BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 18. joulukuuta 2010

Viina-Vienot ja Kalja-Kallet

Olen muutamaan kertaan maininnut syvän kammoni joulunalusaikaan ja jopa jouluun. Seuratessani syrjäsilmällä kanssaihmisteni tekemisiä ja reagointeja, voisinpa olettaa, että useampi meistä on jouluallerginen, moni tietämättään.

Eilisen lähiliikenteen bussimatkan aikana pääsin 10 minuutin ajan elämään läheltä yhden ihmisen "iloista" joulun odotusta. Lunta oli ja paljon, samoin pysäkkien kohdalla jäisiä raiteita, joista bussikuskien piti taiteilla ajoradalle. No eipäs mitä, kuski oli juuri sulkenut ovet ja kohdistanut koko olemuksensa uuteen taisteluun jääraiteilta pääsemiseksi, kun pitkin bussin vierttä lyllersi vaalean lila möykky, joka etuoven kohdalle päästyään paukutti nyrkillä ovea ja huusi, että ei pidä olla niin kova kiire, että ihmiset jäävät pysäkille.

Kohtelias aloitus vielä kohteliaammaksi muuttuvalle bussimatkalle. Maahanmuuttajataustainen kuljettaja kohteliaana asiakaspalvelijana avasi etuoven puuskuttavalle möykylle, joka kiitoksen sijasta loihi haukkumaan kuskia oikein olan takaa. Elämän ja alkoholipitoisten aineiden karhentamalla ja kovettamalla äänellä tämä kaikkien asiakaspalveluihmisten ihanneasiakas jatkoi möykkäämistään lylleröidessään pitkin käytävää sopivalle istuimelle.

Tässä vaiheessa lienee järkevää mainita se, että bussi oli suurin piirtein tyhjä ja vähätkin matkustajat olivat ripottautuneet pitkin bussia, jotta kukaan ei olisi liian lähellä toistaan. Tilaa siis löytyi ja anteliaasti löytyikin. Vaan mitä teki tämä elämän täyttämä Viina-Vieno, eiköhän hän istua lysähtänyt meikäläisen viereen. Voi pojat, taas yksi näistä hetkistä elämässä, jolloin toivoisi olevansa aivan jossain muualla kuin tässä ja nyt.

Uskomaton vanha viina-parfyymi puski Viina-Vienon ihosta läpi, vaalean lilan toppatakin läpi, täyttäen bussin jokaisen nurkan makeanpistävällä hajullaan. Viina-Vienon sisäänrakennettu kaiutin vahvisti vihaista ja räyhäämään valmista ääntä hänen edelleen sättiessä kuljettajaa. Tässä vaiheessa kuljettajakin poltti hihansa ja puuskahti, että pidä suusi kiinni. No, tästähän tähti-matkustajamme riemastui ja rähisi, ettei hänelle puhuta tuolla tavoin, pidä sinä saatanan ulkomaanpelle vain musta turpasi kiinni. Kuljettaja ei enää reagoinut millään tavalla.

Sen sijaan oletan, että muiden matkustajien mielessä pyöri melkoisia visioita siitä, mitä olisi tapahtunut jos itse kukin olisi omannut supervoimat. Vaalean lila möykky olisi tasan tarkkaan löytynyt seuraavasta korkeasta lumikinoksesta. Kyllä tuli sitten hyvä mieli istuskellessani siinä rähisevän ja haisevan ihmisraunion vieressä, täydellinen joulurauha-tilanne parhaimmillaan. Suurin pelkohan oli tietysti se, että tuo möykky olisi kiinnittänyt huomion minuun, herra jestas sentään. Olisi siinä pitänyt mahdollisimman nopeasti päättää, miten reagoida ja todennäköisesti reagointi olisi ollut kaikkea muuta kuin hiljainen.

Onneksi tältä säästyttiin, sillä porukan yhteinen kohde, kauppakeskus, lähestyi ja nousin paikaltani. Möykky nousi sujuvasti ja antoi tilaa, johon lausuin kiitokseni. Oli Viina-Vieno kiitoksesta hämillään ja epätietoisena siirsi vaalean lilan hahmonsa seuraavan uhrin viereen. Uhrin naama valahti bussin lattialle ja alkoi ikiaikainen näytelmä kappaleesta "En ole olemassa, enkä ainakaan istu tässä juuri nyt".

Kun bussi pysähtyi ja kauppakeskuksen valot valaisivat bussia, huomasi möykkymme yht'äkkiä, että ei hemmetti, tämähän on myös hänen pysäkkinsä. Meinasivat bussin ovet ehtiä taas kerran sulkeutua Viina-Vienon edestä, kun hän aloitti taas rähinänsä liian vikkelästä ovien sulkemisesta. Kuljettaja huusi kohteliaalla äänellä juuri poistuvalle möykylle kiitoksensa matkasta ja ihme ja kumma, möykkykin vastasi kiitoksella.

Bussipysäkin lumihangessa heiluen Viina-Vieno sitten parkui, että missä Helvetin ostarin kuppiloista se Kalja-Kalle sanoi olevansakaan. Niin, että hyvää Joulua sitten sinnekin, missä se sitten lieneekään.

Kuka pystyy sanomaa onko Viina-Vienomme sen onnettomampi tai onnellisempi kuin muut kanssamatkustajat mielenkiintoiseksi muuttuneen bussimatkan aikana? Ihmisten elämän onnellisuus tai onnettomuus, hyvä tai paha on liian suhteellinen käsite näin pienillä aivoilla käsitettäväksi. Kaipa meistä jokainen kantaa sisässään mahdollisuutensa niin onneen kuin onnettomuuteen.

Siinäpä sitä miettimistä, kun taas seuraavan kerran seisoskelen lumihangessa bussia odotelemassa...

0 kommenttia: