuloja myymällä vartaloaan halukkaille ostajille.

Kun kysyntä kohtaa tarjonnan, syntyy markkinat. Näin kuuluu kaupankäynnin perusajatus. Jos ei ole kysyntää, on pirun vaikea tarjota mitään. 

Elävässä elämässä en ole vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen tilanteeseen, jossa parisuhde olisi hajonnut prostituoidun palveluiden ostamisen vuoksi. Kyllä ne ovat eri tyypit, jotka sotkevat parisuhteiden kuvioita.

Maksettu "rakkaus" on syntistä, likaista ja äärettömän paheellista. Näinkö? Mitä muuta se on kuin hemmetin vaikea ammatti, joka vastaa kysyntään. 

Rakkauden ammattilaisilla tosin ei ole ihmisarvoa, he ovat kaikkien syljeksinnän kohteena, heitä paiskitaan kivillä, eikä heitä pidetä ihmisinäkään, mutta silti heitä tarvitaan tyydyttämään ihmisen perustarpeita.

Fantasy Myspace Comments

Kumpi on pahempaa, se että nainen maksattaa miehellä mielettömän kalliin illallisen, matkan tai koruja ja killuttimia ja siitä huolimatta lukitsee reitensä ja puhisee närkästyneenä siitä, että miesten päässä ei liiku mikään muu kuin tissit ja vagina. 

Vai se, että nainen kertoo heti hinnan ja mitä palvelua on saatavilla ja mies saa koko paketin, sovittuun hintaan, ilman nalkutuksia, lahjomisia ja burana-pakettia yöpöydällä muistuttamassa tuulen nopeudella sopivasti puhkeavasta päänsärystä?

Meidät on kasvatettu ankaraan luterilaiseen oppiin, jonka mukaan syntiä pitää välttää ja himot on hillittävä, ja jos oikein himottaa, niin sitten pitää tehdä paljon perillisiä, jotta noudatettaisiin tiukasti pappien käskyjä, joiden mukaan rakastelu on uskonnon oppien mukaista vain silloin, jos tarkoituksena on saada aikaan perillisiä. Justiinsa juu, sen mukaan me kaikki nykyihmiset suorastaan piehtaroimme synnissä, hekumassa ja herra ties missä haureudessa.

Joten, käykääpä lukemassa ajatuksella, ilman syntisuurennuslasia seuraavia blogeja, joissa ihminen on pääosassa, ei ihmisen ammatti:

http://www.kimallus.fi/blogit/kaikki/sara

http://prostituoidunpaivakirja.blogspot.com/

Voi olla, että kyseessä on sama kirjoittaja, en tiedä, mutta itse asiassa sillä ei ole suurtakaan väliä, sillä tekstien loistava tyyli vie mukanaan, unohtamatta niiden sisältöä, joka saa lukijan ajattelemaan. 

Kommenteista löytyi vain yksi häijy kivellä heittelijä, hänkin lievemmästä päästä, muut kommentoijat osasivat lukea tekstit, kuten ne oli kirjoitettukin. Päiväkirjanomaista, analyyttistä tarinaa todellisuudesta.

Ja nyt päästän irti herran, jonka mietelmästä koko kirjoitus sai alkunsa...

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kilopipoja ja tipahtelevia tekareita...

Kohtasin tänään Pohjoismaiden suurimmassa kauppa-Helvetissä sellaisen tapauksen, etten siitä ihan hevillä toivu. Joidenkin asioiden luulisi löytyvän vain hyvissä tarinoissa tai urbaanilegendoissa, mutta taitaa niissä sittenkin olla melkoisesti toden perää.

Quotes Myspace Comments

Tepastelin kaikessa rauhassa Tallinnanaukion poikki, kun vastaani lyllersi melkoisen mielenkiintoisen näköinen nainen. Ikänsä puolesta tämä Itä-Helsingin lahja tulevalle Design-kaupungille olisi voinut olla joko huonosti säilötty 40-50 -vuotias tai sitten ikäisensä näköinen 140-vuotias. 

Mummelssonin päässä sojotti kilopipo, sellainen rastafarien harrastama virkattu hökötys, johon pystyy piilottamaan useamman kilon hassista tai perheen viikon ruokaostokset. Päällä tällä iättömällä ilmestyksellä oli toppahousut ja niiden päällä muutama hamonen kerroksittain, turkoosi toppatakki kruunasi asukokonaisuuden.

Itä-Helsingissä kaikki on mahdollista eikä naisen asustus sinänsä herättänyt ihmetystä, olipahan värikäs väriläiskä harmaassa säässä. Se, mitä tapahtui seuraavaksi oli melkoista outojen sattumusten tavaraa.

Funny Myspace Comments

En pitänyt kiirettä ja vaelsin samaa tahtia kuin muutkin kauppakeskuksessa lorvijat, siis kuin Intian pyhät lehmät helteellä. Tämä kuvatus naiseksi pysähtyi suoraan eteeni, ei auttanut vaikka yritin kiertää, kuvatus asteli samassa tahdissa, kuin ennakoiden liikkeeni. 

Ei auttanut muu kuin pysähtyä, sillä ainoa vaihtoehto olisi ollut kävellä naisen läpi ja siihen en minäkään vielä kykene. Kuvatus tuijotti minua tiukasti silmiin, askelteli sivulta toiselle ja piti minut otteessaan.

Mielenkiintoinen tilanne...

Tiukka tuijotus jatkui ja yht'äkkiä kuvatus pullautti alaleuan tekohampaansa alahuulen päälle ja siitä ne putosivat sievästi hangelle. Tuhahdus ja mummelsson kumartui ketterästi poimimaan tekohampaansa ylös, toppahansikkaalla hampaiden putsaus ja eipä muuta kuin hampaiden tunkeminen takaisin suuhun.

Funny Myspace Comments

Pientä sovittelua suun sisässä ja sen jälkeen kuvatuksen kasvoille levisi metrin Pepsodenttihymy. "Saisinko polttaa jämät?" Huh, siis ihan oikeasti, savuke oli tipahtaa hankeen. Ei siinä mitään, näytelmän lumoissa kun olin, ojensin naiselle puolikkaan savuketta. 

Ihanan leveä ja aurinkoinen hymy valaisi taas mummelssonin  kasvot. "Kiitos vaan ja mukavaa päivän jatkoa." Nainen siirtyi sivuun ja jatkoi matkaansa. En tänä päivänä ole varma siitä, polttiko nainen savukkeen vai tunkiko hän sen vain suuhun hölskyvien tekohampaiden jatkoksi. Kaikki oli mahdollista.

Siis ei mikään maailmoja mullistava tapaus, mutta ei ihan jokapäiväinenkään. Itselleni tuli sellainen tunne kuin koko tarina olisi tapahtunut jossain rinnakkaistodellisuudessa, ei minulle, jollekin toiselle. 

Välillä tulee mieleen sellainenkin mahdollisuus, että minussa on jonkinlainen omituisten otusten magneetti, joka vetää puoleensa ihmisiä, joissa on ainesta tarinaksi. Mene ja tiedä, ei voi väittää etteikö elämä olisi mielenkiintoista, eipä totisesti...

Ja nyt on pakko saada kevennystä, anteeksi pojat, jotta voin palata ns. normaalimaailmaan, mitä se sitten tarkoittaakin.

Cartoons Myspace Comments

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Päivien piristeeksi pessimismiä...

Jos aurinkoinen positiivisuus kerta kaikkiaan saa totaalisen raivon partaalle, ei auta muu kuin kaivella esiin vastapuolen kerätyt lausahdukset ja antaa palaa. 

Vastoin kaikkia oletuksia, pessimismit saavat nauramaan, hykertelemään ja ne toimivat paremmin kuin iänikuiset yltiöaurinkoisuudet, joista päivän kymmenennen kohdalla tulee kiire puuterointihuoneeseen ja lennättää vanhanaikaiset.





Alla muutama hyväksi koettu pessimismi. Kannullinen kahvia ja pessimismit, siinäpä vasta päivän aloitus tai lopetus ja toimii nopeammin ja tehokkaammin kuin tekopositiiviset aamun tai illan raivostuttajat.

Näistä pessimismeistä ainakin meikäläinen nauttii suunnattomasti. Onhan niissä jonkinlaista kieroutunutta positiivisuuttakin, jos niin välttämättä haluaa ajatella. Minä en, haluan olla pessimisti, nyt!
  • Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. 
  • Olen raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen. 
  • Kaikkea ei voi saada eikä paljon muutakaan.
  • Ennemmin tai myöhemmin löydän kyllä jonkun, joka jättää minut. 
  • Hymyile vaikeuksille, naura katastrofeille ja valehtele ikäsi.
  • Jos luopuu kerralla kaikista paheista, ei ole enää mahdollista tehdä parannusta. 
  • Kirjoittaminen sujuu hyvin, kun menee huonosti.
  • Sun täytyy kärsiä, että voit laulaa bluesia.
  • Tänään olen vain väsynyt, en ole halannut vessanpyttyä.
  • Ainoa tapa löytää taivas on antaa sen joskus tippua niskaan.
  • Se nyt vaan on tyhmää tuhota itsensä työllä.
  • Kompromissi: sopimus, jossa molemmat saavat sen mitä kumpikaan ei halua.
Pessimismejä kannattaa lueskella, kun menee liian hyvin. Luterilainen kasvatus on tehnyt meissä tuhojaan ja totta kai uskomme tiukasti siihen, että jos jossain vaiheessa menee hyvin, niin siitä seuraa vallan hemmetinmoinen syöksylasku niin, että kipunat vain pyrstöstä lentelevät.


Ja nyt ei muuta kuin kahvia kitusiin ja mietiskelemään lisää pessimismejä. Jos jollakulla on niitä varastossa piilossa ja olisi valmis jakamaan niitä, olen tassut ojennuksessa vastaanottamassa lisää aamun valaistumisia.

Huomenta ja menoksi...

Aamu ilman kahvia on kuin myrkky ilman lasia. Alla oleva hyvän aamun toivotus saa huonoina aamuina melkoisen lentävän lähdön, kannu tai ilman kannua, kahvia suoraan hanasta, jos sellaisen hanan saisi hankittua. No, kaikkea ei voi saada eikä ole tarviskaan.

Hello! Myspace Comments

Joka tapauksessa, ennen nukkumaan menoa, aion aivan varmasti pilata jonkun aamun iloisella huomenen toivotuksella ja muutamalla kummajaisella, joista ei tiedä itkeäkö vai nauraa, suosittelen muuten nauramista, itkemisellä menevät hiven- ja kivennäisainepitoisuudet ruumiissa aivan sekaisin, siis elävässä ruumiissa. 

Voi hyvä tavaton tätä sanojen kanssa saivartelua, se suorastaan vie mukanaan, eikä minusta ole vastaan rimpuilijaksi.

Funny Myspace Comments

Jeps, ja sitten se viimeinen aforismi päivän alkajaisiksi.

About Me Myspace Comments

Yön kansan kohtaamispaikalla...

Miksi juuri yöllä, muiden nukkuessa, ajatukset päässäni risteilevät kuin epäonnistuneet tippaleivät leipurin Helvetissä? On kuin kaikki vinksahtanut ja vähänkin outo huomaisi tilaisuutensa tulleen ja ponnahtaa mieleni estraadille esittämään omaa monologiaan, kirkumaan aariaansa tyhjille aitioille.



Joku vieras vietti vaeltaa aivojen tunnelohkoissa, oudoilla poluilla, joista ei tiedä ovatko ne totta vai mielen valhetta. Miten tämä sisällä istumisen tuska saakaan normaalin järjen jumiin. Blogistanissa on monta yön kukkujaa, mutta nyt jos koskaan kiroilen sitä, että he kaikki ovat kasvotonta sanojen merta, johon kumilautalla keikkujan on helppo upota.

Fantasy Myspace Comments


Miksi ihmeessä kaikkien ystävien täytyy nukkua juuri nyt, kun aamuun on vielä aikaa eikä yö ole syvimmillään? Pitäisikö määrätä laki, joka sallisi blogistanin yöpöllöjen muuttua todellisiksi, hahmoiksi laajassa avaruudessa, jossa keskustelu sujuisi ajatusten tasolla? Yön kansa kohtaisi toisensa, tuntemattomina, ajatuksiltaan valppaina ja vapaina, käyden keskusteluja aiheista, joita ei arjessa käsitellä.

Fantasy Myspace Comments


Miten kutkuttava ajatus, virtuaalinen todellisuusmaailma yön blogimaailmassa vaeltajille, tuntemattomien kohtauspaikka, jossa tuntemattomuus on sääntö, ei poikkeus.

Yö on musiikin aikaa, se vie ajatukset tuntemattomille poluille, syviin vesiin, jossa kaikki on mahdollista, varsinkin mahdoton. Jostain syystä jämähdin tänä yönä Simon & Garfunkelin vanhaan tuotantoon. Alla pari YouTube-klippiä, toinen alkuajoilta, toinen vuodelta 2003.
 

Toinen klippi on vuodelta yksi ja kaksi, siis uran alkuajoilta.




Jostain itsellenikin oudosta syystä on todettava, että tänä yönä, tällä hetkellä, pidin huomattavasti enemmän vuoden 2003 versiosta. Johtuiko siitä, että äänistä välittyi eletty elämä, tunne oli todellisempaa kuin nuorilla pojilla, jotka tekivät kaunista musiikkia? 

Mene ja tiedä, musiikkimaku on todella ihmeellinen asia, se vaihtelee päivästä päivään, tunnista toiseen, hetkestä hetkeen...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Naisen viisaus, tai ainakin oletuksia siitä...

Jos joku on totta ja jokapäiväistä, niin se on alla oleva, mikä lie vanha tai uudelleen tekstitetty mainos. Joka tapauksessa se pitää meikäläisen kohdalla enemmän kuin paikkansa. 

Aamut alkavat kahvilla ja järjen (?) tunkemisella aivoihin (!). Ensin vain pitää juoda iiiiiiiso mukillinen kahvia ja vasta sitten minussa löytyy tarpeeksi energiaa etsimään järkeä jostain komeroiden nurkista. Hohhoijaa, että elämä voi välillä olla rankkaa, esimerkiksi joka aamu...

Funny Myspace Comments

Siis, mikä ihme siinä on, että nainen osoittaa rakkauttaan palvelemalla ja sitten kun arki astuu kuvioihin mukaan, lentävät palvelut ikkunasta ulos ja alkaa sen hemmetinmoinen marina siitä, että "aina minä joudun..." 

Tähän olen joskus sortunut itsekin, mutta edes jostakin jotain oppineena, olen napsauttanut suuni kiinni ja pistänyt elämän lekkeriksi. Tosin, yhden sietämättömän tapauksen kohdalla, sananmukaisesti kannoin aamiaisen sänkyyn, ilman tarjotinta ja astioita. Sen tämä tyyppi muistaa vieläkin, aiheesta.

Funny Myspace Comments

Olen keskustellut samaisesta aiheesta paljonkin ystävieni kanssa ja hullua, mutta totta, osa kertoo nauttivansa pienten palvelusten tekemisestä miehelle. Asia on ok, jos kyse on ihmiseen sisäisesti kuuluvasta halusta ja tarpeesta tehdä pieniä, elämää sulosuttavia palveluita toiselle, mutta mitä jos toinen vain laiskistuu ja pulskistuu, niin fyysisesti kuin pääkopaltaankin, ja lopettaa omat rakkauden pienet teot naiselleen. 

Tästä ystäväpiirini ei koskaan päädy samaan lopputulokseen. Meitä on moneksi ja ilmeisesti kannattaa noudattaa vain omaa komero-järkeään toimintamallia suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Voi hyvä tavaton, miten elämästä voi tosiaan saada vaikeaa...

Seuraavaa, alla olevaa toteamusta voin kommentoida vain tositarinalla, jonka kertoi eräs ystäväni:


Parisuhteessa oli tasaisin väliajoin pieniä erimielisyyksiä ja astuipa sitten kehiin vallan isompi erimielisyys. Nainen oli kahden määräaikaisen työn välimaastossa ja rahat olivat tiukalla. 

Miehelläkin sattui olemaan "huono päivä" tai, kuten ystäväni kitkerän vahingoniloisena totesi "se aika kuukaudesta". Joka tapauksessa mies oli lausahtanut, että varmaankin pitäisi käydä kaupassa, kun jääkaappi loistaa tyhjyyttään. Nainen oli mulkaissut miestään ja tokaissut, että "millä luulet rahattoman jääkaappia täyttävän? Käy itse kaupassa jos on nälkä, tämä tyttö aloittaa dieetin nyt."

Lopputuloksena oli se, että miehen lähdettyä, ystäväni kokosi kaikki miehen hänelle ostamat korut ja killuttimet kasaan ja painui tukka putkella lähimpään pupubyrooseen, eli kanikonttoriin. Hämmästys oli vallan kauhia, kun hän olisi saanut koruista ja killuttimista täysin tolkuttomalta kuullostavan summan.

Viisaana tyttönä hän "kanitti" vain yhden killuttimen, senkin muutamasta sadasta eurosta, jotta takaisin saaminen olisi varmistettu tiukkoinakin aikoina.

Mitä teki ystäväni, aitona naisena, raivostuneena sellaisena, hän syöksyi sisälle tuttuun kauneushoitolaan ja tilasi tutulta kosmetologilta koko rahalla hoitoja. Sillä sai melkoisen määrä hoitoja ja tutunkauppaa vielä muutaman ilmaiseksi tukkutilauksesta.

Siinä miehille yksi syy siihen, miksi naisille pitää ostaa koruja ja killuttimia...

Funny Myspace Comments

Voi että, pidän alla olevan plakaatin sanomasta. Se on juuri sitä ja mitä suurimmassa määrin tätä. Tässä taitaa olla kyseessä enemmän kielimuurista muistuttelu, sillä kyllähän tosiasia on se, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Molemmat mamuja toistensa maalla, ja kielimuuria tosiaan löytyy...

Tosin, myönnettäköön, on suorastaan tylsää olla fiksu koko ajan, hölmöys antaa elämään riittävästi mausteita ja tarvittavaa tulisuutta, siispä ei muuta kuin aivot narikkaan ja sassiin...

Funny Myspace Comments

perjantai 18. helmikuuta 2011

Liukumiinakatuja ja hytiseviä muurahaisia...

Olin torstaina tepastelemassa keskustassa ja voi hyvä tavaton, minkälaisia luistinratoja kadut olivat. Jäätä kaikkialla, paksuja kerroksia, kuoppia, muhkuroita, kuin savipeltoa, mutta jäistä. 

Hiekkaa oli levitetty kiitettävästi, mutta eihän se pinnalla pysynyt, jokaisella askeleella hiekka siirtyi askelten alla, ja oli kuin olisi luistellut liukumiinaradalla.

Fantasy Myspace Comments

Miltähän töpöttelevin askelin etenevät ihmiset näyttivät korkeuksista katsottuna? Melkoisen huvittavilta, uskoisin. Töpötteleviä, liukastelevia pikku muurahaisia, joiden menossa ei ollut päätä eikä häntää. 

Jalkakäytävien kaltevuuskin vaihteli jopa askel askeleelta. Hytisevät muurahaiset mennä viipottivat vaappuen, liukastellen ja seinistä kiinni pitäen, kaatuakseen välillä pyrstöilleen ja noustakseen taas sitkeästi ylös.

Jäin ihmettelemään silmät ymmyrskäisenä sitä, että minkälaisilla aivoilla varustettu ihminen oli tekaissut liukumiinaradalle esteitä, joiden editse menijät riskeerasivat henkensä. Ylhäältä putoilevia jääpuikkoja ja sivusta päälle ajavia autoja. 

Jalkakäytävällä ei mahtunut esteen jälkeen liukastelemaan ja ainoa mahdollisuus olisi ollut siirtyä ajoradalle. Kuka hullu nyt niin olisi tehnyt?

Fantasy Myspace Comments

Ohi kiiti huimalla vauhdilla nuori isä, työnnellen vaunuja, joissa muodottomaksi topattu perillinen nautti vauhdin hurmasta. Itse asiassa, vaunut olivat oivallinen kulkuväline jäisillä kaduilla. 

Niihin kykeni nojaamaan kevyesti, ottamaan vauhtia ja liukumaan vapaasti pitkät matkat. Ja jos olisi sattunut kaatumaan, ainoa mahdollinen suunta olisi ollut vaunut, joissa tuhdisti pakattu piltti olisi ollut pehmeä laskeutumisalusta. Ei niin paljon ja pehmeästi pakattu vauva olisi millään konstilla voinut vahingoittua isän kupsahtamisesta vaunuihin.

Keskustareissun jälkeen tunsin oloni turvalliseksi vasta tepastellessani tanakasti tutuilla lumisilla kaduilla, joissa ei ollut jalkakäytävistä tietoakaan, mutta eipä ollut paljoa liikennettäkään, eikä katoilta putoilevia jääpuikkoja.

Etukäteen tiedoksi, ensi yönä on TÄYSIKUU ja silloin meikäläistä ei pidättele sisällä mikään...

http://porvoon-ursa.net/index_5.htm


Alla erilainen versio Beethovenin Moonlight Sonatasta...


Raivoisat iilimadot ja päälle ajavat caterpillarit...

Joinakin päivinä raivon iilimadot puikkelehtivat terveen järjen aivoporteista järkyttämään lähellä eläviä, saaden heidät järkyttyneinä ihmettelemään, että mistähän tuokin taas repesi.

Välillä vain epäoikeudenmukaisuus ja häijyys, unohtamatta ilkeilyn "jaloa" taitoa, ajavat päälle kuin caterpillari. Järki sanoo, että antaa häijyilijöiden hajota omaan mahdottomuuteensa, turha heitellä helmiä sioille, mutta sitten tunne tunkee läpi ja paiskaa järjen syrjään kuin vanhan rätin ja raivoisat iilimadot tunkevat taas porttien läpi.


Itse asiassa, on melkoisen helppoa kestää itseen kohdistuvaa ilkeilyä ja häijyyttä, sillä tiedän pystyväni, tarvittaessa, vastaamaan häijyyteen todella kaksihaaraisella kielellä, sivaltamaan häijyilijät kappaleiksi eivätkä he käsittelyn jälkeen edes tajua, mikä heihin iski ja heidät paloitteli.

Pahinta on kestää sitä häijyyttä, ilkeilyä, alemmuudentunnetta sekä päältä kävelyä, jota monet kohdistavat itseään arempiin, puolustuskyvyttömiin ja työpaikalla hierarkian alemmalla tasolla tepasteleviin kanssaihmisiin. Ja voi pojat, miten paljon sitä on liikkeellä, nykyisin entistä enemmän ja entistä terävämpänä.

Miten totta tämä onkaan...

Elämmekö todella maailmassa, jossa oma erinomaisuus osoitetaan vain ja ainoastaan muiden päältä kävelyllä? Mikä ihmeen ilkeilyn ilmasto on ilmastonmuutoksen myötä levinnyt maapallolle? 



Jollakin tavalla tuntuu oudolta se ajatustapa, että meillä muka olisi varaa kohdella muita ihmisiä huonosti oman eteenpäin menemisemme kustannuksella. Ainakin jossain vaiheessa elämäänsä jokainen tarvitsee toisia ihmisiä, tai ainakin yhtä ihmistä. 

Mitä tapahtuu häijyn persoonallisuuden omaksuneelle ihmiselle, silloin kun hän tarvitsee toista ihmistä? Onko jäljellä ketään, vai onko hän onnistunut karkoittamaan kaikki ympäriltään?

Päässäni vilahtelee kummallisia ajatuksia, johtuen varmasti siitä, että tänään tapasin ihmisen, joka levitti ympärilleen todella pahanhajuisia myrkkypilviä.  Edelliset kohtaamiset olivat liian hyvässä muistissa ja tieto siitä, miten hän sairaan mielensä vimmalla oli valmis henkisesti pahoinpitelemään ketä tahansa, miten tahansa, eivät edesauttaneet syvempää lähentymistä. 

Tosiasiassa hänestä tuli lähinnä paha mieli, sääli. En kuitenkaan halunnut lähestyä häntä enempää, aika ja paikka olivat väärät, enkä itse ollut valmis syventymään häneen enempää.

Alla musiikkia, jolla pesin mieleni puhtaaksi pahasta...


torstai 17. helmikuuta 2011

Luovaa hulluutta ja ehtymättömiä meriä...

Erilaisia blogeja lukiessani, uskon entistä enemmän siihen, että suomalaiset ovat kirjoittajakansaa,  omaperäisiä, joskus hullujakin, mutta ehdottomasti aina luovia. Suomalainen synkkyys on todennäköisesti purkautumisväylää löytämätöntä luovuutta, joka suorastaan huutaa ulos tuloa.

Fantasy Myspace Comments

Jos suomalainen olisi yhtään itsevarmempi, intohimoisempi oman kirjoittamisensa suhteen, uskoisi oman luovuutensa ainutlaatuisuuteen, niin miten monta Nobel-kirjailijaa meillä jo olisi? 

Kuinka moni kirjoitus hautautuu ja haurastuu kirjoituspöytien laatikoissa, salaisissa kätköissä, kunnes aika saavuttaa ne ja tuhoaa sanat ja tarinat, kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan?


Quotes Myspace Comments

Toki luovuus ryöpsähtelee ilmoille myös aivan uskomattomissa valokuvausblogeissa, joita käyn tutkailemassa yö yön perään. Se sitkeys pysyä paikallaan, odottaa oikeaa valaistusta, etsiä oikeaa kuvakulmaa, valotuksen säätöä jne., ja varsinkin sietokykyä notkua kylmässä, keskellä lumikasoja ja odottaa täydellistä kuvaa, se on aivan uskomatonta.




Kuka normaalilla ja melkoisen laiskanpulskealla luonteella varustettu ihminen suostuisi talvisin jäätymään lumikasojen keskellä, kastumaan läpimäräksi kuin uitettu rotta sateella tai sitten helteellä hikoilemaan ja kuivumaan rusinaksi? 

Siinä tarvitaan aimo annos luovaa hulluutta ja bonuksena hurttia huumoria, mutta juuri näiden ihanasti vinksahtaneiden ihmisten ansiosta saamme katsella luontoa sellaisena ja sellaisissa olosuhteissa ja paikoissa, joihin laiskanpulskeammilla ei ole pääsyä. 


"Luova hulluus" ei ole sairaus, pikemminkin luovuuden puuttuminen on sairaus siitä pahimmasta päästä...


Näinhän se menee, pahus!

About Me Myspace Comments

Toisaalta, ei pidä unohtaa erilaisissa rakennusprojekteissa pakertavia oman unelmansa toteuttajia, jotka illasta iltaan, viikonlopusta viikonloppuun pyörivät uudisrakennuksilla, venyttävät penniä ja tekevät siinä ohessa päivätyötään, hoitavat niin lapset kuin iäkkäät vanhempansakin... Se, jos mikä on myös luovaa hulluutta, taidetta sukupolvelta toiselle.




Mikä tahansa, mitä ihminen tekee sydämensä pohjasta, innostuneena ja uutta kokeillen, käyttäen aikaansa ja tunteitaan sen aikaan saamiseksi, on luovuutta. 


Erilaiset kokkaus- ja leivontasivustot  vyöryttävät eteen kokeilunhalua, vaivannäköä ja vanhaa uudella tavalla toteutettuna. Ja entäpä sitten kaikenlainen käsillä tekeminen, muokkaaminen, tuunaaminen ja erilaisiin ratkaisuihin päätyminen?

Koko valtava blogimaailma suorastaan lainehtii luovuutta. Niin kauan, kuin elämme luovuuden ehtymättömässä meressä, asiat ovat hyvin. Kun luovuus ehtyy ja meri kuivuu, olemme pahassa pulassa, itse asiassa olemme pystyyn kuivuneita.