BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

perjantai 28. tammikuuta 2011

Hoipertelevia koipia, tyhjiä päitä...

Siis voi hyvä tavaton sentään. Täytyy vain todeta, että vähempikin riittäisi, vaan kun on ahne ja vähän tyhmä, niin minkäs teet.

Päätimme ystäväni kanssa lähteä kävelylle, ostos-Helvetin kautta. Aivan oikein, paheen pesään ja äkkiä ulos. Jos jokin asia on väsyttävää, niin se on tyhjän kulkeminen pitkillä käytävillä Muzakin soidessa ärsyttävästi taustalla.

Hohhoijaa, kävely ostos-Helvettiin sujui vallan sutjakkaasti, mutta vetelä pyörähtely liikkeestä toiseen vastasi hyvin japanilaisten vesikidutusta toisen maailmansodan aikaan. 

Pakkokeikka, sillä oli useita asioita hoidettavana ja tietysti jokainen asiointiluukku sijaitsi täysin sattumanvaraisesti ammuttuna ostos-Helvetin eri käytävillä. Voin vaikka vannoa, että koipeni tylsyivät ainakin 5 cm lyhkäsemmiksi raahautuessani luukusta luukkuun ja yrittäessäni pitää perusnaamaria ojennuksessa.

Fantasy Myspace Comments

Ymmärrän nyt hyvin, miksi vahtikoirat syöksyvät ihmisten jalkoihin, samaa strategiaa mietin itsekin mielessäni. Siitä vain mahalleen kuraiselle ja likaiselle lattialle, hampailla kiinni ensimmäiseen lähestyvään koipeen, purenta ja ravistus sekä dramaattinen irti päästäminen. Huh huh, onneksi jäi tekemäti.

Vaan entäpäs kun pääsimme vihdoin ja viimein livahtamaan ostos-Helvetistä raittiiseen ulkoilmaan? Voi pojat, siitä otettiin kaikki irti. Hortoilimme pitkin teitä ja vähänkin kuljettavia kinttupolkuja, välttelimme kaikkia mahdollisia vastaantulevia ihmisiä ja vain kävelimme, kävelimme ja taas kerran kävelimme.

Ostos-Helvetistä pois pujahtamisesta raikkaaseen talvi-ilmaan oli seurauksena se, että saimme oikein aimo annoksen happea, suorastaan myrkytyksen, rajumman luokan sellaisen. Kävelimme noin 5,5 tuntia ja järki ei päässä puhunut, ei se oli mykkä ja ilmeisesti lähtenyt päistä karkuun samassa silmänräpäyksessä kun kampesimme itsemme ulos ostos-Helvetin ovista.

Yht'äkkiä hoipertelimme kuin kaksi päänsä täyteen juonutta känniläistä, höpöttäen yhtä holtitonta horinaa kuin viinanjuonnin maailmanennätyskisoissa horistaan. Koivet elivät eri elämää kuin pääkoppa, joka ei elänyt enää mitään elämää. 

Hulluinta koko touhussa oli se, että fyysiset oireemme todella muistuttivat kaikessa hoipertelussaan ja hortoiluissaan täydellistä 2,5-3,5 promillen humalatilaa. Eikä siinä mitään, kyllä ne keitetyt makaroni-koivet ja tyhjän pään olisi vielä kestänyt, mutta ne järjettömät jutut. Niistä toipuminen voi viedä hetken aikaa.

Kun vihdoin pääsimme raahautumaan koteihimme, otimme rauhoittavaksi kupposet kahvia, mutta ilman vaikutusta. Yhteensä seitsemisen tuntia liikkeellä olemista, josta noin tunti puolitoista ostos-Helvetissä. Ja eukot olivat aivan tajuttomia. Kyllä maar nyt uni maittaa. Voiko raittiin ilman liikuntahumalasta seurata jonkinlaista kuntokrapulaa?

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Ne ostosparatiisit ovat ihan oikeasti helvettejä. Viimeksi siinä Pohjolan suurimmassa käydessäni en suostunut loputtomaan harhailuun, vaan ostin Iltiksen ja söin jäätelöä kaikessa rauhassa. Olkoon muut hysteerisiä ostojensa kanssa, minulle se ei sovi.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Päädyit ainoaan ja oikeaan ratkaisuun selättää Pohjolan suurin ostos-Helvetti. Se kerta kaikkiaan vie voimat. Olemmekin ottaneet sen linjan, että jos vahingossa olemme "liian" hyvällä tuulella, hiihtelemme ostos-Helvettiin ja pumps, hyvä mieli on poissa. Tilalla on kammottava raivo ja jos ei muuta niin hirvittävä päänsärky.