BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Linkkiallergioita ja muita kansantauteja...

Jostain mystisestä syystä en saa oheista linkkiä tungettua seuraamieni blogien listaan. Kaikki temput olen yrittänyt, nekin joita en tiennyt osaavanikaan. Turhaan. Tässä se onneton linkki sitten on:

http://kaarnikankuvat.blogspot.com/
Ja sehän johtaa vallan hulvattoman upeita kuvia sisältävään blogiin. Jossain mättää, kun en saa sitä aktivoitua omassa listassani. Olisikohan kyse blogiallergiasta tai jostain, ei siis minun puoleltani, mutta jospa vaikka...?

Fantasy Myspace Comments

Se on sitten tätä, justiinsa tätä. Oikein sitä itseään, siis vettä. Tulipa tuijoteltua hetken aikaa katulamppua, jonka valossa maahan vihmova vesi näytti selkeästi oikean olomuotonsa.

Nyt sitä saa, todellakin saa, sitä mitä jo usean viikon ajan olen kuullut ihmisten toivovan, vähemmän lunta. En tiedä mitä ihmiset päässään oikein miettivät, sillä tuskinpa kukaan aikuisten oikeasti toivoi jäänliukkaita katuja, märkää ja raskasta lunta katoilla ja pihaistutusten päällä. Sitä se kuitenkin on, sitä ihteään.

Katoilla vedestä raskaat lumiaallot liukuvat kohti reunaa, humpsahtaen mäiskeellä maahan, toisen raskaan lumivuoren päälle.

Jossain vaiheessa kun tarpeeksi kuuntelin ihmisten narinaa jatkuvasta valkeudesta, kinoksista, joita piti yrittää ylittää ja auraamattomien teiden ja katujen raskaudesta ja vaarallisuudesta, nimitin tätä asennetta lumipessimismiksi. 

Kun kerrankin saadaan sitä mitä tilataan, valkoista joulua, ehkä hieman etuajassa, niin eikös heti parinkymmenen sentin jälkeen ala sen hemmetinmoinen marina ja valitus. Niinpä, kyllä suomalaisten kansantauti on pessimismi, tällä hetkellä lumi-etuliitteellä varustettuna.

No mites suu nyt pistetään kun sataa vettä ja kohta kaikkialla lainehtii? Onko siihenkin joku litramäärä neliöltä, jonka ylityksen jälkeen alkaa taas sen hemmetinmoinen narina ja valitus?

Tätä se on, tulee aina olemaan muodossa jos toisessakin. Säitä tulee ja menee ihmisten voimatta siihen paljoakaan vaikuttaa. Ei ole olemassa nappulaa, jota painamalla voisi lopettaa sateen ja säätää auringolle, onneksi, ei ainakaan vielä.

Kyllä se tästä, päivä kerrallaan, nautitaan näistä hetkistä ja unohdetaan kaikkinainen pessimismi. Ilman sadetta emme arvostaisi auringonpaistetta, ilman helteitä emme toivoisi sateita.

Ja tuleehan tämä sade sentään huomattavasti halvemmaksi kiinteistöille, lumien 24/7 auraus ja poisrahtaus maksaa maltaita...

Alla sademusiikkia nautittavaksi, tekee sateen monelle siedettävämmäksi, ainakin toivon näin.

0 kommenttia: